Tiivistelmä
- Säynätsalon kunnantalo (1949-1952) syntyi kutsukilpailusta, jonka Aalto voitti ehdotuksella ”Curia”. Kaikki on paksua ja karkeaa punatiiltä, ja valtuustosali kohoaa linnan tavoin muun kokonaisuuden ylle. Nykyään siellä on gallerioita, asuntoja ja kahvila; toimistot ovat avoinna vain kesäisin.
- Muuratsalon koetalo, jonka Alvar ja Elissa Aalto rakennuttivat vuosina 1952-1954 kesähuvilaksi ja materiaalien koelaboratorioksi, on avoinna vain kesällä Alvar Aalto2 -museon kautta sovittavilla opastuksilla. Hän jäi portin taakse.
- Säynätsalon kirkon — vuodelta 1927, Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin työtä, kauppaneuvos Hanna Parviaisen rahoittama — alttaritaulut maalasi Hanna Rönnberg, Ángel Ganivetin paras ystävä tämän Helsingin-vuosina 1896-1898.
- Kirkkomaalla on sankarihautausmaa, jossa lepää 32 kaatunutta sotilasta, sekä Wäinö Aaltosen veistos «Mies mieheltä» (1948) — saman taiteilijan, joka teki Helsingin pronssisen Paavo Nurmen.
SÄYNÄTSALO JA MUURATSALO
Alvar Aaltoa etsimässä
Keskustellessani kielikoulun koordinaattoreiden kanssa yhdeksi mahdolliseksi ERASMUS+-apurahan työaiheeksi nousi Alvar Aallon työt Jyväskylässä ja sen seudulla.
Keskustassa olen jo käynyt AaltoAlvarin uimahallissa, Muuramessa kirkossa ja tänään Säynätsalossa kunnantalolla, mutta Muuratsalon koetalo jäi harmittamaan. Vierailut järjestää Alvar Aalto2 -museo, ja niitä on vain kesällä, joten jäin aidan portille näkemättä taloa edes kaukaa ja hieman harmistuneena.
Linkki
Retki Aallon ja Wivi Lönnin saarille
Nousin bussiin 16 Jyväskylässä Kauppatori 8:lta ja jäin pois Parviaisentien kiertokadulla lähellä Juurikkasaarta, jo Säynätsalon saarella. Matkaa oli noin 30 minuuttia.
Käytin paperikarttaa suunnistamiseen ja näin, että Juurikkasaaren kautta pääsisin lähelle rantaa. Siellä, helvetillisessä tuulenpuuskassa, melkein vuoristomaisessa, ja neljän asteen lämpötilassa, puin aluskäsineet, fleecen hupun ja tuulitakin hupun kestääkseni sen. Järvelle oli noussut jopa aallokko.
Jotkut työntekijät ja veneiden omistajat korjasivat veneitä maalla ja toiset huolsivat niitä vedessä. On hämmästyttävää, miten he voivat tehdä ulkotöitä tässä epämiellyttävässä ja arvaamattomassa säässä — mutta ihminen on tarpeidensa tulos, tai kuten Ortega sanoi: ”Minä olen minä ja olosuhteeni, ja jos en pelasta olosuhteitani, en pelasta itseänikään”, teoksessa Meditaciones del Quijote (1914).
Hetkessä tuuli tyyntyi ja säteilevä aurinko pilkisti taas pilvien lomasta, otin huput pois ja kaikki oli jälleen normaalia. Tällainen tämä ilmasto on.
Tämän päivän sää Juurikkasaaressa saa minut epäilemään, voiko ulkotiloja — esiintymislavaa ja terassia — käyttää juuri muutamaa viikkoa enempää vuodessa.
Siirryin pois tuolta epämiellyttävältä alueelta suojaisempaan kaupunkiympäristöön etsien Armas Lindgrenin okrankeltaista ja hopeista tunnuskirkkoa.
Säynätsalon kirkko
Monumentaalinen kirkko määränpäänä on ilo näissä rakennetuissa yksinäisyyksissä, joissa on funktionaalisia asuntoja, tilaustöinä tehtyjä suunnitelmia ja muutamia tunnelmallisia vanhoja puutaloja punaisiksi tai keltaisiksi maalattuina. Vaikka silloin tällöin puistikkoisella aukiolla ilmestyykin pieni veistos tai graniittinen muistomerkki — kivi, joka määrittää suomalaisten historiallista luonnetta.
