Tiivistelmä
- Aalto suunnitteli noin 500 rakennusta, joista rakennettiin noin 300. Näiden viiden viikon aikana hän kävi Seminaarinmäen rakennuksilla, AaltoAlvarin uimahallissa, Aalto-salilla, Muuramen kirkolla, Säynätsalon kunnantalolla, Muuratsalon koetalolla, Aalto2-museossa sekä Helsingissä Finlandia-talolla ja Stora Enson entisellä pääkonttorilla.
- AaltoAlvari on ainoa hänen suunnittelemansa yleinen uimahalli. Se rakennettiin vaiheittain vuodesta 1955 — 50 metrin allas on vuodelta 1975 — ja se on suojeltu rakennus vuodesta 1992, lukuun ottamatta 1990-luvun kylpyläosaa.
- Veneen Nemo propheta in patria, jonka Aalto suunnitteli päästäkseen Muuratsaloon, rakensivat Lauri Kosola ja Väinö Jokinen vuosina 1954-1955: musta runko, mahonkikansi ja messinkihelat. Vaikka moottori oli 96-hevosvoimainen, vene ei koskaan kulkenut kunnolla: sen sanottiin olevan kuin auraa vetäisi järven pintaa pitkin.
- Hänen vaikutuksensa ulottui Espanjaan Miguel Fisacin kautta, joka matkusti Skandinaviaan vuonna 1949 ja seurasi häntä tämän Madridin-vierailulla 1951. Kun espanjalaiset arkkitehdit halusivat näyttää hänelle El Escorialin hotellin terassilta, Aalto käänsi sille selkänsä eikä halunnut katsoa.
JYVÄSKYLÄSSÄ JA HELSINGISSÄ
Luettelo suomalaisen arkkitehdin Alvar Aallon rakennuksista, joissa kävin 11.4.2026 ja 14.5.2026 välisenä aikana Jyväskylässä ja sen seudulla (Muurame, Säynätsalo, Muuratsalo) sekä Helsingissä.
SEMINAARINMÄKI: päärakennus, Urheiluhalli U1, Urheiluhalli U2, Harjoituskoulu, Ilokivi, Lyhty, Lozzi, Naatti, AaltoAlvari.
MUURAME: kirkko
SÄYNÄTSALO: kunnantalo
MUURATSALO: koetalo
JYVÄSKYLÄ: Aalto2-museo, Aallon vene, Aalto-sali
HELSINKI: Stora Enson entinen rakennus ja Finlandia-talo
HÄNEN TYÖNSÄ JYVÄSKYLÄSSÄ
Ensimmäisen kerran kuulin Alvar Aallosta epäsuorasti ja tiedostamattani. Oli vuosi 1987. Minulla oli tapana käydä aamiaisella baarissa lähellä Plaza de Ponientea Valladolidissa. Menimme katsomaan tyttöjen tuloa välitunnille.
Ikkunasta katselu ei ollut minään päivänä kovin viihdyttävää kadun vähäisen liikenteen vuoksi, ja katseltuani tarpeeksi vastapäistä litteää rakennusta tajusin, että edessäni oleva tyttökoulu oli hyvin erilainen kuin kaikki muut Valladolidin rakennukset.
Kyseessä oli IES Núñez de Arce (1961), jonka suunnitteli arkkitehti Miguel Fisac. Silloin ei ollut internetiä, ja joku kertoi minulle tekijän nimen, joka siitä lähtien toistui päässäni, jotta en unohtaisi tuota omalaatuista sukunimeä.
Alvar Aallon vaikutus Espanjassa
Alvar Aallon vaikutus Miguel Fisaciin oli ratkaiseva hänen kehityksessään kohti orgaanista ja inhimillistä arkkitehtuuria toisen maailmansodan jälkeen.
Aalto vaikutti Fisaciin luonnonmateriaalien käytön, kaarevien muotojen ja maisemaan sovittamisen kautta, erityisesti Fisacin vuoden 1949 Skandinavian-matkan jälkeen, joka määritteli hänen tyylinsä uudelleen.
Olin siis huomaamattani löytänyt Alvar Aallon arkkitehtonisen ajattelun. Ensimmäinen hänen työnsä, jonka näin, oli paperiyhtiö Stora Enson entinen pääkonttori Helsingissä vuonna 2000 — inhottava rakennus, jota monet arvostelevat siitä, miten se tunkeutuu kaupungin uusklassiseen ympäristöön. Onneksi toinen oli Finlandia-talo samana vuonna, mutta en vielä tuntenut juuri lainkaan Alvar Aallon voimaa.
