Tiivistelmä
- Ylistönmäki on 145 metriä merenpinnan yläpuolella kohoava mäki, jonka metsä näyttää ikimetsältä vain minuuttien päässä keskustasta. Todellisuudessa Suomen metsät ovat nuoria: alue alkoi metsittyä viime jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, ja luonnontilaisissa suojelualueissa puiden keski-ikä on noin 200 vuotta.
- Sitä, mitä täällä kaadetaan, ohjaa äärimmäisen uhanalainen hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia): kuusia poistetaan haavan hyväksi, sillä haapa on kotilon pienoisekosysteemin perusta. Poluilta ei kannata poiketa, ettei niitä talloisi.
- Moiriksen lampi rakennettiin noin 1880-luvulla seminaarin viereen, ja se sai nimensä faaraoiden ajan Niilin tekojärveltä. Oppilaat heittivät veteen kirjoja, joista olivat jo suorittaneet kokeen, ja naisseminaarin sisäoppilaat kiersivät lampea kulkueena lakanoihin kääriytyneinä kynttilä kädessä kevätlukukauden viimeisenä iltana.
- Suomessa on 187 888 yli 500 neliömetrin järveä, joista 3 706 Keski-Suomessa. Lappajärvi on poikkeus: se syntyi meteoriitin törmäyskraatteriin 78 miljoonaa vuotta sitten.
YLISTÖNMÄKI
ja kävely Ristikiven kautta
Aloitin päivän Puistolasta sauvakävelysauvoineni, joiden asfalttitassut ovat jo kuluneet kilometrien ja voimakkaan tuen myötä.
Matka uimahallille on lyhyt, ja puoli yhdeksältä aamulla on yhtä kylmä kuin hyvinä helmikuun aamuina Kastiliassa: mukavat neljä astetta ja tyyntä.
Räkättirastaat ja punakylkirastaat ovat jo pitkään etsineet ruokaa Harjun aurinkoisilta rinteiltä, ja kuljen reittini Seminaarinmäen kampuksen rakennusten välistä, kuten tavallista.
Uimahallissa
Perjantaisin uimahalli on täpötäysi. Kymmenittäin pieniä koululaisia uimalakit päässä ja värikkäissä haalareissa astuu sisään ohjaajiensa kanssa.
Myös monet ikäihmiset ja opiskelijat käyttävät päivän hyväkseen. 50 metrin altaassa ei kuitenkaan ole tavallista enempää väkeä, ja tänään erityisesti hyviä uimareita. Kuten Espanjan uimahalleissa on tapana, radat jaetaan, ja ne ovat riittävän leveitä, jotta kaksi pitkäkätistä uimaria mahtuu ohittamaan toisensa käsiään törmäyttämättä.
Linkki
Uimahallit / AaltoAlvarin altaat
Kahvilassa
En tuntenut AaltoAlvarin kahvilaa, joten päätin syödä aamiaisen siellä, koska lähistöllä ei ollut mahdollista päästä mihinkään muuhun.
Koska vappu on melkein käsillä, uskaltauduin munkkirinkilän kaloreihin. Se ei ole muuta kuin extremaduralaisen isoäitini tuntema sokerilla kuorrutettu uppopaistettu munkkirinkeli, vain isompana.
Tarjosin siellä apua rouvalle, joka nojasi sauvakävelysauvoihin, mutta hän kieltäytyi ystävällisesti. Muutama minuutti hänen lähtönsä jälkeen hän palasi hädissään kysellen kelloaan, joka lopulta löytyi takin taskusta pitkän etsinnän jälkeen. Se oli päivän — ja viikon — sattumus kaupungissa, jossa ei säikähdyksiä juuri tule.
Kotimatkalla, mutkitellen yliopiston kautta, lumikasat olivat yhä paikoillaan odottamassa ehkä sitä armeliasta sadetta, joka lopulta sulattaisi ne ja päästäisi kaivatun kevään tulemaan.