Vaikeuksien voittamiseen tottuneina he ovat onnistuneet rakentamaan ja sivistämään kallioisen, soistuvan ja seitsemän kuukautta vuodessa epävieraanvaraisen ympäristön asfaltoiduilla pyörä- ja kävelyteillä, jotka kattavat mukavasti minkä tahansa määränpään — hyvin Rooman teiden hengessä.
Kirkon rakentamisen rahoitti kauppaneuvos Hanna Parviainen, Säynätsalon tehtaiden johtaja, ja sen suunnittelivat arkkitehdit Armas Lindgren ja Bertel Liljeqvist. Se valmistui vuonna 1927, siihen mahtuu istumaan 350 seurakuntalaista, ja se vihittiin käyttöön 6. tammikuuta 1927.
Hanna Rönnbergin alttaritaulut
Aina kun olen yrittänyt päästä vanhaan kirkkoon Jyväskylässä ja sen seudulla, olen löytänyt ne suljettuina — vaikka olisin ajoittanut käyntini sunnuntaille. Näin kävi Jyväskylän Kaupunginkirkolla ja Taulumäen kirkolla, Muuramen kirkolla ja nyt Säynätsalon kirkolla. Vain Puistolan kaupunginosan moderniin ja kiinnostavaan katoliseen kirkkoon olen päässyt jumalanpalvelukseen.
Tänään harmittaa hieman enemmän, koska jään näkemättä — ehkä ikuisesti — Hanna Rönnbergin alttaritaulut sisällä. Mutta kuka on Hanna Rönnberg, ja miksi Suomessakin näin tuntematon taiteilija kuulostaa minusta tutulta?
Hän oli Ángel Ganivetin paras ystävä Helsingissä. Kirjailijalla oli sydämellinen ja aito ystävyys tämän taidemaalarin kanssa asuessaan Kaivopuistossa vuosina 1896-1898.
Tuon kirkon alttaritaulut ovat hänen maalaamiaan. Tämä arvostettu taiteilija, jonka muut kuuluisat aikalaiset jäivät jossain määrin varjostamaan, maalasi alttaritauluun kaksi jouluun liittyvää pääaihetta: paimenten kumarruksen ja itämaan tietäjien saapumisen. Ylempi ja suurempi maalaus esittää tietäjiä, jotka vaeltavat palvelijoineen ja kameleineen hiekkaisissa autiomaissa tähteä seuraten.
Linkki
Kirkon ympäristössä on kaksi veistosta
Ulkona voi nähdä kaksi kiinnostavaa veistosta. Toinen esittää kirkon rakennuttajaa Hanna Parviaista; sen suunnitteli Sonja Vectomov ja se pystytettiin vuonna 2013.
Toinen on kuuluisan kuvanveistäjän Wäinö Aaltosen työ, omistettu 1900-luvun sotien suomalaisille sankareille. Sama taiteilija on tehnyt myös tunnetun pronssisen Paavo Nurmi -veistoksen Helsinkiin (1925).
Linkkejä
Sivustolla www.jyvaskylanseurakunta.fi
Sivustolla https://visitjyvaskyla.fi
Sankarihautausmaa / muistomerkki
Kirkon kirkkomaalla sijaitseva sankarihautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1939. Ensimmäiset sankarivainajat siunattiin 21. tammikuuta 1940. Kaikkiaan paikkaan on haudattu 32 kaatunutta sotilasta. Lisäksi on pystytetty muistokivi sankarille, joka jäi taistelukentälle.
Sankarihautausmaan nykyinen muoto perustuu arkkitehti Aulis Blomstedtin suunnitelmaan (1943). Sinne pystytettiin sankareiden kunniaksi pronssiveistos «Mies mieheltä», jonka suunnitteli Wäinö Aaltonen ja joka paljastettiin vuonna 1948.
Nimi tarkoittaa sekä ”mieheltä miehelle” että ”mies mieheltä”, ja siinä on kaksoismerkitys: sotilaiden vilpitön ja suora keskinäinen viestintä sekä sitoutuminen toveriin taistelukentällä.
