Tiivistelmä
- «Ihmeellinen luonto» avasi Suomen Madridin-instituutin uuden toimipaikan San Agustín -kadulla yhteistyössä PhotoEspañan kanssa.
- Nimi tulee hänen lapsuutensa televisiodokumenttisarjasta ja sitä käytetään ironisesti: kun matkustaminen keskeytyi, kaupunkilaiset, jotka olivat aiemmin vaihtaneet Bora Boran ravintolavinkkejä, alkoivat puhua vaellusreiteistä.
- Valokuvat otettiin Helsingin sisällä sijaitsevilla luonnonsuojelualueilla, joilla on vain vähän hoitoa ja jotka ovat paljon vähemmän kesytettyjä kuin kaupungin puistot.
- Manninen valmistelee vuoden 2024 alkuun suurta näyttelyä Suomen valokuvataiteen museoon; sitä varten hän toivoo kuvaavansa ryhmiä Madridissa ja Méxicossa.
Tuomo Mannisen ihmeellinen luonto Madridissa. Haastattelu
Suomen Madridin-instituutti on juhlinut uuden madridilaisen toimipaikkansa avaamista San Agustín -kadulla suomalaisen valokuvaajan Tuomo Mannisen näyttelyllä. Suurikokoista valokuvaa yhteistyössä PhotoEspañan kanssa.
Taiteilija antoi meille ystävällisesti haastattelun instituutin johtajan Pauliina Ståhlbergin välityksellä.
1. «Ihmeellinen luonto» on Suomen Madridin-instituutissa ja PhotoEspañassa esitellyn näyttelyn nimi. Miksi valitsit tuon nimen? Ja miksi aiheena Helsingin luonnonmaisema?
Amazing nature eli Ihmeellinen luonto oli lapsuuteni televisiodokumenttisarja. Sitä käytetään tässä hieman ironisesti korostamaan sitä luontokokemusta, joka meillä kaupunkilaisilla oli pandemian aikana.
Kun matkustaminen keskeytyi, moni meistä suuntasi metsiin. Hipsterit, jotka olivat vaihtaneet vinkkejä Bora Boran ravintoloista, puhuivat nyt vaellusreiteistä.
Kuva: www.fennia.org. Kopiointi kielletty.
2. Valokuvat on otettu Suomen pääkaupungin «metsissä». Metsän ja puiston käsitteet voivat Suomessa mennä sekaisin, koska luonto on lähes kaikkialla. Kaivopuisto on puisto ja Kaisaniemi myös, ja voidaan sanoa että ne kuuluvat siihen, mitä voi kutsua kesytetyksi tai sekamuotoiseksi luonnoksi. Millä Helsingin alueilla kuvat tarkalleen otettiin?
Kaikki kuvat ovat Helsingin sisällä sijaitsevilta luonnonsuojelualueilta, mikä tarkoittaa että niitä hoidetaan – roskikset tyhjennetään, ja ylipäätään roskikset on sinne pantu –, mutta paljon vähemmän kuin puistoja. Ne ovat vähemmän kesytettyjä alueita, kyllä.
3. Pandemian aikana ihmiset pakotettiin suojautumaan koteihinsa, eivätkä toiset menneet ulos tartunnan pelossa. Uskotko, että jotain helsinkiläisen perinteisestä yhteydestä luontoympäristöönsä katkesi tuon ajan jälkeen?
Päinvastoin: metsät olivat Suomessa aina auki. Voidaan keskustella siitä, missä määrin tämä perinteinen yhteys on myytti. Vaikkakin noin 50 prosentilla suomalaisista on kesämökki ja siten hieman «luonnollisempi» suhde luontoon.
4. Esitellyt valokuvat ovat kaikki suurikokoisia, ehkä huonosti kotiin sopivia. Ajattelitko myyntiä laitoksille, vai onko kyse pelkästä taiteellisesta ja näyttelyllisestä harjoituksesta?
Halusin ennen kaikkea näyttää yksityiskohdat, siitä suuri koko. Olen tietysti valmis myymään, jos joku on kiinnostunut 😉
Kuva: www.fennia.org. Kopiointi kielletty.
5. Tuomo, voitko kertoa hieman tarkemmin käytetystä tekniikasta? Alustavassa keskustelussamme kerroit käyttäneesi jopa 10 salamaa yhden esillä olevan kuvan saamiseksi.
Jokainen kuva on 150–200 eri salamavälähdyksen kooste. Se antaa minulle täyden hallinnan yksityiskohtiin.
6. Helsingissä on hyvin kiinnostavia paikkoja nauttia tuosta kesytetystä luonnosta. Mitkä ovat suosikkisi kävelyyn ja kuvaamiseen?
Minulle se on joko kävelyä tai kuvaamista, sillä näiden kuvien tekemiseen menee yleensä muutama tunti.
Paikka, jossa käyn usein, on Linlo Kirkkonummella, noin 35 kilometriä Helsingistä länteen. Sinne pääsee siltaa pitkin; se on saari, jossa on pieniä telttapaikkoja (kuivaa puuta saatavilla) ja kauniita luonnonrantoja.
