Suomalaisia Madridissa: instituutin johtaja

Sarri Vuorisalo-Tiitisen haastattelu
Suomen Madridin-instituutti
Madrid
17. elokuuta 2017

Lyhyt elämäkerta

Sarri Vuorisalo-Tiitinen on Suomen Madridin-instituutin uusi johtaja 1.3.2016 lähtien.

Aiemmin hän toimi Suomen Madridin-instituutin säätiön pääsihteerinä; säätiö hallinnoi Suomen kulttuuri- ja tiedekeskusta espanjan- ja portugalinkielistä maailmaa varten, 1.8.2016–31.7.2017.

Hän on espanjalaisen filologian maisteri ja vuodesta 2011 Latinalaisen Amerikan tutkimuksen tohtori Helsingin yliopistosta. Hänen väitöskirjansa käsittelee naisten oikeuksia Meksikon zapatistiliikkeessä.

Hän on kääntänyt suomeksi zapatistiarmeijan johtajan, alikomentaja Marcosin kirjan ¡Viva Zapata! (2009).

Väitöksensä jälkeen Vuorisalo-Tiitinen työskenteli Helsingin yliopistossa toimistopäällikkönä ja maailman kulttuurien laitoksen talousvastaavana ja on opettanut kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen kansainvälisessä maisteriohjelmassa.

Tällä hetkellä hän tekee tutkijatohtorin tutkimustaan suomen kielen oppimisesta pääkaupunkiseudun latinalaisamerikkalaisten keskuudessa.

SARRI VUORISALO-TIITISEN HAASTATTELU

1. Olette Latinalaisen Amerikan tutkimuksen tohtori Helsingin yliopistosta, mutta miksei sitä kutsuta iberoamerikkalaiseksi tutkimukseksi?

Helsingin yliopiston maailman kulttuurien laitokselle sijoittuvat alue- ja kulttuuritutkimukset, joihin Espanja ja Portugali eivät kuulu; se on syy.

2. Mikä on «latino» keskivertosuomalaiselle? Espanjassa se on entisten iberialaisten siirtomaiden amerikkalainen.

Keskivertosuomalaiselle sanoisin että myös. Latinalainen Amerikka tunnetaan yhä enemmän kulttuuristaan, musiikistaan ja ruoastaan. Ennen se tunnettiin kehitysyhteistyöstä, mutta asiat ovat parantuneet taloudellisesti tuolla alueella.

3. Zapatistiliikkeen joidenkin puolien asiantuntijana: uskotteko, että se voi jatkaa Meksikon epävakauden lähteenä? Ovatko sen vaatimukset toteuttamiskelpoisia vuonna 2017?

1990-luvulla Chiapas oli epävakauden keskus. Se, mitä se Meksikolle nykyään merkitsee, on monikulttuurisuuden todellinen tunnustaminen.

Monikulttuurisuudessa oli perinteisesti kyse kulttuurista, puvuista… Merkitys on muuttunut; nyt vaaditaan Chiapasin eri alkuperäiskansaryhmien perustavien ihmisoikeuksien tunnustamista.

En viettänyt aikaa zapatistiryhmien parissa sellaisenaan. Olen kielitieteilijä ja tein työn tuntemieni alkuperäiskansaryhmien, kuten tsotsilien ja tseltalien, teksteistä; osa heidän jäsenistään kuuluu zapatistiryhmiin.

Tutkin, miten naisten oikeuksista puhutaan naisten puheenvuoroissa ja miesten ja naisten zapatistipuheissa.

Voimme siis kysyä: onko alkuperäiskansojen feminismiä todella olemassa? Ja uskon, että on tunnustettava, ettei feminismiä voi määritellä vain länsimaisesta näkökulmasta – kenen se pitäisi määritellä? Pohjimmiltaan feminismi on miesten ja naisten tasa-arvoa.

4. Voimmeko luonnehtia zapatistikapinaa «alkuperäiskansaliikkeeksi» Bolivian Evo Moralesin, castrolaisuuden tai chávezilaisuuden tapaan? Vai onko se pelkästään maaperä, jolta kansainväliset kommunistiset ideologit ja muut ovat löytäneet otollisen kentän vallankumouksilleen? Onko se seurausta mantereen suunnitellusta espanjalaisuuden purkamisesta vai yksinkertaisesti unohdettujen alkuperäiskansojen oikeuksien uusi vaatimus?

