Tiivistelmä
- Hän kirjoitti päiväkirjan viimeisen artikkelin Harjun vesitornin kahvila-ravintolassa, näköalapaikalla, jolta tunnistaa koko kaupungin: Nykäsen mäestä Toivolan piilossa olevaan puutalojen pihaan.
- Ángel Ganivet saapui Helsinkiin tammikuussa 1896 lumien aikaan ja kuoli Riian jäisissä vesissä alkutalvesta 1898. Hänen Suomalaiset kirjeensä (1897) kuvaavat siirtymää talven horroksesta loputtomien päivien huumaan.
- Jyväskylä sijaitsee 62. leveyspiirillä, samalla kuin Talkeetna Alaskan sisäosissa. Kevät tulee tänne Helsinkiä myöhemmin ja on epävarma: toukokuussa toiset kulkevat pipo ja hanskat päällä, toiset jo lyhyissä hihoissa.
- Harjulla männyt hallitsevat maisemaa, ja nuoret pihlajat aluskasvillisuudessa puhkeavat kaikki yhtä aikaa ehtiäkseen hyödyntää lyhyen kesän.
NÄKÖALAPAIKKA JA HARJU
Halusin kirjoittaa blogin viimeisen artikkelin Jyväskylän korkeimmalla paikalla, sen tunnuskukkulalla Harjulla. Aivan lähellä koulua, jossa olen runsaan kuukauden yrittänyt hallita suomen kielioppia — mikä välillä tuntuu Sisyfoksen työltä, ja kiven vertaus sopii tähänkin mäkeen.
Sen kahvila-ravintolasta mieleeni tulivat ensimmäisenä Ángel Ganivetin sanat, jotka on kaiverrettu laattaan hänen paratiisissaan Kaivopuistossa:
”Lumien aika on otollista uneksia horroksessa, kuin matelija, joka sulattaa työläästi ruokansa; ja horroksesta noustessa vaipuu loputtomien päivien huumaan, jolloin aurinko tuskin poistuu ja jolloin vuoteesta, selkoselällään olevista ikkunoista, näkee illan hämärän valojen häviävän samalla kun idästä nousevat aamuruskon valot. Horroksen ja huuman välissä aika rientää nopeasti ja ihminen elää onnellisena: tätä rauhaa häiritsee vain epämääräinen ajatus voimallisemmasta elämästä. Maan asukkailla on ehkä aavistus tällaisesta elämästä, mutta etelän ihmisellä on siitä kiinteä muisto, joka toisinaan hyökkää päälle rajuna ja synnyttää parantumattoman koti-ikävän. Minun kimppuuni se kävi keväällä…”
Ángel Ganivet. Suomalaisia kirjeitä, 1897
Ganivet saapui Helsinkiin lumien aikaan tammikuussa 1896 ja lähti ainiaaksi Riian jäisiin vesiin alkutalvesta 1898.
Minä saavuin Jyväskylään huhtikuun puolivälissä, jolloin oli vielä talvi, ja lähden huomenna, kun kevät on alkanut muutama päivä sitten, koivujen ja pihlajien hennot vaaleanvihreät silmut tällä pitkien oranssinsävyisten mäntyjen peittämällä Harjulla.
Minua eivät ole vallanneet horros eivätkä rajut muistot etelästä, eikä minulla ole ihailemani kirjailijan melankolista luonnetta. Mutta kyllä minussa on se kaipaava tunne, että jätän tänne tämän kevään, ehkä maan onnellisimman kauden.
Jos Helsingissä luonnon uudelleensyntymää odotetaan joka vuosi huhtikuussa, täällä se viipyy hieman kauemmin. Asukkaat eivät luota vaihtelevaan säähän, ja vielä toukokuussa jotkut kulkevat pipoissa ja hanskoissa toisten ollessa jo lyhyissä hihoissa, ikään kuin haastaen auringon jäämään.
Eilen satoi koko päivän, ja tänään varmasti myös hieman. Lähden keväällä, kyllä, mutta epävarmassa keväässä, joka pian antaa tilaa hyvin lyhyelle kesälle, johon jyväskyläläiset keskittävät voimansa — he kun ovat tottuneet elämään aina talvea varten. Täällä taigassa, 62. pohjoisella leveyspiirillä, samalla kuin Talkeetna Alaskan sisäosissa.
Harjulla männyt hallitsevat maisemaa, ja nuoret pihlajat niiden juurella puhkeavat kaikki yhtä aikaa, kiiruhtaen hyödyntämään vuodenajan.
En tiedä, millainen tämä kukkula on lumen peittämänä, mutta parin sadepäivän jälkeen tässä alkavassa toukokuussa se näyttää enemmän kauniilta metsältä kuin loivarinteiseltä rastaspuistolta.
Panoraama
Jätin Harjun Vesilinnan näkötornin matkani loppuun, kuten tein Aalto2-museonkin kanssa, muistaakseni paremmin ne paikat, joissa olen viiden viikon aikana kulkenut ja jotka kattavat tämän kaupungin neljä ilmansuuntaa Jyväsjärven, Tuomiojärven ja Palokkajärven välissä.
Tornin huipulla hymyilin todetessani ylhäältä käsin upean, modernin ja kauniin kaupungin, jossa saatoin tunnistaa jokaisen kohdan, jotka siellä olevat orientoitumista helpottavat valokuvat osoittivat. Valtavasta ja ylpeästä Matin hyppyrimäestä aina piilossa olevaan Toivolan puutalojen pihaan.
Ylhäältä ymmärtää sen järvien välisen mittakaavan, jossa kaupungin keskusta sijaitsee, sekä sen sataman, metsät ja luontopolut, lasitetuin parvekkein varustetut asuinrakennukset ja sen siron kävely- ja pyöräsillan — miten hieno maisemallinen oivallus vaijereineen ja kahtine pyloneineen.
Lutakon pieni satama, keskustan Kuokkalaan yhdistävän ajoneuvosillan vieressä, hohtaa järven veden heijastuksessa tänä yhtä aikaa pilvisenä ja kirkkaana päivänä. Hämmästyttää myös Jyväsjärven laajuus — sen olen kiertänyt niin monta kertaa kävellen, juosten ja sauvakävellen.
Kokonainen tiivistelmä kaupungista siltä pitkältä ajalta, jonka siellä vietin, paikkoja lähes ilmasta käsin paikantaen.
En halunnut lopettaa toimintaani Jyväskylässä juomatta kahvia ja korvapuustia Harjun Vesilinnan kahvila-ravintolassa — tyypillisempää ei voi olla. Mutta täkäläisen museon jätän toiseen kertaan.
Linkki
 |
 |
 |
 |
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com