El Norte de Castilla -lehden artikkelissa todettiin vuonna 2022:
”En usko, että Valladolidissa on rakennusta, jota olisi yhtä paljon arvosteltu ja samalla yhtä väärin ymmärretty kuin Núñez de Arcen instituutti …”
Nemo propheta in patria («Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan») on latinankielinen sanonta, jonka Aalto omaksui itse suunnittelemansa veneen nimeksi. Vene on komeasti esillä vitriinissä Jyväskylän järvisatamassa. Mutta kun näkee, millaista palvontaa hänen suomalaiset maanmiehensä täälläpäin tuntevat ja miten kaikkialla läsnä tämä kuortanelainen arkkitehti Jyväskylän seudulla on, sanonta pitäisi lainata Fisacille.
Fisacin Skandinavian-matka ei vienyt häntä Suomeen, mutta Suomi tuli hänen luokseen.
Aallon vaikutuksen avainkohdat Fisaciin
1.- Orgaaninen arkkitehtuuri
Fisac omaksui modernin liikkeen orgaanisen näkemyksen, jota Aalto johti, etääntyen puhtaan funktionalismin jäykkyydestä ja pyrkien sovittamaan rakennukset käyttäjään ja ympäristöön.
2.- Matka Skandinaviaan (1949)
Tämä matka oli Fisacille ratkaiseva: se antoi hänen tutustua Aallon ja Erik Gunnar Asplundin töihin, mikä muutti hänen arkkitehtonisen lähestymistapansa.
3.- Materiaalien ja muotojen käyttö
Fisac otti käyttöön luonnonmateriaalien lämmön ja Aallolle ominaisen yksityiskohtien huomioimisen; Aalto vaikutti hänen tapaansa ymmärtää valo ja puusepäntyöt töissään.
4.- Vierailu Madridissa 1951
Fisac oli henkilökohtaisessa yhteydessä Aaltoon tämän Espanjan-vierailulla 1950-luvun alussa: hän saattoi Aaltoa ja osoitti suurta kiinnostusta tämän tapaan lähestyä arkkitehtuuria.
Tästä vierailusta on jättänyt todistuksen Eduardo Delgado Orusco hyvin lyhyessä kirjassaan ”Alvar Aalto en España”, jossa hän kertoo Fisacin omin sanoin anekdootin — samalla ärsyttävän ja ihailtavan — siitä, että kun espanjalaiset arkkitehdit veivät hänet katsomaan El Escorialin luostaria, jota pidetään espanjalaisen arkkitehtuurin huipputeoksena, Aalto ei hotellin terassilta, josta sitä hänelle näytettiin, halunnut katsoa sitä vaan käänsi sille suoraan selkänsä.
Fisacista tuli yksi organisismin pääasiallisista tuojista Espanjaan, ja häneen vaikutti suuresti suomalaisen hahmo ja tuotanto.
Aalto korosti ajatusta, että arkkitehtuuri on ”arkkitehtonista lääkettä”, joka edistää ihmisen mielen ja ruumiin tasapainoa.
Ja Miguel Fisacia on luonnehdittu tutkivaksi humanistiksi, joka näki arkkitehtuurin välineenä parantaa elämää materiaalien innovoinnin, kriittisen ajattelun ja geometrisen kauneuden kautta.
Juan Daniel Fullaondo — ehkä kriitikko, joka ymmärsi häntä parhaiten — viittasi siihen, ettei Fisac ollut teoreetikko eikä kovin analyyttinen mies, vaan «ennen kaikkea toiminnan mies, uskalias, …»
Ja Fisac puhui Aallosta El Escorialin anekdootin yhteydessä:
«… siinä ei ollut arvostelua eikä halveksuntaa. Kyllä siinä oli jotain hämmentävää, nimittäin hänen uteliaisuutensa ja arviointinsa puute sellaisia arkkitehtonisia töitä kohtaan, jotka eivät ole hänen tyylisuuntansa mukaisia — olivatpa ne hyviä tai huonoja, uusia tai vanhoja.»
Toisaalta Francisco de Asís Cabrero huomautti:
«Hänen Espanjan-oleskelustaan on merkittävää se huomio, jonka hän kiinnitti kylien arkkitehtuurissa ympäristöön sopeutumiseen, aina yksityiskohtia ja pintoja myöten. Sanalla sanoen kansanrakentamisen spontaania plastiikkaa.» Ja hän jatkoi: «… Rehellisyyden ja omaperäisen luomisen läheinen liitto Alvar Aallon arkkitehtuurissa on sen paras ominaisuus. Hänen rakennustensa opetukset ovat kaikkein tarpeellisimpia.»
