Suomen Lappi ja saamelaiset

JOHDANTO

Helmikuu on Lapin kuukausi; tai paremminkin Sápmin, sillä niin sitä kutsutaan pohjoissaameksi, joka on puhutuin kaikista saamen kielistä.

Lapissa eivät asu vain lappalaiset eli saamelaiset – he ovat jopa vähemmistö ”ei-saamelaisiin” nähden – mutta heidän vahva identiteettinsä on todennäköisesti alueen suurin vetovoima.

Saamelaisten pitäminen Euroopan ”viimeisinä alkuperäiskansoina” ei ole vähättelyä Kastilian tai Sisilian alkuperäisasukkaita kohtaan, esimerkiksi, eikä edes ei-saamelaisia suomalaisia kohtaan; kaikki ovat Euroopan alkuperäisasukkaita esihistoriallisilta tai historiallisilta ajoilta.

Nimitys viittaa heidän suhteelliseen yhtenäisyyteensä, erottumiseensa muista naapurikansoista ja esi-isien tapojen säilyttämiseen.

Puolinomadinen, ympäristöönsä niin tiiviisti sidottu elämäntapa, suurten kaupunkikeskusten puuttuminen sekä tapojen, pukujen ja käsityön säilyttäminen ovat vailla vertaa nyky-Euroopassa.

Helmikuun 6. päivänä vietetään saamelaisten kansallispäivää, minkä vuoksi Fennian toimitus tilasi minulta tämän lyhyen artikkelin; toivon sen antavan yleiskuvan Lapista, sen nykypäivästä ja sen ominaisimmista asukkaista.

Lapin maantiede

Suomen Lappi (Lapin maakunta suomeksi ja Lappi eanangoddi pohjoissaameksi) on osa sitä, mikä tunnetaan Lappina (Lappi suomeksi ja Sápmi pohjoissaameksi): maantieteellinen, kulttuurinen ja etninen alue, joka kattaa 388 350 neliökilometriä Luoteis-Venäjällä sekä Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa.

Se ulottuu Norjanmereltä ja Barentsinmereltä pohjoisessa Trondheimiin (Norja) ja Östersundiin (Ruotsi) etelässä ja Kuolan niemimaalle idässä.

Lapin kansat

Lapissa elävät rinnakkain venäläiset, suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset, ja näiden maiden saamelaisilla on erottumisen tunne, joka saa monet heistä tuntemaan itsensä ensin saamelaisiksi ja vasta sitten noiden maiden kansalaisiksi.

Saamelaisten etnisestä ja kulttuurisesta alkuperästä on spekuloitu paljon, heitä on jopa yhdistetty suomalaisiin yleensä, mutta nykyään heitä pidetään selvästi omana etnisenä, kielellisenä ja kulttuurisena ryhmänään suhteellisen eristyneisyytensä vuoksi.

Heidät yhdistetään etnisesti ja kulttuurisesti Siperian evenkeihin ja geneettisesti myös muihin sirkumpolaarisiin kansoihin, kuten Amerikan alkuperäiskansoihin, joskin kielellisesti he ovat sukua suomalais-ugrilaisia kieliä puhuville kansoille, kuten suomalaisille ja virolaisille.

Saamelaismarkkinat Jokkmokkissa, Ruotsissa
Saamen kielten ja suomen katsotaan eronneen noin 4 500 vuotta sitten. Pohjoissaame on puhutuin saamen kieli: noin 10 000 ihmistä pitää itseään sen äidinkielisenä puhujana, suurin osa Finnmarkissa (Norja), Kiirunan seudulla (Ruotsi) noin 5 000 ja Inarin seudulla (Suomi) noin 500. Muut saamen kielet, jotka voivat poiketa toisistaan yhtä paljon kuin eri germaaniset kielet, ovat vakavasti uhanalaisia.

Koutokeinoa ja Kaarasjokea, molemmat Norjassa, pidetään saamelaiskulttuurin pääkaupunkeina Euroopassa. Tässä maassa asuu suurin osa saamelaisista, noin 40 000 henkeä, mikä on 50 prosenttia koko saamelaisväestöstä; suurin osa heistä asuu Finnmarkin alueella.

