Tiivistelmä
- Argentiinan ja Suomen talous- ja kauppasuhteiden kamari toimii vuodesta 1986 maiden välisenä linkkinä sellun ja paperin, elintarvikkeiden ja biotalouden, energian, kaivosalan, koulutuksen ja palvelujen aloilla.
- Kesäkuussa 2021 Suomi tunnustettiin maailman kestävimmäksi maaksi YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteen mukaan vuoteen 2030 tähdäten.
- Diego Ranea panee suomalaisen kestävän kaupunkisuunnittelun metsäsuhteen tiliin; sitä ylläpitävät valtakunnalliset, alueelliset ja kunnalliset säädökset sekä jatkuva yliopistotutkimus.
- Ensimmäiset mahdollisuudet Argentiinalle hän näkee jätehuollossa, kestävässä rakentamisessa, elintarviketuotannossa ja energiassa.
Diego Ranea kertoo järjestön toiminnasta ja esittelee Suomen ja Argentiinan nykytilanteen kestävyyden ja ympäristön käsitteiden ympärillä.
Kerro lyhyesti, mitä argentiinalais-suomalaisen kauppakamarin toimintaa liittyy meidän alaamme.
Argentiinan ja Suomen talous- ja kauppasuhteiden kamari on toiminut vuodesta 1986 maiden välisenä taloudellisena, kaupallisena, rahoituksellisena, teollisena ja kulttuurisena linkkinä.
Kaikilla näillä aloilla ja tiiviissä yhteistyössä Suomen suurlähetystön kanssa kamari toimii aktiivisesti pääasiassa sellun ja paperin, elintarvikkeiden ja biotalouden, energian, kaivosalan, koulutuksen ja palvelujen sektoreilla.
Mitä tulee alaamme ja CPIA:han, liittyvät alueet ovat: metsäala, paperinvalmistus, elintarvikkeet ja biotalous. Biotalouden ja kestävyyden käsitteet, joissa Suomi on maailman johtava maa, avaavat alalle kirjon aiheita tulevaisuudessa.
Tiedämme, että Suomi on maailman johtava maa YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutumisessa. Miten kestävien kaupunkien kaupunkisuunnittelun käsite ja ekosysteemi kehittyvät Suomessa?
Viime kesäkuussa Suomi tunnustettiin maailman ykköseksi kestävimpänä maana YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan; niitä on 17 ja ne tähtäävät vuoteen 2030.
Kestävien kaupunkien käsite on alun perin sisäänrakennettu suomalaisten kulttuuriin ja heidän suhteeseensa metsään. Metsä on se yhteinen paikka, jossa suomalaiset leikkivät lapsuutensa leikit, kävelevät, keräävät marjoja, kalastavat, savustavat kalaa tai punaista lihaa, juhlivat, mietiskelevät ja elävät. Kehittyessään pitkälle teknologiseksi ja teolliseksi tietoyhteiskunnaksi he ovat säilyttäneet suhteensa luontoon, metsään, järveen ja kaupunkiympäristöönsä.

www.jussihellsten.com
www.facebook.com/jussihellsten
Sitä säädellään valtakunnan, alueiden ja kuntien hallinnosta käsin, ja sitä ylläpidetään myös yliopistojen jatkuvalla tutkimuksella. Mukana on ratkaisuja tarjoavan teollisuuden kehitys ja viime aikoina tutkimusjärjestelmät, jotka palauttavat maaseudun käytännöt ja suullisen historian sovelletun tieteellisen tiedon empiiriseksi täydennykseksi.
Se merkitsee, että kansakuntana ympäristönsuojelu ja ilmastonmuutos ovat valtiojohdon politiikan eturivissä.
Nämä ovat yhteiskuntia, jotka elävät äärimmäisissä ilmasto-oloissa, joissa kansojen on sopeuduttava ja joissa ne tarvitsevat valtion rakenteita ja voimavaroja siihen sekä kasvaakseen hyvin kilpaillussa globaalissa ympäristössä.
Kaupunkisuunnittelun käsitteessä yhdistyvät metsän ja järven pysyvä läsnäolo kaupunkien keskustoissa osana yhteistä hyvää, kiertotalouden toiminta, teollisuus, liikenne, energia, jätteet, kestävä rakentaminen ja elintarviketuotanto tiukasti kestävyysnormien mukaisesti.
Esimerkiksi kaksi suomalaista kaupunkia, Espoo ja Helsinki, olivat maailman ensimmäiset, jotka sitoutuivat vapaaehtoisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Valtio säätelee ekosysteemiä selvästi, ja sen muodostavat teollisuus, teknologia, koulutus, ammattilaiset, teknikot ja työntekijät, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa varhaisesta suunnittelusta (joskus yli 10 vuotta ennen toteutusta) tiedon tuottamiseen, sovellettuihin ratkaisuihin ja tuotetun tiedon levittämiseen ja opettamiseen.
Miten ympäristöpalveluihin perustuvaa liiketoimintaa rakennetaan?
Lähtökohtia voi olla ainakin kolme.
– Voimassa oleva valtakunnallinen, maakunnallinen tai kunnallinen sääntely, joka velvoittaa tarjoamaan tietyntyyppisiä ratkaisuja ja synnyttää palvelujen kysyntää tiukkojen normien ja valvonnan alaisena.
– Yksilöiden tai yhteisöjen todellinen tai tavoiteltu tarve palveluille, jotka antavat heille mahdollisuuden elää säädettyä tai ympäristöään korkeammalla elintasolla.
– Yksilöiden tai luojien ja kehittäjien yhteenliittymien innovatiivinen halu kehittää uusia ratkaisuja tai soveltaa niitä.
Mikä tahansa näistä kolmesta – joko luomalla paikallisia ratkaisuja tai etsimällä niitä ulkomaisesta tekniikasta – voi synnyttää ympäristöliiketoimintaa.
Mitä mahdollisuuksia näet tulevaisuudessa, erityisesti pandemian jälkeen, CPIA:n ammattilaisille luontoon perustuvien ratkaisujen soveltamisessa ja ympäristöpalvelujen arvottamisessa maassamme ja maailmanlaajuisesti?
CPIA toimii paikallisesti, joten viittaan maahamme, sillä maailmanlaajuisesti se olisi tällä hetkellä hyvin vaikeaa ja subjektiivista. Sillä sääntelykehyksellä, jonka mainitsin ympäristöpalvelujen käynnistäjänä, on paljon kehitettävää ja laajennettavaa.
Nykyisessä taloudellisessa ja pandemiatilanteessa valtion budjetit ja painopisteet kaikilla tasoilla ovat pandemiassa tai PASO-vaalipolitiikassa.
Siksi mainittujen luontoon perustuvien ratkaisujen edistäminen riippuu yksilöistä, yhteisöistä ja kehittäjäryhmistä.
Mahdollisuuksia on paljon mainituilla avainaloilla: kiertotaloudessa, teollisuudessa, liikenteessä, energiassa, jätteissä, kestävässä rakentamisessa ja elintarviketuotannossa.
Uskon, että nykyisessä tilanteessa jätehuolto, kestävä rakentaminen, elintarviketuotanto ja energia ovat aloja, joilla voitaisiin nähdä ensimmäiset edistysaskeleet ja aloitteet.
Revista Fennia kiittää insinööri Diego Raneaa mahdollisuudesta julkaista tämä haastattelu.