Halusin aloittaa hänen espanjalaisten aikalaistensa huomioilla lähestyäkseni niitä Aallon rakennuksia, joita nyt lyhyesti kuvaan.
Mainittakoon vain, että vuonna 1949 Cabrero voitti yhdessä Rafael Aburton kanssa ensimmäisen palkinnon kilpailussa, joka koski ammattiyhdistysten valtakunnallisen valtuuskunnan rakennusta Madridissa — tunnetummin Casa Sindicalia (nykyään terveysministeriö). Se oli ensimmäinen hallituksen aloitteesta sisällissodan jälkeen rakennettu moderni rakennus ja hänen tunnetuin työnsä. Kuusitoistakerroksisessa rakennuksessa on Madridin kaupungin kolme perinteistä rakennusainetta: tiili, graniitti ja kalkkikivi. Sen rakentaminen on yksi ensimmäisistä esimerkeistä rationalistisen arkkitehtuurin paluusta Espanjaan sodan jälkeen.
Arkkitehti
Alvar Aalto (1898-1976) oli yksi modernin liikkeen mestareista ja suomalaisen muotoilun avainhahmo, joka tunnetaan humanistisesta ja orgaanisesta lähestymistavastaan.
Alvar Aallon arkkitehtoniset työt ovat hyvin lukuisia. Hänen katsotaan suunnitelleen noin 500 rakennusta, joista noin 300 rakennettiin. Mutta hänen perintönsä on paljon suurempi ja kattaa myös sisustussuunnittelun ja huonekalut.
Rakennukset, joihin nyt viittaan, ovat niitä, joissa kävin tällä Suomen-matkalla 11. huhtikuuta ja 13. toukokuuta 2026 välisenä aikana. Näkökulmani ei ole arkkitehdin vaan ihmisen, joka on koulutettu huolehtimaan toisten hyvinvoinnista ja joka on koruttoman ympäristön intohimoinen ystävä.
Jyväskylässä nähdyt rakennukset
AaltoAlvari
Aloitan tästä uimahallikokonaisuudesta, koska se oli ensimmäinen rakennus, jonka Jyväskylässä tunnistin hänen työkseen: sen käyttötarkoitus on hänen tuotannossaan epätavallinen, sen punatiilet on maalattu valkoisiksi, ja se on ainoa, jossa olen käynyt sisällä ja jonka tiloista olen nauttinut.
AaltoAlvari on ainoa Alvar Aallon suunnittelema yleinen uimahalli. Kokonaisuuteen kuuluvat kuntosali, sisäliikuntahalli ja kahvila. Uimahalli oli osa Jyväskylän yliopiston arkkitehtuurikilpailun hanketta.
Rakennus toteutettiin useassa vaiheessa. Vanhin osa on vuodelta 1955, ja siihen kuuluu 25 metrin allas. Vuonna 1964 rakennettiin lastenallas ja vuonna 1975 lisättiin 50 metrin allas. Kylpyläosa valmistui vuonna 1991. Valmistuttuaan uimahalli sai nimen AaltoAlvari.
Se suojeltiin rakennussuojelukohteena vuonna 1992, lukuun ottamatta kylpyläosaa, joka on 1990-luvulta.
Alvar Aallon vene
Toinen hänen työnsä, jonka Jyväskylässä näin, oli hänen itsensä suunnittelema vene, joka on esillä läpinäkyvässä pienoismuseossa Lutakon satamassa. Se on hyvin kiinnostava erikoisuus tässä järvien ympäröimässä kaupungissa.
Vuosina 1952-1954 Alvar Aalto ja hänen vaimonsa Elissa suunnittelivat kesäasuntonsa Muuratsalon saarelle. Tuolloin saarella ei vielä ollut tieyhteyttä, joten oma vene oli välttämätön. Aalto halusi suunnitella sen itse: puisen moottoriveneen, jolle hän antoi nimen Nemo propheta in patria.
Naapurisaarella Säynätsalossa oli taitavia veneenrakentajia, ja veneen tekivät vuosina 1954-1955 veneenrakentaja Lauri Kosola ja puuseppä Väinö Jokinen. Vilkkaimmillaan jopa viisitoista työntekijää osallistui veneen rakentamiseen. Mustaksi maalattuine runkoineen, mahonkikansineen ja messinkiheloineen se oli todella näyttävä nähdä Päijänteellä.