Norjan saamelaiskäräjät (1989) on Kaarasjoella, Ruotsin saamelaiskokous (1993) Kiirunassa ja Suomen saamelaiskäräjät (1973) Inarissa.

Suomen Lappi

Lappi on eurooppalaisille kaukainen, myyttinen ja mielikuvia herättävä alue. Jopa useimmille suomalaisille se on mielessä etäisempi kuin Kanarian tai Välimeren rannat, joille pääsee muutamassa tunnissa lentäen ja voi tuntea olonsa kotoisaksi.

Keskivertosuomalaisen yhteys Lappiin on lähes olematon. Ne tuhat kilometriä, jotka Helsingistä on kuljettava pohjoiseen, ovat sama matka kuin Helsingistä Varsovaan.

Ja kun pääkaupungissa on niin kylmä kuin on, paria kuukautta vuodessa lukuun ottamatta, ei ole kovin houkuttelevaa lähteä etsimään lisää kylmää napapiirin taakse, missä on lunta ja jäätä seitsemän kuukautta vuodessa ja kesän kaksi kuukautta nälkäisten hyttysten valtaamina.

Silti on suomalaisia – ja monia eurooppalaisia – joita on kiehtonut aivan toisenlainen elämäntapa ja kauniit, rauhalliset lumiset taiga- ja tundramaisemat.

Utsjoen paljakat ovat lähinnä tundraa, mitä Suomesta voi löytää, ja vaikka ikiroutaa ei ole missään päin maata, tuolla alueella vaivaiskoivumaisemaa voi kutsua tundraksi täysin oikeutetusti.

Muu Suomen Lapin alue on tasaista ja loputonta taigaa eli havumetsävyöhykettä, jossa kasvaa mäntyjä, kuusia ja koivuja ja jossa on vain pieniä pyöreitä kukkuloita, tuntureita.

Finnmark

Finnmark on Norjan Lapin alue, jossa on suurin saamelaisväestö. Myös Suomen kieli ja kulttuuri ovat siellä läsnä 1800-luvulla saapuneiden lukuisten suomalaissiirtolaisten myötä.

Muinaisnorjalainen nimi oli Finnmǫrk. Sanan alkuosa on finn, saamelaisten pohjoismainen nimitys. Loppuosa on mǫrk, joka tarkoittaa ”metsää” tai ”rajaa”. Viikinkiajan nimi viittasi paikkoihin, joissa saamelaiset asuivat.

Sanan ”finn” samankaltaisuus suomalaisia tarkoittavan sanan kanssa johtuu todennäköisesti siitä, että saamelaiset samastettiin suomalaisiin heidän maantieteellisen sijaintinsa vuoksi, itään ja pohjoiseen skandinaaveista.

Suomen Lapin biotalous

Suomen Lapin elinkeino perustuu luontoon ja jalostettuihin luonnonvaroihin laajalla alueella, jonka väestötiheys on hyvin alhainen (1,8 as./km²), samaan tapaan kuin Argentiinan Patagoniassa.

Lapin biotalous on enemmän kuin metsien puun hyödyntämistä puutavaraksi ja paperimassaksi, poroja ja lampaita.

Biotalouden käsite viittaa kaikkeen tuotantoon, joka käyttää luonnon uusiutuvia materiaaleja. Siihen kuuluvat esimerkiksi metsäteollisuus, kemianteollisuus, poron- ja lampaankasvatus, maatalous ja kalastus sekä lääke- ja elintarviketeollisuus. Samoin luontomatkailu ja luonnontuoteala.

Lapissa ja koko Suomessa biotalous muodostaa koko talouselämän selkärangan. Metsäteollisuus on edelleen biotalouden tärkein sektori, mutta monilla muillakin Lapin luonnonvaroihin perustuvilla toimialoilla on hyvät edellytykset kasvaa edelleen.

Suomen kiertotalousosaaminen on maailman tunnustetuimpia. Lapissa kiertotalous liittyy esimerkiksi kaivostoimintaan ja metsätalouteen, joissa tuotannon sivutuotteista luodaan uusia ja innovatiivisia tuotteita. Myös useat bioenergian tuotantoon perustuvat puhtaan teknologian tuotteet ovat Lapissa erityisen kiinnostavia.

