Tiivistelmä
- Tatu Vuolteenaho on suomalainen kuvataiteilija, joka on asunut Madridissa vuodesta 2012; häntä edustaa Sara Cason galleria.
- Hän aloitti dragina New Yorkissa 1989–1990 «club kids» -liikkeessä ja DJ:nä 1990-luvulla opiskellessaan Lapin yliopistossa Rovaniemellä.
- Hän asui Lontoossa 1998–2007 ja vuoden Valenciassa oppiakseen espanjaa; Suomeen palattuaan hän käynnisti vuonna 2011 Drag Attack -projektin.
- Suomen Madridin-instituutin 14. huhtikuuta avautuvaan näyttelyynsä hän valmistelee kaksitoista «queer witches» -muotokuvaa, tekstiilimaalauksia yhdessä suunnittelija Jani Maunulan kanssa ja kuusi drag-omakuvaa.
Tatu Vuolteenaho, Madridissa asuva suomalainen kuvataiteilija, Sara Cason galleria.
27. tammikuuta 2023
Muutama viikko sitten minut esiteltiin Tatulle Madridin koristetaiteen museossa erään merkittävän suomalaistaiteilijan näyttelyn avajaisissa; taiteilija on Klaus Haapaniemi, jota kohtaan me molemmat taidamme tuntea hartautta.
Sinne oli kokoontunut Madridin suomalaisuuden hienoin ja hartain väki, mukaan lukien suurlähettiläs ja instituutin johtaja.
Saavuin ajoissa, mutta karjalanpiirakat oli jo syöty…
Hyvää iltapäivää, Tatu:
1. Museossa kerroit minulle asuneesi Valenciassa, työskennelleesi levyjen soittajana, esiintyneesi dragina ja omistautuneesi maalaamiselle… Kiivasta toimintaa näin rauhalliselle ihmiselle. Mitä puuhaat nyt?
Kyllä, olen ollut DJ 90-luvulta lähtien, kun opiskelin Lapin yliopistossa (Rovaniemellä). Sitä ennen, vuosina 89–90, olin jo aloittanut dragina, kun muutin asumaan New Yorkiin ja liikuin «club kids» -liikkeessä. Siellä opin, miten olla drag queen (laittaa ripsiä ja kimalletta, tanssia ja tehdä showta…).
Kun palasin Suomeen, yritin toimia levyjen soittajana…
Sitten asuin Lontoossa vuosina 1998–2007 ja lähdin sen jälkeen Valenciaan asumaan vuodeksi ja oppimaan espanjaa.
Taas Suomessa (2008–2012) aloitin Drag Attack -projektin vuonna 2011.
Olen ollut Madridissa vuodesta 2012 ja soittanut teknobileissä drag-ulkoasussa, kuten Minitel-klubilla.
Nyt soitan Madridin Republik-salissa kerran kuussa. Ensi 17. helmikuuta minulla on teknosetti.
2. Se Espanja, jonka opit tuntemaan, on nyt hieman toinen. Miten koet espanjalaisen yö- ja taide-elämän muuttuneen siitä lähtien?
Voi olla, ettei se ole nyt yhtä hullua. Yöelämässä on nykyään enemmän rajoituksia. Ennen oli jatkobileitä ja juhlia hyvin kovalla äänenvoimakkuudella, ja nyt sitä on rajoitettu. En huomaa kovin suurta eroa. Nyt minua kiinnostaa enemmän päiväidentiteettini kuin yöidentiteettini; olen vähän väsynyt siihen [hymyilee ujosti].
Akryyli kankaalle 81×100
3. Myös suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuodesta 1995, jolloin maa liittyi Euroopan unioniin. Siitä on kulunut jo lähes 30 vuotta…
Kyllä, uskon että tuo muutos on ollut joissakin asioissa hyvin hyvä, koska opintojeni jälkeen minun piti lähteä Lontooseen etsimään muita kokemuksia.
Nyt Suomi on kansainvälisempi kuin vuonna 95, erityisesti Helsinki, ja vauraampi. Joskus Suomi näyttää nykyään Hollywood-lavasteelta, jossa kaikki toimii hyvin.
Olen kotoisin Ylivieskasta (Pohjois-Suomi, 15 000 asukasta). Siellä on selvästi erottuva keskusta ja laita-alue, kuten kaikissa pienissä suomalaiskaupungeissa. Nyt suomalaisten kaupunkien keskustat ovat muuttuneet ja ihmiset ovat siirtyneet asumaan laita-alueille suurten marketien rakentamisen vuoksi.
Ennen oli vain pieniä kauppoja, ja nyt ihmiset ostavat ja ostavat lakkaamatta.
