Sergio Alberto Baur on historian professori ja diplomaatti. Hänet nimitettiin tänä vuonna Argentiinan Suomen suurlähettilääksi. Hän toimi aiemmin Argentiinan suurlähettiläänä Tunisiassa ja Egyptissä sekä Argentiinan ulkoministeriön kansallisena seremoniajohtajana ja kulttuuriasioiden johtajana. Hän työskenteli myös Indonesiassa ja Espanjassa, jossa hän toimi sekä kulttuurineuvojana että Argentiinan tutkimuksen professuurin koordinaattorina Salamancan yliopistossa. Hän toimi myös Latinalaisen Amerikan historian apulaisprofessorina Belgranon yliopistossa ja sen jälkeen yhteiskunta- ja valtiotieteiden professorina Buenos Airesin yliopistossa. Hän on toiminut kansallisen taidemuseon johtajan neuvonantajana ja kuratoinut lukuisia taidenäyttelyitä sekä Argentiinassa että ulkomailla. Hän on Helsingin Kuvataideakatemia täysjäsen, ja on lisäksi vielä kirjoittanut artikkeleita useille argentiinalaisille ja kansainvälisille lehdille.
Teistä tuli hiljattain Argentiinan Suomen suurlähettiläs. Mitkä olivat ensivaikutelmanne saapuessanne? Olitteko käyneet Suomessa?
Baur: Saavuin Suomeen viisi kuukautta sitten. Olin vieraillut maassa muutama vuosi taaksepäin turistina. Maineikas suomalainen muotoilu veti minua puoleensa, joten käytin tuon matkan hyväkseni vierailemalla museoissa ja eri muotoilukeskuksissa. Olen aina ihaillut suuresti 1900-luvun suomalaista kulttuuria, joka Alvar Aallon kaltaisten mestareiden kautta mullisti arkkitehtuurin käsitteitä ja muotoja,ja joilla oli vahva kansainvälinen vaikutus.
Kahdenväliset suhteemme ovat jatkuneet yli vuosisadan ajan. Argentiinan tasavalta oli ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen maa, joka tunnusti Suomen itsenäisyyden. Näitä historiallisia siteitä on syytä syventää päivä päivältä, jotta voidaan jatkaa molempia yhteiskuntia hyödyttävien suhteiden rakentamista.
Millaisia projekteja haluaisit johtaa Argentiinan ja Suomen välillä?
Baur: Mielestäni kulttuuri on loistava diplomatian väline. Se on tapa, jolla maan imagoa rakennetaan yhteiskunnassa, jossa meidän on työskenneltävä. Osana tätä strategiaa Argentiinan Suomen suurlähetystö edistää Etelä -nimisellä ohjelmalla, jolla tuetaan käännöstyötä, jonka avulla argentiinalaiset kirjat – romaaneista, esseistä, tieteellisistä kirjoista runouteen – pääsevät suomalaisten lukijoiden pariin ja kirjailijamme tulevat tunnetuimmiksi täällä. Jos käy suomalaisessa kirjakaupassa, huomaa, että argentiinalaisten kirjailijoiden kirjoja käännetään vain vähän, yleensä vain klassikkokirjailijoidemme, kuten väistämättömän Jorge Luis Borgesin, Roberto Arltin ja nykykirjailijoista César Airan kirjoja. Siksi meidän on mielestämme edistettävä uusimpia argentiinalaisia kirjailijoita tässä maassa. Suomessa on yksi maailman korkeimmista lukijamääristä henkeä kohti, ja siksi teemme kovasti töitä varmistaaksemme, että kirjailijamme tavoittavat tämän median.
Mitä tulee tangoon, se on genre, jonka jaamme Suomen kanssa ja joka on osa identiteettiämme. Tango saapui Suomeen vuonna 1913, ja se on kiistatta osa maan kulttuuriperintöä. Siitä lähtien siitä on tullut koko kansan tanssi. Tästä ovat osoituksena eri kaupungeissa Suomessa vuosittain järjestettävät tangofestivaalit, kuten Seinäjoen festivaalit. On olemassa pitkä lista suomalaisia laulajia, jotka ovat omistautuneet tälle tyylilajille, kuten Henry Theel, jonka laulut ovat edelleen Suomen kansan muistissa.
YLE esitti muutama päivä sitten dokumentin tangosta. Siinä viitattiin suomalaisen kirjailijan Maila Talvion sanoihin, jotka hän kirjoitti romaanissaan ”Niniven lapset” viitaten tangoon: ”Hänen silmissään ja ojennetuissa käsivarsissaan oli mykkä kaipuu. Jopa melodia valitti ja nyyhkytti”. Tässä romaanissa Maila Talvio kuvaa Helsingin nykyaikaisuutta vuonna 1915 ja sen asukkaiden intohimoa pääkaupunkiin hiljattain syntynyttä tangoa kohtaan.
Huolimatta fyysisestä etäisyydestä, joka erottaa meidät argentiinalaiset suomalaisista, teidän kulttuurinne on aina ollut keskuudessamme. Vuonna 1940 Argentiinassa oli jo Kalevalan painos, ja tähän suomalaisen identiteetin peruskirjaan liittyen kirjailijamme Jorge Luis Borges sisällytti kirjailijan, E. Lönnrotin, nimen etsiväksi novellissaan ”Kuolema ja kompassi”.