Moirislammen puiston salaperäinen lampi
Halusin kulkea Mäki-Matin perhepuiston kauniiden pienten lastentalojen kautta ja törmäsin sitä ennen ihastuttavaan lampeen, Moirislampeen, aivan Musiikkikampuksen takana.
Tämän lammen historia on omalaatuinen, ja kerron sen niin huolellisesti kuin osaan, sillä en ole löytänyt paljon tietoa enkä voi varmentaa sitä.
Moiriksen lampi oli tekolampi, joka rakennettiin 1880-luvulla Jyväskylän yliopiston seminaarin alueelle (Seminaarinmäelle) ja joka sai nimensä faaraoiden ajan Niilin tekojärven mukaan.
Lampi rakennettiin turvallisuussyistä, jotta sen vettä voitaisiin käyttää mahdollisten tulipalojen sammuttamiseen, mutta siitä tuli myös idyllinen vapaa-ajan paikka kaarisiltoineen ja saarekkeineen.
Seminaarin oppilailla oli tapana heittää lampeen jokin oppikirja, josta he olivat jo suorittaneet kokeen. Ja kuriositeettina, sekä mystisenä että makaaberina: naisseminaarin sisäoppilaat kulkivat kevätlukukauden viimeisenä iltana lakanoihin kääriytyneinä ja kynttilä kädessä nunnien kulkueen tavoin Moirislammen ympäri.
Moiriksen tekolampi oli alun perin puolikuun muotoinen ja myöhemmin ympyrä, joka kiersi pientä saarta, ja se sijaitsi nykyisen tekolammen eteläpuolella.
Myöhemmin lampi täytettiin. Nykyinen Moiriksen lampi, joka sijaitsee noin sadan metrin päässä alkuperäisestä, on selvästi vanhaa pienempi, ja sen ympärillä on pieni puisto penkkeineen kuuluisan edeltäjänsä muistona.
Moirislammen puustoinen puisto kuuluu nykyään Jyväskylän kaupungille, mutta aikoinaan se oli osa seminaarien puistoa ja suosittu seminaarilaisten kokoontumispaikka.
Linkkejä
https://www2.jkl.fi/kaavakartat/05_096/05_096selostusevn%C3%A4ht.pdf
Moiriksen lammen myyttinen historia
Huomautus
Moiriksen järvi (Birket Qarun): Egyptissä sijainnut suuri makean veden tekojärvi, joka oli osa Niilin tulva-allasta ja jota hallinnoitiin faaraoiden ajoista lähtien.
Yllättävä retki Ylistönmäelle
Retkeilymahdollisuudet Jyväskylässä ja sen ympäristössä ovat lähes rajattomat. Keski-Suomen järvien määrään, noin 4 000, liittyy valtava lampien ja soiden runsaus.
Järvet ovat muodoltaan epäsäännöllisiä ja niiden rantaviivat hyvin rikkonaisia: lukemattomia lahtia, poukamia, rantoja, niemiä ja saaria omine korkeuksineen.
Suomen nykyinen maisema on syntynyt prekambrisista vuorenpoimutuksista, joita seurasivat voimakas eroosio ja jääkaudet. Maa kohoaa yhä isostaattisesti jäätiköiden painon poistuttua, joten maata nousee jatkuvasti merestä, ja vesi täyttää vuorenpoimutuksen ja jäätiköitymisen synnyttämät painanteet.
Suurin osa järvistä on syntynyt jäätikön vaikutuksesta. Lappajärvi (Etelä-Pohjanmaa) on merkittävä poikkeus, sillä se syntyi meteoriitin törmäyskraatteriin 78 miljoonaa vuotta sitten.
Keski-Suomessa Jyväskylän kautta kulkevan harjanteen korkeudet johtuvat niin sanotusta reunamuodostumasta eli salpausselästä (ks. kuva). Jään liikkeen synnyttämät päätemoreenit kasasivat kulkeutunutta ainesta ja muodostivat korkean valliin, joka esti sulamisvesistä syntyneiden järvien vedenpinnan peittämästä sitä. Harjanteet asuttivat kasvi- ja eläinlajit, ja ihmiset käyttivät niitä kulkureitteinä.