Olen esimerkiksi nähnyt, että on 4 000 euron ruohonleikkurirobotteja; minä voisin melkein elää vuoden sillä rahalla…
Kun oli COVID, ihmiset käyttivät rahansa tällaisiin asioihin sen sijaan että olisivat lähteneet Thaimaahan, kuten yleensä tekivät, koska rajoitusten vuoksi maasta ei päässyt pois.
4. Mistä lähtien sait kutsun taiteeseen?
Akryyli kankaalle 81×100
Minä, melkein aina. Suomessa valitsin taidelukion. Se on koulutus, joka mahdollistaa yliopistoon pääsyn. Sen jälkeen opiskelin vuoden visuaalista viestintää Laajasalon opistossa Helsingissä, ja heti sen jälkeen lähdin New Yorkiin ja opiskelin siellä valokuvausta.
5. Onko Suomi taiteellinen maa vai onko taide vain harvojen elämäntapa?
Ahh, uskon että molempia. Hyvin harva voi elää pelkällä taiteella. Minä yritän… [alistuneesti].
Taide on ilmeisesti Suomessa harrastus, joka vaatii vaihtoehtoisen ammatin elannon hankkimiseksi.
Suomi on ennen kaikkea muotoilun maa, hyvin funktionalistinen, ja siksi muotoilu on siellä tärkeää.
6. Drag queen, drag king, drag freak… Kerro «Drag Attackista» projektina, mitä teet ja missä dragin muodossa viihdyt taiteellisesti parhaiten.
Kun ajattelen «Drag Attackia»… Valencian jälkeen palasin Suomeen ja aloin siellä kannustaa joitakin DJ:itä pukeutumaan dragiksi, ja minä otin kuvia. Ja kun palasin Madridiin (2013–16), tein täälläkin «Drag Attack» -projektini ja ajattelin tehdä maalauksia näistä performansseista ja muotokuvista. Otin kuvia ja muutin ne sitten maalauksiksi. Tämän aloitin New Yorkissa kuvaamalla Manhattanin yöelämän ihmisiä, kuten Limelightissa (klubiketju useissa Yhdysvaltain kaupungeissa).
7. Olet monialainen taiteilija, mutta sinulla on varmasti suosikkitaiteesi. Missä viihdyt parhaiten taiteilijana?
Kyllä, uskon että ne ovat valokuva ja maalaus, ja myös installaatiot.
Esimerkiksi: miten peittää seinä kankaalla, mikä olisi pieni tila toisen, suuremman tilan sisällä.
Joulukuussa 2023 avaan Espoon Galleria AARNIssa näyttelyn, jossa on 40 «queer witches» -muotokuvaa (queer-ihmisiä).
Akryyli kankaalle 81×100
8. Katja Tukiainen, Emma Ainala ja Jenni Hiltunen ovat äärimmäisen kiinnostavia kuvataiteilijoita, joista pidät, kuten eräässä tapaamisessamme puhuimme, ja he ovat hyvin omalaatuisia taidekäsityksessään. Onko heillä jotain yhteistä? Voimmeko liittää heidät johonkin taidesuuntaukseen? Miksi pidät heistä, kokonaisuutena tarkoitan?
Uskon, että Ainalalla on yhtäläisyyksiä työni kanssa: silmiä, magiaa, noituutta…
Tukiaisella on paljon vaaleanpunaista, hyvin oma naisellinen maailmansa, joka erottuu siitä mitä perinteisesti pidetään «poikien» maailmana, ja siinä on vahva naisellinen käsitys. Olen mies, mutta tunnen itseni hyvin naiselliseksi ja siksi pidän siitä.
Hiltusella taas on helppo mutta hyvin viimeistelty tyyli; hyvin harvoilla vedoilla hän saa aikaan sen mitä haluaa.
Hänellä on suuri innoitus, jonka haluaisin itsellenikin… ja hän myy tauluja 4 000 eurolla; haluaisin kovasti onnistua yhtä hyvin.
9. Mitä näemme näyttelyssäsi Suomen Madridin-instituutissa 14. huhtikuuta?
Seuraavaa näyttelyäni varten instituutissa minulla on 12 «queer witches» -muotokuvaa ja muita tekstiilimaalauksia, joita olen tehnyt suunnittelija Jani Maunulan kanssa; teen tästä kankaasta installaation, ja avajaisissa on ihmisiä pukeutuneina kaftaaneihin, joiden kuosit olen suunnitellut.
Lisäksi tulee 6 omakuvaa drag-asuissa nimeltä «eye-leen», jotka ovat drageja oudoilla silmillä, ja esillä oleva kangas on tehty näistä kuvista.
Siellä olemme, Tatu; on hyvin kiinnostavaa nähdä yökokemuksesi useista maista siirrettynä akryyleihin ja kuoseihin.
Suuret kiitokset tämän haastattelun antamisesta Fennialle.
Linkkejä
http://www.tatuvuolteenaho.com/