Elissa Aalto oli usein ruorissa, ja venettä käytettiin ostosmatkoihin, vieraiden kuljettamiseen ja retkiin lähisaarille.
Siinä oli 96-hevosvoimainen moottori, joka olisi voinut antaa tarvittavan tehon suuriin nopeuksiin, mutta vene ei kulkenut odotetusti. Sen kulkua kuvattiin sellaiseksi kuin se olisi vetänyt auraa järven pintaa pitkin.
Aalto epäonnistui suunnittelussa eikä vene liukunut kunnolla, ehkä syväyksen vuoksi. On kuultu kerrottavan, että lapset pitivät uimisesta aalloissa, jotka vene jätti jälkeensä.
Keväästä 2023 lähtien vene on ollut tuossa omassa rakennelmassaan, ja sen selostetaulut voi lukea ulkopuolelta.
Linkki
Alvar Aallon suunnittelema vene ei kulkenut aalloilla sillä tavalla kuin olisi pitänyt
Jyväskylän työväentalo
Tämä omalaatuinen ja yksinkertainen rakennus Väinönkadulla, aivan Jyväskylän keskustassa, on ”työväen talo”, jota kutsutaan myös Aalto-saliksi.
Sen suunnitteli Alvar Aalto, ja se rakennettiin vuosina 1924-1925. Se edustaa 1920-luvun pohjoismaista klassismia renessanssiarkkitehtuurin vaikutteineen.
Historiallisesti se toimi kokoontumispaikkana poliittisille kokouksille ja teatteriesityksille. Kadulle avautuva julkisivu koostuu lasiseinästä, jota reunustaa pylväikkö ja jonka takana ovat ravintolan ja kahvilan tilat. Alvar ja hänen vaimonsa Aino suunnittelivat sisustuksen ja valaistuksen nimenomaan tätä rakennusta varten. Ravintolatiloja on myöhemmin uusittu ja sisustettu uudelleen.
Linkki
Muurame, Alvar Aallon kirkko
Muuramen kirkko on ainoa Alvar Aallon lukuisista 1920-luvun kirkkosuunnitelmista, joka toteutettiin. Muuramen kirkon katsotaan edustavan eräänlaista välivaihetta Aallon tuotannossa, jonka kautta arkkitehti siirtyi vähitellen klassismista funktionalismiin.
Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat Muuramen kirkon koko sisustuksen. Sisustussuunnittelu toteutettiin kuitenkin hankkeen loppuvaiheessa, jolloin Aalto osoitti jo kiinnostusta modernismia kohtaan. Siksi Aalto valitsi sisävalaistukseen tanskalaisen suunnittelijan Poul Henningsenin moderneja valaisimia.
Lisätietoja seuraavasta tämän blogin linkistä
Alvar Aallon kirkko Muuramessa
Toinen linkki
Muita Alvar Aallon rakennettuja kirkkoja
Aallon rakennukset Seminaarinmäen kampuksella
Jyväskylän yliopiston Aallon rakennuksia Seminaarinmäen kampuksella minun oli vaikeampi tunnistaa, kun huomioni kiinnittyi Kiseleffin 1800-luvun vanhojen tiilirakennusten kauneuteen ja niin tyylikkäisiin sinipalkkisiin rakennuksiin, kuten Athenaeumiin (1976), jonka suunnitteli Arto Sipinen (1936-2017).
Sipinen työskenteli Alvar Aallon toimistossa vuosina 1959-1961 ja on suunnitellut lukuisia rakennuksia ympäri maata. Muita hänen merkittäviä töitään Jyväskylässä ovat Ylistönrinteen yliopistorakennukset sekä Jyväskylän korkein rakennus, 15-kerroksinen Innova-torni.
Jyväskylän yliopiston kampuksen pääosan suunnitteli Alvar Aalto, ja siihen kuuluu 1950-luvun rakennuksia Jyväskylän kasvatusopilliselle korkeakoululle. Kilpailun voittaneesta ehdotuksesta laadittu yleissuunnitelma perustuu yhdysvaltalaiseen kampusperiaatteeseen.
Ensimmäinen punatiilinen rakennus, jonka tunnistin hänen työkseen kampuksella, oli yliopiston päärakennus, ja se vaikutti minusta hyvin massiiviselta, tummalta ja ikkunattomalta, ei lainkaan ystävälliseltä ja kampuksen korkeiden mäntyjen varjoihin hautautuneelta.