Kaikki zapatistikapinaan osallistuneet eivät olleet alkuperäiskansojen jäseniä. Kyse oli eri ryhmien saapumisesta Chiapasiin, kuten vapautuksen teologien, kielitieteilijöiden ja antropologien, ja uusi aatteellinen näköala avautui Berliinin muurin murtumisen jälkeen (1989).

Tänään olemme hetkessä, jossa on taas muutoksia. Alkuperäiskansat ja nuo ideologit löysivät uuden tilan Chiapasista.

Nykyään ei voi kieltää Meksikon hallituksen tunnustusta alkuperäiskansaryhmille, ja 1990-luvulla näin ei ollut.

5. Neljäkymmentä vuotta sitten suomalaiset viettivät lomansa Sotšissa (Venäjällä), ja nyt Fuengirolassa, Kanarialla ja Algarvessa. Vai onko aina ollut näin? Mikä on muuttunut sen jälkeen?

Se johtuu Neuvostoliiton romahtamisesta, kansainvälisten lentoyhteyksien avautumisesta ja lentojen hintojen laskusta.

Myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut asuntojen ostamista Etelä-Espanjasta. Costa del Solin suomalaisyhteisö on suurin Suomen ulkopuolella.

6. Uskotteko, että Suomi on nykyään päässyt yli suomettumisesta?

Kyllä, vaikka siitä puhutaan yhä nykyisessä poliittisessa ja talouslehdistössä, mutta uskon että olemme jo päässeet siitä yli maassamme.

7. Kuinka venäläistynyt Suomi on nykyään, sadan itsenäisyysvuoden jälkeen?

Olemme toisessa vaiheessa. Nykyään Suomen suurimmat vähemmistöt ovat venäläiset ja somalit. Venäläisillä on uusi vaikutus Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen; on myös uusia maahanmuuttajia ja myös uusia kaupallisia motiiveja.

8. Äskettäin kampaajani Madridissa, joka on saamelainen Ruotsista, kertoi minulle, että kerran eräs sympaattinen ja puhelias norjalaisasiakas lakkasi puhumasta hänelle ja nousi tuolista, kun hän kertoi alkuperänsä. Tapahtuuko tätä Suomessa saamelaisten kanssa?

Historiallisesti Suomen saamelaisia on syrjitty. Mutta nykyään Helsingin yliopistossa on jopa alkuperäiskansatutkimuksen professuuri.

Sitä mitä kerrot ei nykyään Suomessa tapahtuisi. Norjan saamelaisyhteisöllä on yleisesti enemmän voimavaroja ja se on vahvempi ja vaikutusvaltaisempi kuin Ruotsissa ja Suomessa. En tunne Norjan tilannetta tarkemmin.

9. Vuonna 2015 espanjalaisyhteisö Suomessa oli vain 3 052 henkeä ja virolainen 51 279 henkeä (suurin maa). Miten ulkomaalaisyhteisö vaikuttaa Suomessa, jos se on vain 5,76 % väestöstä? Onko se riittävän uhkaava, jotta syntyisi muukalaisvihamielisiä puolueita kuten Perussuomalaiset?

Perussuomalaiset ovat Suomen hallituksessa, mutta puolue on jakautunut. Ne jotka jäivät «alkuperäisiin» perussuomalaisiin perustavat argumenttinsa siihen, ettei maahanmuuttoa voi olla niin paljon.

Vuonna 2015 saapui syyrialaisia, afganistanilaisia ja somalialaisia pakolaisia. Tämän ihmiset näkevät kadulla. Pakolaisten ja vastustajien mielenosoituksia on ollut Helsingin rautatieaseman edessä ja Kiasman edustalla. On ollut myös pakolaisia tukevia ryhmiä. Kaikkiaan Suomeen saapui noin 35 000 ihmistä. Kansainväliset tiedotusvälineet eivät ole kuvanneet sitä riittävästi.

10. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhla (1917–2017) on hyvä hetki tehdä tilinpäätöstä maan historiasta. Mikä on mielestänne ollut vaivan arvoista ja mikä ei koko tänä aikana?

