Tiivistelmä
- «Vesirituaalit» yhdistää Anniina Lehtisen musiikin ja Iiris-Lilja Kuosmasen visuaalisen koosteen osana Suomen Madridin-instituutin ohjelmistoa.
- Se on «posthumanistinen», koska yhdessäkään videossa ei esiinny ihmisiä: maisemat ovat veden peitossa ja eläinten valtaamia, ihmisen jäljet ovat jääneet menneisyyteen.
- Vesi tuli hankkeeseen luonnostaan: Kuosmanen kuuli sen Lehtisen musiikissa, ja kuvat kääntyivät vähitellen tuohon elementtiin.
- Hänen esikuviinsa kuuluvat ranskalaiset impressionistit, ja hän mainitsee Satien, Debussyn ja Philip Glassin, jonka hän näki ensi kertaa livenä konsertissa edellisenä keväänä.
Suomen Madridin-instituutin ohjelmistossa annetaan tilaa yhdistettyjen taiteiden esityksille. Tällä kertaa video ja musiikki esiintyvät yhdessä veden teemalla kaikissa sen ilmenemismuodoissa: esteettisissä, sääopillisissa, ekologisissa, antropologisissa ja henkisissä.
Pianisti Anniina Lehtinen saa innoituksensa vesielementistä ja ranskalaisista impressionistisäveltäjistä luodakseen sävelmiä, joihin Iiris-Lilja Kuosmanen tekee kuvan omistautuneella koosteella, joka perustuu hänen matkoihinsa Euroopassa ja Aasiassa.
Lehtisen sävelissä aavistamme suurten ranskalaisten ja suomalaisten pianistien vaikutuksen; tuloksena on hyvin suomalainen kokonaisuus, veden fysiikan mietiskelyä sisäänpäin kääntymistä varten, ilman ihmisen ääniä, pelkkää luontoa.
1. Kun luen espanjankielistä tiivistelmää esityksestäsi Vesirituaalit, siinä sanotaan että teoksenne on mietiskelevä, moniaistinen… hyvä on… mutta mitä on posthumanistinen teos!?
Sana «posthumanistinen» viittaa esityksen koko käsitteeseen. Yhdessäkään videossa ei esiinny ihmisiä, ja monet ovat melko abstrakteja. Se on kannanotto ilmastokriisiin ja näyttää ne vaikutukset, joita ilmastonmuutoksella on planeettaan, ja sen, millainen maailma voisi lopulta olla sen jälkeen kun ihmisiä ei enää ole.
Ihmiset ovat tehneet tästä planeetasta paikan, jossa ei ole helppo elää. Videoissa voi nähdä paikkoja veden peitossa, eläinten valtaamina ja ihmisten jälkineen, mutta menneessä ajassa.
2. Vesi on johtoaihe koko esityksenne ajan. Miksi valitsitte juuri tuon elementin? Oliko kyse mystisestä, fysikaalisesta vai sääopillisesta asiasta?
Iiris-Lilja kuunteli musiikkiani yhteistyömme alussa, ja se innoitti häntä aloittamaan visuaalisten elementtien tekemisen; jonkin ajan kuluttua siitä muodostui vesiteema. Hän saattoi tuntea veden musiikissani, joten hanke alkoi kääntyä tuohon elementtiin aivan luonnollisesti. Sitten teimme kaikesta syvempää ja sukelsimme siihen.
Vesi elementtinä on kaikkialla ja ympäröi meitä; suurin osa kehostamme koostuu siitä, maailmamme on sen ympäröimä. Nyt ja jo aiemmin olemme yhteydessä siihen enemmän kuin tajuammekaan.
Jokaisella paikalla on omat veteen liittyvät perinteensä. Se on aina ollut myös lempielementtini; heti kun pääsen merelle, tunnen syvää rauhaa ja kirkkautta kuin en missään muualla.
3. Sarri Vuorisalo, Suomen Madridin-instituutin johtaja, sanoi esittelyssäsi että musiikki oli ennen kuvia, kuten sinäkin juuri kerroit. Mutta ajattelitko vesipaikkoja luovan työsi aikana, vai joutuiko Iiris-Lilja musiikkisi vaikutuksen alaiseksi?
Iiris sai vaikutteita musiikistani ja kuunteli monia kappaleita ennen elokuvan tekemistä. Iiris-Liljan työhön vaikuttavat myös vahvasti luonnon muutokset ja ympäristön yksityiskohdat, erityisesti veden elementit.