Kyseessä on pronssiveistos luonnonkivijalustalla, ja se esittää kahta sotilasta lumipuvuissa: toinen on haavoittunut ja toinen kantaa lippua.
Linkkejä
Säynätsalon kunnantalo
Alvar Aallon Säynätsalon taajamaan suunnittelema kunnantalo rakennettiin vuosina 1949-1952, ja se on yksi hänen arkkitehtuurinsa parhaista esimerkeistä.
Se toteutettiin vuonna 1949 pidetyn kutsukilpailun pohjalta. Aalto voitti kilpailun ehdotuksellaan «Curia» ja sai heti tehtäväkseen rakennuksen suunnittelun. Se on yksi arkkitehdin ihailluimmista töistä.
Pääasiallinen materiaali sekä julkisivuissa että julkisissa sisätiloissa on paksu ja karkea punatiili. Rakennus sijaitsee pienessä notkelmassa, joka kallistuu Päijänteen suuntaan. Valtuustosali kohoaa muun rakennuskokonaisuuden yläpuolelle linnan tavoin, mutta nykyään rakennus on osittain piilossa korkeiden mäntyjen ja uudempien rakennusten varjossa.
Toimistotilat toimivat nykyään taidegallerioina ja näyttelytiloina. Rakennuksen sisällä on asuntoja työntekijöille, ja toimistot avataan vierailijoille vain kesäisin.
Säynätsalon kunnantalo tarjoaa majoitusta yhden yön vierailuihin sekä pitkäaikaisia asuntoja tutkijoille ja opiskelijoille.
Alakerrassa on myös kahvila, joka on auki maanantaista lauantaihin lounasaikaan asti ja suljettu sunnuntaisin. Suunnittele käyntisi huolellisesti, jos haluat noudattaa espanjalaista tapaa yhdistää nähtävyys, kahvi ja leivos täydellä teholla.
Linkki kahvilaan
https://www.aabakery.fi/uutiset/
Linkkejä
https://visit.alvaraalto.fi/fi/kohteet/saynatsalon-kunnantalo/
https://visitjyvaskyla.fi/kohteet/alvaraalto-muuratsalon-koetalo/
Ja nyt kohti Muuratsalon koetaloa
Paras tapa tutustua maahan on epäilemättä kävellen. Se antaa pysähtyä, katsella, koskettaa ja kysellä jokaisesta asiasta, jos haluaa. Tietysti likimääräiseen paikkaan on siirryttävä jollakin pyörillä kulkevalla, mutta jos menee pyörällä, kokemus ei ole sama.
Nouse bussiin kun voit; Muuratsaloon on sunnuntaisin hyvä tunnin välein kulkeva yhteys Jyväskylän keskustasta.
Laskeutuminen Päijänteelle Parviaisentietä pitkin Säynätsalon kunnantalolta lienee ollut toisenlainen kokemus Aallon aikaan, jolloin hän ehkä näki vedet talolta asti.
Sitten suuntaat Louhunsalmen riippusillalle ja olet jo pienellä Lehtisaarella, joka ei periaatteessa poikkea mistään muusta — ellei olisi sen erikoisuutta, museokauppa Perälää, joka on täynnä vanhoja käyttökelvottomia esineitä, jotka ovat jääneet taloista yli, ja joka oli tietenkin kiinni.
Sen ympäristö on ainakin raivostuttavan kaunis, jopa pienissä yksityiskohdissa, kuten talon oven edessä kukkivissa pienissä keltaisissa narsisseissa.
Tuuli yltyy ja alkaa sataa kevyitä lumihiutaleita, kun ylitän Kuusainsalmen Lemmensiltaa pitkin. Vasemmalle Haikantietä kulkeva tie, jo Muuratsalon saarella, vie suoraan Wivi Lönnin suunnittelemalle asuinalueelle, jossa käyn joskus toiste, jos tilaisuus tulee.
Jatkan suoraan, ja Saaritiellä näen vasemmalla upeita asuntoja, jotka avautuvat Vuorenlahdelle. Siellä näin silkkiuikkuparin ja ensimmäisen isokoskeloni, hyvin harvinaisen lajin minun leveysasteillani. Tämä ja kävely olisivat jo riittäneet. Mutta päivällä oli varattuna vielä lisää iloa.