Tasa-arvo, ennen kaikkea tasa-arvo koulutuksessa. Tämä kiinnostaa kovasti Amerikassa ja Espanjassa opiskelijoiden osaamista mittaavan PISA-arvioinnin vuoksi. Se on aivan keskeinen puoli Suomen kehityksessä.

Ja Suomen erikoistuminen uusiin teknologioihin. Nokia oli lähes toteutunut unelma laajentumisineen ja uskoineen maan mielikuvitukseen ja teknologiseen kehitykseen.

Nyt tuloksena on usko ja jatkuvuus Slush-tapahtuman ja muiden startupien myötä, innostus teknologiahankkeisiin ja pienten teknologiayritysten perustaminen, kuten videopeliyhtiöt Rovio (Angry Birds) ja Supercell (Clash Royale).

11. Suomi ei ole enää espanjalaisille tuntematon maa, ja jotkut tuntevat jo KiVa-ohjelman koulukiusaamista vastaan ja ne kärkisijat, joita Suomi vuosi toisensa jälkeen saa PISA-raportissa. Uskotteko, että Suomen koulutusohjelmaa voi soveltaa Espanjassa, jossa on 17 erilaista koulutusohjelmaa ja paljon suurempi kulttuurinen kirjo?

Tätä kysytään minulta paljon. Juuri eilen keskustelimme siitä Perun-edustajamme kanssa. Miten soveltaa suomalaista järjestelmää muissa maissa? Olen puhunut asiantuntijoiden, rehtorien ja ministeriön edustajien kanssa.

Suomen koulutuksellinen menestys liittyy läheisesti Suomen sosiaaliseen järjestelmään; se on sisäänrakennettu järjestelmään: hoiva syntymästä lähtien, maksuton ruoka koulussa, kirjastojärjestelmä, ongelmissa olevien oppilaiden seuranta… on monta kenttää, joilla toimia.

Macmillan Education hoitaa KiVa-asiaa Espanjassa. Kyseessä on Turun ja Tampereen yliopistojen kehittämä ohjelma, joka perustuu Turun yliopiston tutkijan Christina Salmivallin työhön.

12. Kuten on sanottu, Suomi on Espanjalle ja muille maille esikuva koulutuksessa, sosiaalisissa oikeuksissa ja matalissa korruptioluvuissa sekä nousevana kohteena espanjalaisille matkailijoille. Mutta mikä suomalaisia kiinnostaa Espanjassa, ja erityisesti teitä?

Jos puhutaan etelän suomalaisyhteisöstä: ilmasto (siellä on paljon eläkeläisiä). Minä pidän erityisesti avoimesta ilmapiiristä toisia kohtaan.

Asuin ennen Madridia Sevillassa, ja vasta nyt olen tajunnut esimerkiksi sellaisten ilmausten merkityksen kuin «gracias» ja siihen vastaus «a ti». Se on kiinnostusta toista ihmistä kohtaan Espanjassa, toisen huomioon ottamista, huolta toisen hyvinvoinnista.

Suomalaisilla on erinomaiset PISA-tulokset, meillä oli Nokia, on tärkeää näyttää että olemme muotoilun ykkönen ja niin edelleen. Mutta asenne Espanjassa on toinen. Se on myös Madridin kulttuuritarjontaa ja mahdollisuutta keskustella ja oppia eri näkökulmista sekä halua hyväksyä ne.

Rakastan vilkasta elämää ja melua. Perheeni on Suomessa, ja täällä Madridissa on mahdotonta tuntea itsensä yksinäiseksi. Riittää kun avaa oven… se on Madridin väkeä.

13. Espanjalaisilla viineillä on suuri menestys kansainvälisissä kilpailuissa ja ne tunnustetaan yhä paremmin. Espanja vie niitä Suomeen ainakin 1800-luvulta. Mutta Suomessa ne ovat vasta kuudennella sijalla myydyimpien joukossa. Uskotteko, että espanjalaiset yritykset ovat riittävästi edustettuina Suomessa?

Suomessa näkee paljon espanjalaisia tuotteita, kuten hedelmiä, manchego-juustoa ja iberialaisia lihatuotteita… Koska meillä on Alkon monopoli, he valitsevat tuotteet jotka haluavat tuoda maahan.