Minäkin olin aiemmin työskennellyt hankkeessa, jossa sävelsin kappaleen vesiaiheiseen ääni-installaatioon. Ja hiljattain sävelsin toisen kappaleen nimeltä Algues (levät) improvisoidun kesämatkan jälkeen merelle Normandiaan. Olin siis uppoutunut vesielementtiin jo ennen kuin aloitin Vesirituaalit Iiris-Liljan kanssa, ja olen todella onnellinen saadessani sukeltaa syvemmälle.
4. Olet varmasti käynyt monissa paikoissa, joissa vesi, sen tyyneys, liike tai merkitys on tehnyt sinuun vaikutuksen. Kerro meille niistä paikoista, joita voisit jostain syystä suositella.
Asun nykyään Pariisissa, mutta kun olin Ranskassa 6 vuotta sitten, lähdin Ré-saarelle, pienelle saarelle Atlantilla Ranskan rannikolla. Se on ihana paikka; meri on siellä niin raaka ja todellinen. Ei ole horisonttia, vain ääretön meri. Erityisesti kun kesäkausi saarella päättyy, siitä tulee joskus autio ja myrskyinen ja voi tuntea luonnon voiman.
Toinen sydäntäni todella lähellä oleva paikka on kesämökkimme meren rannalla Suomessa. Itämeri on kuin järvi, sen vesi ei edes maistu suolaiselta, ja voi löytää itsensä täydellisestä hiljaisuudesta, ilman ihmisiä, luonnon ja veden ympäröimänä.
Iiris-Lilja pitää kuvaamistaan paikoista vaikuttavimpina ja innoittavimpina Mazzano Romanoa ja Monte Gelaton vesiputousta. Hän suosittelee myös tutkimaan sen paikan historiaa, jossa kulloinkin on; jokaisesta paikasta löytyy jotain.
5. Iiris-Lilja ei voinut olla esityksessä, koska hän oli synnyttämäisillään. Voitko ehkä kertoa, mitkä paikat videoissa näkyvät ja miksi hän valitsi ne?
Ensimmäinen video kuvattiin Pariisissa talvella, kun Seine tulvi. Toinen on Mazzano Romanosta Rooman läheltä ja toinen Katmandusta, Nepalista, jossa hän vietti aikaa taiteilijaresidenssissä. Video, jossa sataa, on kuvattu Kuopiossa, Suomessa (Iiriksen kotikaupungissa).
Muut videot ovat eri paikoista hänen matkoiltaan Italiassa ja Suomessa. Hänellä oli paljon materiaalia eri paikoista, mutta noilla tietyillä paikoilla on syvä yhteys veteen. Palvontapaikkoja, vanhoja lähteitä, jokia, temppeleitä ja niin edelleen.
6. Olet soittanut Vesirituaaleja monissa Euroopan kaupungeissa. Mistä noista pianoista tuli paras soinnin laatu?
Olemme soittaneet sitä monissa kiinnostavissa ja innoittavissa paikoissa, mutta pianoja ajatellessani minun on sanottava, että Turun Sibelius-museon Steinway-flyygeli oli todella erinomainen. Paikassa on hyvin hyvä akustiikka ja tunnelmakin on erityinen. Se on Turun vanhassa osassa, aivan tuomiokirkon takana; voi tuntea sekä Sibeliuksen että keskiaikaisen Turun hengen.
7. Lyhyessä tapaamisessamme Madridin-esityksesi jälkeen kerroit asuneesi Pariisissa viimeiset 4 vuotta, missä sait muusikon koulutuksen. Kerro, miksi muutit pois Suomesta.
Tavallaan jo ennen ensimmäistä Pariisin-vierailuani olin rakastunut kaupunkiin. Sveitsin-opintojeni jälkeen ihmiset ajattelivat, että voisin jäädä sinne tai palata Suomeen. Palasin Suomeen joksikin aikaa, mutta sitten tunsin todella voimakkaasti, että minun oli muutettava Pariisiin. Tunnen yksinkertaisesti, että se täyttää ja innoittaa minua.