Lapissa on suuria kasvumahdollisuuksia monilla biotalouden aloilla, jotka ovat vielä alihyödynnettyjä, esimerkiksi luonnontuotteiden (marjat, sienet, jäkälät ja muut) keruussa elintarvike-, lääke- ja kosmetiikkateollisuuden käyttöön.

Yksi esimerkki on kuusen kerkkien, mahlan ja pihkan käyttö lääkinnässä sekä mehuteollisuus, joka voisi hyödyntää Lapissa merkittävän panimoteollisuuden jakelukanavia.

Lääketeollisuudessa on esimerkiksi perinteisesti käytetty luonnon raaka-aineita. Lapissa kasvit ja maaperän mikrobit ovat ainutlaatuisia pakkasten sekä pitkien valo- ja pimeysjaksojen vuoksi. Arktiset olosuhteet tuottavat tuossa luonnonympäristössä tekijöitä, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia esimerkiksi viruksia vastaan.

Luontomatkailu käy yhä houkuttelevammaksi ja edullisemmaksi: laajat metsät, paljakat, suot, joet ja järvet, lumi, lähes koskematon luonto… ovat vetovoimatekijöitä, joita useimmilla mailla ei ole.

Euroopan vihrein kolkka tarjoaa puhdasta luontoa, paljon tilaa ja lisäksi hyvän palveluinfrastruktuurin.

Lapin uhkat

Kaikki nämä suuryritysten ja Suomen hallituksen suunnitelmat Suomen Lapin osalta törmäävät suoraan saamelaisten etuihin; he pitävät itseään tuon maan omistajina. Ongelma on sama Lapin muilla alueilla.

Laajamittainen kaupallinen hyödyntäminen vaatii infrastruktuuria: teitä, rautateitä, lentoliikennettä, huoltoasemia, tehtaita, varastokeskuksia, väestön ja jätteiden lisääntymistä, vesien saastumista ihmisten, eläinten ja teollisuuden päästöistä…

Suora uhka saamelaisten työpaikoille on, että oppaita ei pian tarvita mobiilipalvelujen ja -sovellusten takia; niitä voitaisiin käyttää virtuaalisina luonto-oppaina. Kuka tahansa voi kulkea saamelaisalueiden halki, joissa porot laiduntavat, kännykkä kädessä reitteineen ja selostuksineen.

Lapin suursijoittajat pitävät uhkana sitä, että suurin osa biotalouden alan yrityksistä on mikroyrityksiä, koska se vaikeuttaa suurempia investointeja, jotka etsisivät laajaa markkinaa ulkomailta. Saamelaiset ja heidän käräjänsä ovat pääasiallinen vastavoima sille, että Lapin paratiisi muuttuisi minkä tahansa muun eurooppalaisen alueen kaltaiseksi, teollistuneeksi ja luonnottomaksi.

Luonnon säilyttäminen Lapissa, alhainen väestötiheys ja harvojen asukkaiden elämäntapa ovat ne suuret vetovoimatekijät, jotka tuovat kävijöitä Lappiin, mutta kaikki tämä törmää suoraan Fennoskandian hallitusten ja yritysten pyrkimykseen kasvattaa talouttaan vähän hyödynnettyjen alueiden varassa – itse asiassa 2000-luvun uuskolonialismia valtioiden sisällä.

Poronhoito Lapissa

Poro on perinteisesti ollut saamelaisten tunnusmerkki ja tärkein voimavara, Lapin pelastaja monessa mielessä. Saamelaisille se on pyhä eläin, joka antaa henkensä ihmisten puolesta. Se on kulkuväline, se antaa maitoa, lihaa, nahkaa, sarvia ja luita arkikäytön esineiden tekemiseen. Jotkut saamelaiset katsovat kauhuissaan, miten poro on nykyään teollistettu.

Saamelaisväestön määrä Fennoskandian kolmessa maassa on epätasainen, ja se liittyy poroihin. Norjassa ja Ruotsissa asuu suurin osa saamelaisväestöstä, toisin kuin Suomessa, jossa on tuskin 6 000 rekisteröityä henkeä.