Helsingin vahva kohde, kirjaimellisesti keskellä kaupunkia, olisi Kivinokan luonnonsuojelualue luontopolkuineen, joka on suunniteltu täysin esteettömäksi pyörätuolille ja jossa on opastetauluja pistekirjoituksella.
Se on myös hyvä paikka 15–30 minuutin pysähdykselle.
Kuva: www.fennia.org. Kopiointi kielletty.
7. Olet varmasti ollut monissa avajaisissa ympäri maailmaa. Missä olivat parhaat avajaisesi cocktailin kannalta – kiinnostavimmat tai oudoimmat?
Kaikki ne ovat olleet hienoja.
Yhdet hyvin kivat olivat vuonna 2014 Sowetossa, Johannesburgin kaupunginosassa: olin kuvannut siellä ryhmämuotokuvia ja esittelin niitä shebeenissä*, puoliksi laittomassa aaltopellistä tehdyssä baarissa. Olimme kutsuneet ihmisiä ryhmistä, Suomen suurlähetystöllä oli lista virallisia vieraita ja loput olivat Joburgin taideväkeä. Tein soittolistan, jossa sekoittuivat Olavi Virta, 1950-luvun suomalainen tangolaulaja, ja Mahotella Queens, paikallinen yhtye.
Avasimme kello 19 ja meidän piti sulkea kello 21.
Lopulta kello 01.30 raahasimme Ruotsin suurlähettilään pois tanssilattialta! Ehkä 0,75 litran olutpulloilla oli jotain tekemistä asian kanssa… 🙂
Toiset olivat Katmandun ensimmäinen valokuvabiennaali vuonna 2015: vain muutama kuukausi tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, keskellä Intian kauppasaartoa, Photo Circlen rohkea väki sai läpi täysimittaisen kansainvälisen biennaalin, yhden parhaiten järjestetyistä joita olen nähnyt.
Kuva: www.fennia.org. Kopiointi kielletty.
8. Miten kiinnostuit valokuvauksesta ja mikä koulutus on antanut sinulle eniten ammattiurallasi?
Minulla on kuvajournalismin koulutus, ja se kai ajaa minua edelleen kertomaan tarinan aina kun työskentelen.
9. Suomen rehevä luonto on innoittanut monia nykyisiä suomalaisia valokuvaajia, kuten Lassi Rautiaista, Tapio Kaislaa, Lauri Lohta, Tiina Törmästä, Mikko Lagerstedtia, Keijo Savolaista ja Kati Kalkamoa. Kuka näistä on suosikkisi, ja ketä muuta voisit suositella jostain erityisestä syystä?
Seurattava suomalainen valokuvaaja on Perttu Saksa**, jonka kuuluisin teos on itse asiassa veistos: presidentti Koiviston hautakivi.
10. Meillä kaikilla on ensimmäinen kamera, joka oli varmasti 35 mm:n filmikamera… Miten siirryit järjestelmäkameran 35 millistä keskikokoon?
Aloitin 35 mm:n filmillä ja siirryin keskikokoon 1990-luvun alussa. Kymmenen vuotta myöhemmin palasin 35 mm:n runkoihin digitaalisten Nikonien myötä, vaikka kuvaan ryhmämuotokuvat edelleen filmille Hasselbladillani.
Kuva: www.fennia.org. Kopiointi kielletty.
11. Kuvasi ovat hyvin tarkkoja ja valtavan laadukkaita. Kuinka paljon ne suunnilleen painavat gigatavuina ja mitä ohjelmaa käytät käsittelyyn?
Perusaines on 16-bittinen Raw-tiedosto, 38 Mt, mutta kerrosten päällekkäisyys kasvattaa kuvat 1–2 gigatavuun.
Applen uudet suorittimet tulivat juuri sopivasti jälkikäsittelyäni varten.
Käytän Adobe Lightroomin ja Photoshopin perusyhdistelmää.
12. Viimeinen kysymys koskee hankkeitasi: missä on seuraava näyttelysi PhotoEspañan jälkeen ja minkä hankkeen parissa työskentelet?
Seuraava tapahtuma on kaksinkertainen Johannesburgissa syyskuussa: näyttely Gallery2-galleriassa kahden eteläafrikkalaisen taiteilijanalun kanssa ja näyttely Holocaust Center -museossa, jossa esitellään Rangoonissa ja Phnom Penhissä ottamiani ryhmämuotokuvia. Lisäksi valmistaudun suureen näyttelyyn Suomen valokuvataiteen museossa vuoden 2024 alussa. Sitä varten toivon kuvaavani ryhmiä Madridissa ja Méxicossa!
Suuret kiitokset Tuomo ystävällisyydestäsi, sympaattisuudestasi ja ammattitaidostasi.
Huomautuksia
*Shebeen oli alun perin laiton baari tai klubi, jossa myytiin ilman lupaa valmisteveron alaisia alkoholijuomia.
RAW-muoto: sen edut ja haitat valokuvauksessa
**Perttu Saksa Fenniassa
Perttu Saksa kuvaa ihmisyyden varjoja
Linkkejä
Tuomo Manninen
Yhteiskunnan paradoksit Mannisen mukaan
Tuomo Mannisen ihmeellinen stadin luonto Madridissa