8. Oletko koskaan soittanut Pariisin Suomen instituutissa tai suuremmilla näyttämöillä siellä? Pariisi on kaupunki, jossa on viehättäviä kahviloita livesoittoon; ehkä voit muistella meille jotakin niistä paikoista. Onko se helppo tapa tulla ammattilaiseksi ja ansaita hieman rahaa, vai pelkkä selviytymiskysymys?
Olen soittanut Pariisin Suomen instituutissa pari kertaa. Pariisissa on todellakin loistava kulttuurikenttä, ja se tekee siellä musiikista todella erilaista. Itse asiassa aloimme heti tehdä esitystä ulkomailla; osittain kai siksi, että Pariisi oli kaupunki, jossa molemmat asuimme, ja halusimme matkustaa ja löytää uusia paikkoja.
Ammattitaiteilijaksi tuleminen ja sillä eläminen lienee käytännössä samanlaista kaikkialla; se ei ole helppo tehtävä, mutta se on kyllä mahdollista.
9. Yksi lempipianokappaleistani on Debussyn Kuutamo; en tiedä miksi, mutta muistin sen sinua kuunnellessani.
Hienoa! Se on kohteliaisuus, sillä Debussy on yksi lempisäveltäjistäni. Olen varma, että hän ja muut impressionistimuusikot (kuten Ravel ja Satie) ovat vaikuttaneet musiikkiini. Rakastan impressionistista musiikkia, koska se vangitsee tunnelmat ja saa mielikuvituksen liikkeelle.
10. Sibelius-Akatemia on Suomen tärkein musiikkioppilaitos. Ovatko sen opiskelijat todella niin hyviä? Miksi valitsit Lausannen Haute École de Musiquen (HEMU)?
Uskon, että Sibelius-Akatemia on laadukas paikka opiskella musiikkia. Koulutusjärjestelmä on Suomessa hyvä, ja se pätee myös musiikkiopintoihin.
Minulla oli pari vaihtoehtoa jatko-opintoihini, ja Lausannen Haute École de Musique oli yksi niistä. Musiikillisen laatunsa lisäksi minulla on siellä sukua ja synnyin siellä, ja halusin säilyttää ranskan taitoni, joten se oli minulle luonnollinen valinta.
11. Kuoleman puutarha on Leevi Madetojan kuuluisa teos; hän oli naimisissa Hilja Onerva Lehtisen kanssa, ja kerrotaan että säveltäjä hukkasi salkkunsa Pariisin asemalla vuonna 1938. Mitä ajattelet kaikesta tästä? Oletko löytänyt Madetojan salkun Pariisista, vai suositko ranskalaisia pianisteja?
Pidän kovasti Leevi Madetojan musiikista; hän sävelsi monia ihania pianokappaleita, ja lisäksi hänen musiikissaan on impressionistisia aineksia.
Luin runsaat parikymppisenä elämäkerran (nimeltä Nalle ja Moppe) Leevi Madetojan vaimon L. Onervan (Hilja Onerva Lehtisen) elämästä ja rakkaustarinasta kuuluisan suomalaisen runoilijan Eino Leinon kanssa.
Se kuvaa myös hänen avioliittoaan Leevi Madetojan kanssa. Löysin melko järkyttävän elämäkerran naisesta, joka lopulta joutui mielisairaalaan osittain siksi, ettei häiritsisi miehensä taiteellista työtä – vaikka tiedettiin, että hänkin oli taiteilija (runoilija ja kirjailija).
12. Viimeinen… Erik Satie, Claude Debussy vai Philip Glass, joka sekin opiskeli Pariisissa…?
Kaikki he! Näin Philip Glassin ensimmäisen kerran livenä konsertissa viime keväänä, ja se oli todella liikuttavaa; hän on ollut yksi musiikillisista sankareistani pitkään.
13. Anteeksi, unohdin kysyä, missä ja milloin soitat Vesirituaaleja seuraavan kerran ja voiko sitä kuunnella internetistä.
Seuraavat esitykset ovat luultavasti Pariisissa; tulee myös yksi paikka Euroopan ulkopuolella, jonka paljastan pian. Vesirituaaleista pysyt ajan tasalla täällä:
Facebook
https://www.facebook.com/waterrituals/
Instagram
https://www.instagram.com/anniina.lehtinen/?hl=fi
https://www.instagram.com/iirislilja/?hl=fi
Ja joitakin vanhoja äänitteitäni voi kuunnella täällä:
Soundcloud
https://soundcloud.com/anniina-lehtinen