Tiivistelmä
- Huhtikuun lopussa lumi on Keski-Suomessa yhä tavallista. Neljässä asteessa kosteus saa kylmän tuntumaan paljon voimakkaammalta: tarvitaan kunnon talvikäsineet ja kunnon jalkineet, eivät ohuet aluskäsineet.
- Satanut ei ollut 11. huhtikuuta jälkeen, hänen saapumispäivästään, ja ruoho ja sammalet olivat lähes kuivia.
- Hän tunnisti kalan, jota kaksi poikaa nosti Tourujoesta: pasuri (Blicca bjoerkna), joka erottuu lahnasta rintaevien punertavasta tyvestä ja hyötyy vesien rehevöitymisestä.
- Baari Vakiopaineessa maitokahvi maksaa 1,50 euroa. Siellä kaksikymmentä minuuttia keskustelua suomeksi seitsemänkymppisen miehen kanssa antoi enemmän harjoitusta kuin ujot luokkatoverit.
KÄVELY LUMISATEESSA JYVÄSKYLÄSSÄ
Lumi on Jyväskylässä ja Keski-Suomessa varsin tavallinen ilmiö vielä huhtikuun lopussa. Maaliskuun lopusta tai huhtikuun alusta lähtien lumi ei enää peitä yhtenäisesti katuja ja metsiä, mutta aukioilla näkyy yhä juuri päättyneen talven lumikasoja.
Vaikka lämpötila on neljä astetta, kylmän tuntu on voimakkaampi lumen kosteuden ja kylmän ilman vuoksi. Toin Suomeen vain ohuet aluskäsineet ajatellen, että ne riittäisivät estämään käsien palelemisen kiikareita pidellessä, mutta todellisuudessa tarvitaan kunnon talvikäsineet ja kunnon jalkineet — muuten kotiin saapuu kädet ja jalat tunnottomina.
Tämän blogin itse asettamat velvoitteet, raportointi koululle, Gradian 29. huhtikuuta järjestettävän kansainvälisen tapahtuman valmistelu, monien tuntien tehtävät ja etätyö pitävät minut täydessä touhussa. Niinpä omistin niille koko aamun ja osan iltapäivästä samalla kun seurasin sään huononemista.
Satanut ei ollut ainakaan 11. huhtikuuta jälkeen, saapumispäivästäni lähtien, ja ruoho ja sammalet näyttivät lähes kuivilta. Kun alkoi sataa lunta kunnolla, päätin lähteä ulos ottamaan muutamia kuvia tätä blogia varten.
Kävely Tourujoella
Lähin luontokohde täällä on Tourujoen uoma, kaunis maisema ja Jyväskylän keskustan paras luontoalue. Maa oli hyvin märkä, mutta lumi ei vielä peittänyt sitä.
Pari poikaa kalasti ja nosti useita kaloja, jotka he tappoivat lyömällä kivellä, ehkä helpottaakseen niiden tuskaa. Minulla oli melkoinen vaiva tunnistaa ne, sillä Suomen joissa ja järvissä on niin paljon lajeja.
Lasse J. Laineen Suomen luonto-oppaan ja tekoälyn avulla sain sen selville: kyseessä on pasuri (Blicca bjoerkna). Tämä erottuu lahnasta (Abramis brama) siinä, että sen rintaevien tyvi on punertava. Pasuri elää rannikolla Suomenlahdelta Merenkurkkuun ja Keski-Suomen suurissa matalissa järvissä, ja se hyötyy vesien rehevöitymisestä.
Linkki
Merenkurkun saaristo, maailmanperintökohde
Punakylkirastaat ja räkättirastaat liikkuvat yhtä lailla tässä maltillisessa, tuskin senttimetrin lumisateessa, ja yllätin sepelkyyhkyn rannan vielä lehdettömien oksien seasta.
Jatkoin retkeäni lumisateessa vanhan hautausmaan muurien ohi Kankaankadulla ortodoksiselle kirkolle ja Rajakadulle, ja edessäni oli Harjun Gradia. On yllättävää, mutta kaikki tiet vievät minut Gradiaan.
Harjun kukkulalla lumisade yltyi, ja laskeuduin sen rinteitä Mäki-Matinkadulle, Moirislammelle ja Seminaarinmäelle.
Kun olin monta kertaa kaivanut esiin kiikarit rastaita katsoakseni ja puhelimen kuvatakseni, kädet olivat jäätyneet ja lähdin etsimään baaria, josta saisi kahvia. Ohitettuani useita ravintoloita ja karaokebaareja päädyin erääseen omalaatuiseen baariin sen näyteikkunan vuoksi. Se muistutti joitakin berliiniläisiä paikkoja: taideteoksia, joiden yksittäinen maku on kyseenalainen mutta kokonaisuus viehättävä, hyvin samaan tyyliin kuin katoava madridilainen Malasaña.
Kyseessä oli baari Vakiopaine, jossa on pyöreitä pöytiä yhteiseen käyttöön ja hyvää olutta, mutta termoskahvia, kuten täällä on tapana. No, 1,50 euron maksaminen isosta itse kaadetusta maitokahvista lämpimässä, underground-henkisessä paikassa ja seurassa on paljon enemmän kuin halpaa.
Tarkoitan uutta ”ystävääni” Pekkaa, seitsemänkymppistä miestä, joka väitti puhuvansa englantia ja venäjää mutta jonka kanssa minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käydä intiaanityylistä keskustelua suomeksi lähes kaksikymmentä loputonta minuuttia — yhtä kauan kuin häneltä kesti juoda puoli litraa pullotettua EFES-olutta samalla kun hän yski päälleni, röyhtäili ja pyysi anteeksi. Vaiva kannattaa aina, ja tämä on enemmän kuin mitä olen pystynyt puhumaan täkäläisen koulun ujojen kansainvälisten tovereideni kanssa. Kiinnostavaa oli päästä kielikylpyyn kadun ihmisten kanssa.
Ja niin päättyi vaellukseni lumisena päivänä Jyväskylässä — todellakin ainoa luminen päivä kaikilla Suomen-matkoillani. Nyt olen siis saanut kasteen.
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com