Historiallisesti sanotaan, että saamelaiset tulivat etelästä jään reunaa ja poroja seuraten Norjan rannikolle. Vain pieni joukko jäi Ruotsiin ja Suomeen, sillä nomadit tarvitsevat paikkoja porojen laiduntamiseen, jäkälää jota ne syövät, ja myös tunturialueita joilla kesällä tuulee: tuuli karkottaa hyttyset eläinten luota ja auttaa lisäksi pitämään porot koossa. Norjassa on paljon tuntureita ja joitakin myös Ruotsissa, mutta ei Suomessa. Rajojen vetäminen on johtanut siihen, että vain pieni osa saamelaisista on nykyään Suomessa.

Saamelainen käsityö

Käsityö on kielen ja poronhoidon ohella yksi saamelaisen identiteetin päätukipilareista ja sen näkyvin ja tärkein taloudellinen voimavara nykyään.

Käsityöläiset valmistavat edelleen arkikäytön esineitä ja vaatteita perinteisiä muotoja kunnioittaen, joskin he ovat ottaneet käyttöön tiettyjä metallin ja puun työstön sekä tekstiilien tekniikoita, jotka eivät ole entisaikojen. Lisäksi maahan tuodaan runsaasti teollisia esineitä, mikä haittaa aidosti saamelaisten valmistamien tuotteiden kauppaa.

Vuonna 1975 Inarissa syntyi käsityöläisten yhdistys Sápmelaš Duoddjárat ry edistämään saamelaisen käsityön perinnettä. Yhdistyksen nimi muutettiin Sámi Duodjiksi vuonna 1997. Yhdistys edistää ja valvoo käsityöläisten koulutusta, tarjoaa neuvontapalveluja ja järjestää myyntinäyttelyitä Inarissa ja Hetassa, molemmat Suomen Lapissa. Yhdistys edistää myös saamenkielisten kirjojen myyntiä ja myy musiikkia ja kirjallisuutta.

Tavaramerkkinä Sámi Duodji luotiin vuonna 1980. Merkin tarkoitus on osoittaa saamelaisen käsityötuotteen alkuperä ja taata myös sen laatu. Merkin haltija on Saamelaisneuvosto, saamelaiskansojen yhteistyöjärjestö. Neuvosto valtuuttaa käsityöläisyhdistykset myöntämään jäsenilleen merkin käyttöoikeuden.

Sámi Duodji myöntää sinetin, joka osoittaa jokaisen tuotteen käsityöksi ja alun perin saamelaisten tekemäksi.

Saamelaisella identiteetillä on paljon tekemistä vaatetuksen kanssa. Saamenpuvun erityispiirre on, että sen käyttö on sallittua vain saamelaisille itselleen, joten he kokevat loukkauksena sen, että ei-saamelainen käyttää saamelaisia lakkeja, takkeja tai vaatteita olematta saamelainen.

Kun ottaa huomioon alueen laajuuden ja harvan asutuksen sekä saamenpukujen jäljitelmien runsauden, emme tiedä, onko todennäköisyys saada huomautus asusta merkittävä. Silti meidän on kunnioitettava noita identiteetin tunnuksia, vaikka muualla Euroopassa se olisi vain kohteliaisuus tai yksinkertaisesti hauskan tai jopa naurettavan asun pukemista päälle ilman mitään loukkaustarkoitusta.

Ylpeys, identiteetin ja yhteisöön kuulumisen tunne sekä se halveksunta, jota saamelaiset ja heidän pukunsa menneisyydessä kokivat, liittyvät läheisesti tuohon asenteeseen.

Saamelainen taide

Vaikka käsityö muodostaa suurimman osan saamelaisten perinteisistä taiteellisista ilmaisuista, viime aikoina ovat kehittyneet myös kuvataiteet.