Linkki
https://www.lahdenseudunluonto.fi/salpausselka/
Kaupunkikokemus oikeassa metsässä
Näissä ajatuksissa olin, kun aloitin retken Ylistönmäelle, pienelle kohoumalle 145 metriä merenpinnan yläpuolella.
Tälle jyrkkärinteiselle mäelle pääsee Ylistönsillalta nousemalla yliopiston portaita ja jatkamalla metalliportaita pitkin tielle. Sen jälkeen vielä pieni nousu ja käännös oikealle, jossa kapea ja merkitsemätön polku vie unelmien metsään, jota et odottaisi löytäväsi näin läheltä keskustaa ja yritysten ja asuintalojen valkoisten rakennusten ympäröimänä.
Tuntuma on kuin ikimetsässä muinaisten, rikkoutuneiden graniittilohkareiden päällä, joita peittävät juuret, sammalet ja pyöreähköt lehdet — tiheiköstä voisi hyvin ilmestyä velociraptor.
Suomen metsät ovat kuitenkin hyvin nuoria: alue alkoi metsittyä viime jääkauden päätyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Puiden keski-ikä Suomen luonnontilaisissa suojelualueissa on noin 200 vuotta, ja valtalajeja ovat kuusi, mänty ja koivu. Todennäköisintä siis on, että sieltä ilmestyisi orava.
Tuo kuuluisa suomalainen puukolmikko kasvaa Ylistönmäellä kuten millä tahansa Keski-Suomen mäellä, mutta täällä tärkein laji on haapa (Populus tremula), jonka pudonneet lehdet peittävät maan yhtenäisesti — ja vihollinen on kuusi, tuo viaton joulupuu.
Syy tähän ja tämän pienen ja sokkeloisen metsäalueen suureen arvoon ei ole muu kuin pieni, pitkäkuorinen ja äärimmäisen uhanalainen kotilo: hienouurresulkukotilo (Clausilia dubia), jota tutkijat vaalivat kaikin tavoin. He poistavat melkoisesti kuusia edistääkseen haavan kasvua, sillä haapa on tämän kotilon pienoisekosysteemin tärkein osa. Muista pysyä poluilla, ettet talloisi niitä.
Linkki
Huomautuksia
1.- Suomessa järveksi määritellään yli viiden aarin (500 m²) vesialue. Maassa on yhteensä 187 888 järveä, joista 56 000 on yli hehtaarin (10 000 m²) kokoisia. Yli 1 000 neliökilometrin järviä on kolme: Saimaa, Inari ja Päijänne.
Keski-Suomessa on laskettu 3 706 tämän luokan järveä.
Linkkejä
2.- Harvinaisen hienouurresulkukotilon (Clausilia dubia) elinympäristöä parannetaan Ylistönrinteen metsän luonnonsuojelualueella vähentämällä aluskasvillisuuden kuusia.
Tämä kotilo tarvitsee elinympäristökseen varjoisia, haapavaltaisia lehtoja, joiden maaperä ja karstialueet ovat tavallista emäksisempiä. Ylistönrinteen alueella on tarpeen ryhtyä toimiin kuusikasvillisuuden vähentämiseksi paikoitellen ja kaadettujen puiden poistamiseksi.
Nämä toimet säilyttävät kotilon elinympäristön, turvaavat haavan jatkuvuuden alueella ja estävät metsän herkimpien osien kuusettumisen. Samalla metsän kasvillisuuden elinvoima paranee.
Linkki
 |
 |
 |
Paluun tein Pohjantietä pitkin Tikan kaupunginosan kautta, Kuokkalan takaosassa, jossa on kauniita omakotitaloja, jotka näyttävät erityisen hyviltä auringonlaskun aikaan. Jatkoin kujilta toisille Ristonmaan asuintalojen välissä peippojen, sinitiaisten ja talitiaisten laulun saattelemana Korkeakoskenlahteen asti, jo Jyväskylän keskustan Jyväsjärvellä.
 |
 |
 |
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com