Tunsin Finlandia-talon ja Helsingin Stora Enson entisen rakennuksen valkoisten marmorien valoisuuden sekä muutaman kymmenen metrin päässä olevan valkoisen AaltoAlvarin uimahallin, ja minut yllätti tuon keskiaikaista linnaa muistuttavan rakennuksen tummanpunainen tiili.
Myönnän, että minun on ollut vaikea päästä sisään tämänkaltaiseen Aallon arkkitehtuuriin.
Mutta sitä mukaa kuin olen tutustunut siihen vähitellen ulkoapäin, olen ymmärtänyt hieman paremmin sen syntyä ja sen syytä.
Kampuksen rakennukset toteutettiin aikana, jolloin Aallon ammatillinen tunnustus oli alkanut kasvaa suurimmilleen, samaan aikaan kun rakennettiin hänen maineikasta Säynätsalon kunnantaloaan, joka on tyyliltään hyvin samankaltainen kuin Seminaarinmäelle suunnitellut rakennukset.
Suosikkirakennukseni tällä alueella on Lyhty, joka luo tuon valoisan vaikutelman lähes vaakasuoran oranssin valon iltahetkinä, kuten kuvassa — jo yksin sen vuoksi matka tähän kaukaiseen Suomen sisämaahan kannattaa.
Nyt merkitsen lyhyesti kuvin ne Alvar Aallon rakennukset, jotka olen Seminaarinmäellä tunnistanut.
Linkki
Opas Seminaarinmäen kampuksen rakennuksiin
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Linkki
Seminaarinmäen kampuksen rakennukset
Säynätsalon kunnantalo
Tämä saari oli tähtäimessäni kolmesta syystä: siellä sijaitsee yksi Aallon tunnusomaisimmista töistä, Säynätsalon kunnantalo, se on saapumisalue Muuratsalon koetalolle, ja tällä jälkimmäisellä saarella sekä itse Säynätsalossa on kaksi kiinnostavaa Wivi Lönnin työtä.
Lisätietoja seuraavasta tämän saman blogin linkistä
Säynätsalo ja Muuratsalo, Alvar Aaltoa etsimässä
Muuratsalon koetalo
Retki Muuratsaloon Muuratsalon koetaloa katsomaan oli makealta ja karvaalta maistuva. Se oli kaunis kävelyretki saarten välillä hieman epämiellyttävänä päivänä, sain kirjattua uuden lintulajin ja nautin herkullisesta juustokakusta hillon kera, mutta törmäsin kylttiin ”suljettu kesään asti”.
Lisätietoja seuraavasta tämän saman blogin linkistä
Säynätsalo ja Muuratsalo, Alvar Aaltoa etsimässä
Muita linkkejä
Aalto2-museo
Vaikean kirjan aloittaminen lopusta auttaa toisinaan avaamaan sen merkityksen. Ja näin olen tehnyt Jyväskylän Alvar Aalto -museon kanssa: se on kooste hänen elämästään ja töistään, ja tulin sinne vasta käytyäni merkittävimmissä kohteissa ja kyseltyäni niistä, niiden maisemasta, motiivista ja toimivuudesta.
Tämä valkoinen, kuutiomaisista muodoista koostuva rakennus on selkeä arkkitehtoninen esimerkki Aallon suunnittelusta: se hyödyntää Jyväsjärvelle avautuvaa rinnettä, vilkuilee sivusilmällä hänen Ilokivi-rakennukseensa, hakee luonnonvaloa kattoon asti ulottuvista ikkunoistaan, käyttää hänelle tyypillistä vinoa tasoa valon sisääntuomiseen vanhojen tehtaiden tapaan, sopeutuu luonnonympäristöön esimerkiksi hyödyntämällä ulkona jo ollutta mäntyä, ja toteuttaa sisätilojen ja kalusteiden suunnittelun niin, että kävijöiden kulku on selkeää eivätkä esineet estä valoa.
Käynnistäni tässä kaksoismuseossa voit lukea seuraavasta linkistä.
Aalto2-museo, arkkitehtuurin ymmärtäminen
Toinen linkki
ALVAR AALTO HELSINGISSÄ
Helsingin-käynneilläni 1. ja 3. toukokuuta 2026 näin uudelleen ne ainoat Alvar Aallon rakennukset, jotka tuossa kaupungissa tunnen: Finlandia-talon ja Stora Enson entisen pääkonttorin.
 |
 |
 |
 |
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com