Mitkä toiminnot tai tapahtumat, joita olette olleet järjestämässä Argentiinan ulkoministeriön kulttuurilalla ja Argentiinan Madridin suurlähetystön kulttuurineuvojana, ovat olleet mielestänne merkityksellisimpiä tai kiinnostavimpia, ja miksi?
Baur: Kuten edellisissä kysymyksissä totesin, olen vakuuttunut kulttuurin perustavanlaatuisesta roolista diplomatiassa. Argentiinan Espanjan suurlähetystön kulttuurieuvojana sain seurata argentiinalaisen elokuvan menestystä Espanjassa, espanjalaisten kustantajien suurta kiinnostusta argentiinalaista kirjallisuutta kohtaan sekä kirjailijoidemme, taiteilijoidemme ja teatterinjohtajiemme menestystä monien espanjalaisten kaupunkien teattereissa. Meillä on Espanjan kanssa yhteinen kieli ja historiallinen perinne, jolla on lukemattomia yhtymäkohtia, mikä helpottaa kulttuurimme levittämistä. Kultturellinen vuoropuhelu on jatkuvaa ja hyvin intensiivistä. Ennen kuin minut nimitettiin suurlähettilääksi Suomeen, toimin hiljattain ulkoministeriön kulttuuriasioiden johtajana. Osasto vastaa muun muassa Venetsian ja São Paulon arkkitehtuuri- ja kuvataidebiennaaleihin lähetettävien hakemusten hallinnoinnista. Olin tyytyväinen siihen, että taiteilijoiden ja Argentiinan edustajien valinta eri biennaaleihin toteutettiin julkisten ja avointen kilpailujen kautta, jotka olivat luonteeltaan erittäin liittovaltiomaisia. Toisaalta pidin myös kirjamessuilla käytettyjä menetelmiämme hyvin edustavina, erityisesti Frankfurtissa, joka on kansainvälinen tekijänoikeuksien myyntikeskus, sekä Guadalajarassa, jossa on yksi tärkeimmistä espanjankielisten kirjojen markkinointimessuista.
Historian lisensiaattina sekä professorina, mitä tämä tutkinto (tai tämä oppiaine kouluissa) on mielestäsi opettanut tai voi opettaa meille tulevaisuudessa?
Baur: Uskon, että historian tutkiminen antaa meille käsityksen ihmisen todellisesta ulottuvuudesta; hänen mahdollisuuksistaan, onnistumisistaan ja virheistään. Historioitsijan näkemys ajasta antaa hänelle mahdollisuuden pohtia katoavaa ja pysyvää. Toisaalta uskon, että historia auttaa meitä ymmärtämään meitä kaikkia koskevaa nykyaikaa. Mielestäni historian opettaminen kouluissa on olennaisen tärkeää ihmisten kasvatuksen kannalta; menneisyyden tunteminen merkitsee myös muistin kunnioittamista, ennen meitä tulleiden ja meidän perintönämme olevien henkilöiden tiedon arvostamista.
Vaikka argentiinalainen yhteisömme Suomessa on pieni, meillä on ammattilaisia, jotka työskentelevät merkittävissä tehtävissä sekä yliopistoissa että liike-elämässä, ja monet heistä ovat omistautuneet uusille teknologioille. Koska argentiinalaiset ammattilaiset ovat vahvasti läsnä tässä ympäristössä, olemme ylpeinä perustaneet argentiinalaisten tutkijoiden verkoston Suomeen, jonka tavoitteena on saattaa yhteen molempien maiden ammattilaisia ja laitoksia yhteistyön ja vaihdon vahvistamiseksi. Nykyinen pandemia on asettanut meille uudet säännöt, ja pidämme usein kokouksia vaihtaaksemme ajatuksia ja kartoittaaksemme uusia hankkeita. Idea tuli Argentiinan tiede- ja teknologiaministeriöltä, ja Suomen verkosto on yksi niistä 14:stä ulkomailla toimivasta argentiinalaistutkijoiden verkostosta, jotka toimivat ulkomailla. Haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja antaa tunnustusta kaikelle verkoston jäsenten tekemälle työlle.
Lopuksi haluaisin ilmaista, että olemme aina valmiita laajentamaan bilateraalista toimintasuuntaamme. Työskentelemme monien asioiden parissa Suomen viranomaisten kanssa, kun otetaan huomioon, että valtion politiikassa on yhteneväisyyksiä molemmille kansakunnille tärkeiden kysymysten kanssa, joista voimme nostaa esiin seuraavat: sukupuoli- ja ihmisoikeuskysymykset, teknologinen yrittäjyys, ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden kunnioittaminen.
Tehtävämme, jonka jaamme Argentiinan Suomen suurlähetystön kanssa, on työskennellä maidemme lähentämiseksi, edistää tapaamisia ja hahmotella logistiikkaa, jolla julkiset ja kansalaisyhteiskunnan ilmaisut löytäisivät kehittymismahdollisuutensa kahdenvälisten suhteiden vahvistamisessa.
Fennia-lehti kiittää suurlähettiläs Sergio Bauria haastattelusta.