Saamelainen maalaustaide alkoi kalliomaalauksina, kuten Altan (Norja) maalaukset, eikä muita aiempia maalausalustoja tunneta hyvin, koska elämä oli nomadista poroja seuraten eikä muu kuin käyttöesineiden koristelu ollut luultavasti mahdollista. Nykyään meille ovat jääneet koristellut saamelaiset noitarummut. Saamelainen maalaustaide sellaisena kuin se nykyään tunnetaan ei ole yli sadan vuoden ikäistä, ja maalareita on runsaasti, pääasiassa Norjassa.

Puu- ja metalliveistos, jossa käytetään lisäksi eläinperäisiä materiaaleja – kuten poron nahkaa ja sarvia, hevosen jouhia –, kiviä ja puunkuoria, on hyvin omaleimaista, ja alalla on tunnettuja taiteilijoita, jotka esittävät töitään säännöllisesti Pohjoismaiden ja Manner-Euroopan gallerioissa.

Valokuvaus on toinen Lapin merkittävistä taiteenilmaisuista. Laajat ja yksinäiset lumimaisemat, revontulet, Lapin valo ja saamelaisen antropologian esteettinen aineisto ovat tärkeimmät kuva-aiheet.

Mitä nähdä Suomen Lapissa (sen rakastettavan ja tylsän Joulupukin lisäksi)

Poro Cup

Joka vuosi helmi- ja maaliskuun välillä poronkasvattajat kokoontuvat kilpailemaan poroajoissa. Kilpailulla on pitkät perinteet ja sitä on järjestetty useissa Suomen kaupungeissa vuodesta 1932; se on olennainen osa Pohjois-Suomen kulttuuriperintöä.

Sodankylän elokuvafestivaali

Viikkoa ennen kesäpäivänseisausta Sodankylä herää eloon Midnight Sun Film Festivalin myötä. Tästä alle 10 000 asukkaan kaupungista tulee suuri elokuvan ja kulttuurin keskus. Suomalaiset elokuvantekijät Aki ja Mika Kaurismäki perustivat festivaalin vuonna 1986 yhteistyössä Sodankylän kunnan kanssa, ja siitä lähtien tapahtuma ei ole lakannut kasvamasta.

Solstice Festival

Solstice Festival on musiikin ja taiteen elämys, joka järjestetään Rukan korkealla ylängöllä kesäpäivänseisauksen aikaan, kun aurinko ei koskaan laske. Tämä kolmipäiväinen festivaali yhdistää alakulttuurin, taiteen ja musiikin ja kokoaa ulkomaisia ja paikallisia taiteilijoita Rukatunturin laelle Kuusamoon.

SaunaFest Levillä

Syyskuussa, juuri kun syksy muuttuu punaiseksi ja kultaiseksi, SaunaFest käynnistyy Levin tuntureilla.

Saunoja on yhteensä kuusi, ja saunapassi antaa rajattoman pääsyn niihin kaikkiin kahden päivän ajaksi. Yksi sauna on paikallisella porotilalla Ounasjoen varrella, ja järven rannalla on perinteinen savusauna.

Kullanhuuhdontaa joessa

Myös Suomella oli kultaryntäyksensä. Vuodesta 1869 alkaen kultahippujen löytyminen Pohjois-Lapin jokiuomista sytytti pienen kultaryntäyksen koko maassa, joka tuolloin kuului Venäjän keisarikuntaan.

Lemmenjoen, Ivalojoen ja Tankavaaran jokikultakentät olivat näyttämönä kiihkeiden etsijöiden aalloille, jotka vaskoolit käsissään tavoittelivat rikastumista.

Tämä jännittävä jokikaivostoiminnan kokemus on kaikkien niiden matkailijoiden ulottuvilla, jotka haluavat löytää vähemmän tunnetun Lapin.

Toivomme, että tämä kuviteltu matka Euroopan kauneimmille paljakoille on ollut kiinnostava ja että lankeatte sen luonnonhenkien, silmänkantamattomien maisemien, pitkän ja ihanan talven valkoisen hiljaisuuden ja niukan kevään elämänräjähdyksen lumoihin.

Kuraattori Hanna Kressin haastattelu Kakslauttasessa (2019)

Vierailu Joulupukin luona napapiirillä (2014)

Lappilaisen taiteilijan Iria Čiekča-Schmidtin näyttely (2012)