Kun perheeni ja minä vietimme lomia Espanjassa 1990- ja 2000-luvuilla, veimme aina kotiin espanjalaisia tuotteita. Mutta nykyään sieltä löytää jo kaikkea (tomaatteja, kurkkuja…) paitsi paahdettuja maissinjyviä.

14. Instituutti on yksityinen laitos, mutta saako se avustuksia? Keneltä?

Instituutti kuuluu Suomen ulkomailla toimivien kulttuuri- ja tiedeinstituuttien verkostoon. Laitos saa varoja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

90 % noista varoista tulee sieltä, pohjimmiltaan rahapelituotoista, ja ne jaetaan urheilu- ja kulttuurijärjestöille. Muuta tukea tulee yrityksiltä ja muilta yksityisiltä säätiöiltä.

15. Mitä merkittäviä tilaisuuksia instituutti järjestää tästä joulukuuhun itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi? Ovatko ne taiteilijoille palkallisia?

Syyskuussa meillä on We love Finland Espacio Trapeziossa San Antónin kauppahallissa; hyvin tärkeä tapahtuma, jossa on eri vuosikymmenten musiikkia, Napue-ginin maistelua, valokuvanäyttelyitä ja videoita…

Järjestetään myös näyttely 100 esineestä Suomesta Madridin koristetaiteen museossa; esillä on 100 esinettä, yksi kutakin vuotta kohti itsenäistymisestä 1917 tähän päivään.

Taiteilijoiden palkkioista: tarjoamme yleensä näyttelytilan ja 350 euron apurahan käytettäväksi esimerkiksi matkoihin ja hotelliin.

16. Saavuitte instituuttiin 1.3.2016. Onko työnne ollut A. Leskisen aloittamien hankkeiden jatkamista vai aloititteko siinä mielessä tyhjästä?

Sanotaan, että toteutan joitakin hänen hankkeitaan, jotka oli jo ohjelmoitu, ja syksystä alkaen aloitan oman kauteni ohjelmiston.

Päähankkeeni tänä vuonna on Tero Puhan Somewhere in Between; hän on valokuvaaja ja videotaiteilija, ja näyttely avataan marraskuussa. Lisäksi We love Finland.

Haluamme tehdä yhteistyötä paikallisten taiteilijoiden kanssa, ja se on tehtävä vuotta tai puoltatoista aiemmin.

17. Mitä uskotte voivanne tuoda instituuttiin erilaista?

Se on se, mitä esitän esitteessä joka pian painetaan: avata instituutin ovet yleisölle; haluamme mennä sinne missä ihmiset ovat…

Tehdä yhteistyötä paikallisten gallerioiden ja ihmisten kanssa Espanjassa ja Amerikan maissa. Tällä hetkellä meillä on edustus Argentiinassa, Chilessä, Kolumbiassa, Uruguayssa, Brasiliassa, Perussa, Meksikossa ja Kuubassa.

18. Instituutin saaminen Buenos Airesiin on vanha toive. Jos se toteutuisi, olisiko se itsenäinen vai Madridin instituutista riippuvainen, kuten Portugalin tapauksessa?

Siellä tapahtuu nyt paljon asioita, joita en toistaiseksi voi kommentoida.

Meillä on toimisto itse Suomen suurlähetystössä Buenos Airesissa; herra Jali Wahlsten on Suomen Madridin-instituutin säätiön kulttuurituottaja Argentiinassa.

Vanhan suomalaisen merimieskirkon osalta se riippuu kunnostuksen mahdollisuuksista tapahtumien järjestämiseksi siellä. Syksyllä voisin kertoa enemmän. Siitä riippuu, jäämmekö Buenos Airesiin ja saammeko kirkon käyttöömme.

Ja lopuksi, mitä haluaisitte nostaa esiin?

Kiitos haastattelusta. Vuorovaikutus ihmisten kanssa on se, mitä arvostan eniten Espanjan-kaudessani.

Arvostan kiinnostusta toista kohtaan, ja haluamme tuoda ihmisiä tapahtumiimme ja viedä tapahtumat sinne missä ihmiset ovat. Tuntea espanjalaiset ja latinalaisamerikkalaiset paremmin ja että hekin tuntisivat meidät, jopa henkilökohtaisesti.

Suuret kiitokset haastattelusta, rouva Vuorisalo.

José Luis Muñoz Mora