Aurinko pilkisti taas esiin, ja otin hyviä kuvia kumolleen käännetyistä veneistä. Aalto ei varmaankaan nauttinut samoista näkymistä asettuessaan tänne, sillä hän näki lahden käytännössä koskemattomana.
Alvar ja Elissa Aalto rakennuttivat koetalon Muuratsalon saarelle (Jyväskylä) vuosina 1952-1954. He käyttivät sitä kesähuvilana ja kokeellisena työhuoneena, jossa he testasivat uusia materiaaleja ja rakennustekniikoita. Kohde sijaitsee Päijänteen rannalla ja kuuluu Alvar Aalto -säätiölle.
Pääsin portille asti, ja taloon voi tutustua vain kesäisin sopimalla ajan Alvar Aalto2 -museon kautta.
Ilman ylitsevuotavaa lohduttomuutta keskityin enemmän siihen, että pääsisin bussilla kotiin ennen pimeää, ja aikaa kuluttaakseni menin paikkakunnan ainoaan kahvilaan. Se on tyylikäs paikka syödä, ottaa lasillinen, kuunnella musiikkia tai pelata Triviaa, kaikki yhdessä, ja sitä pitää puhelias, tiukkaan kyselevä ja ystävällinen keski-ikäinen rouva, joka kysyi kahdesti mistä olen kotoisin, joten oli pakko kertoa.
Paikka on muutaman sadan metrin päässä Aallon talosta, samalla Vuorenlahdenkadulla, ja siellä tarjoillaan paras juustokakku hillon kera, jonka olen Suomessa tähän mennessä syönyt — eikä se ole vähän. Ja maitokahvi sekä pieni vesilasi, tyylillä. Paikan nimi on ”Table en Bois”, erittäin suositeltava.
Linkki kahvilaan ja kakkuun
Paluuni Jyväskylään oli pieni sekaannusten sarja. Odotin kello 18.45 bussia Muuratsalosta Jyväskylään, kun eteeni pysähtyneen auton kuljettaja huomautti, että se lähtee vasta seitsemältä — nähtyään, kuinka kylmä kadulla oli ja kuinka paikallani seisoin. Sanoin siis, että kävelisin.
Suunnitelmani oli edetä, kunnes näkisin bussin 16 tulevan vastaan, ja laskea siitä, milloin se kääntyisi takaisin. Niin ei käynyt, vaan se ohitti minut yllättäen jo Lehtisaaressa (se oli ilmeisesti tullut toista tietä), joten viimeinen korttini olisi kello 20.07 lähtevä bussi Säynätsalon kunnantalon vierestä. Ikävää oli, että jäljellä oli tunti kylmässä, ja etsin avointa paikkaa, joka ei olisi kadun alaosan Aalto-pizzeria.
Läheinen kahvila Kylän Kammari, Pappilantie 6, oli sekin kiinni, joten viihdytin itseäni katselemalla kunnantalon takana puhkeavia pikkuruisia kukkia ja etsimällä tikkaa, joka nakutti mäntyä vastapäätä pysäkkiäni.
Waltti Mobiili -sovelluksella maksetut liput kestävät valitettavasti vain kaksi tuntia, ja bussini saapui 30 sekuntia yli ajan, joten lippu oli ehtinyt vanheta, kun asetin sen lukijan alle.
Kerroin siitä kuljettajalle, joka minun suomeani heikommalla englannilla käski ostaa uuden. Kysyessäni vyöhykettä hän sanoi A, mutta hänen pitkästä selityksestään en ymmärtänyt, että hän tarkoitti vyöhykkeeltä A vyöhykkeelle B. Niinpä kiireessä ja bussin heilunnassa ostin lipun A->A, eikä se tietenkään toiminut. Kuljettaja sääli kahta maksettua epäonnistunutta lippuani ja antoi minun istua ilman muuta.
Halusin päästä kodin lämpöön enkä yrittänyt enää kahvia ulkona. Sauna olisi maistunut, varsinkin kun näin kylmästä vaaleat jalkani, mutta halusin istua alas kirjoittamaan kaikki tämän kiinnostavan päivän kokemukset.
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com