Suomen Buenos Airesin -suurlähettilään Kirsi Vanamo-Santacruzin jäähyväiskirje

Kolme vuotta sitten, vuonna 2019, aloitin tehtäväni Buenos Airesissa Suomen suurlähettiläänä. Annoin silloin haastattelun Revista Fennialle ja kerroin ensivaikutelmistani Argentiinasta sekä suurlähetystön tavoitteista ja omista suunnitelmistani perheeni elämän suhteen Argentiinassa tulevina vuosina.

Ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana tein monia niistä asioista, jotka mainitsin haastattelussani Revista Fennialle. Työskentelin henkilökuntani kanssa edistääkseni ja syventääkseni Suomen ja Argentiinan poliittisia ja taloudellisia suhteita; seurasimme suurella kiinnostuksella Argentiinan presidentin- ja parlamenttivaaleja; Suomesta tehtiin vierailuja Argentiinaan ja tapasin argentiinalaisia ministereitä ja muita korkean tason yhteyshenkilöitä myös suurlähetystössä.

Perheeni kanssa meillä oli hieno mahdollisuus matkustaa ympäri Argentiinaa: marraskuussa 2019 upeilla Iguazún putouksilla, Obérassa Misionesissa, jossa osallistuimme suomalaisen kirkon kauniiseen joulumessuun ja jossa tapasin niin paljon ihania suomalaisperäisiä ihmisiä. Vierailin myös kuuluisassa Picada Finlandesassa ja muissa historiallisissa paikoissa. Tammikuussa 2020 perheemme kävi El Calafatessa, jossa näimme niin paljon kaunista luontoa ja hämmästyttävän Perito Morenon jäätikön. Ja maaliskuussa 2020 kävimme mieheni Jean-Lucin kanssa Mendozassa ja sen ihmeellisessä viininkorjuujuhlassa. Vierailimme myös kunniakonsulimme Carlos Pulentan ja hänen kauniin Vistalba-viinitilansa luona. Samalla matkalla minulla oli ilo ja kunnia avata Latinalaisen Amerikan ensimmäinen suomalainen varhaiskasvatuksen mallikoulu, HEI School San Rafaelissa. Koska olen sivuakkreditoitu suurlähettiläs Uruguayssa, olen käynyt Montevideossa noin kerran kuussa tapaamassa Uruguayn viranomaisia. Kaikki näytti sujuvan hyvin ja olin innoissani edessä olevista mahdollisuuksista sekä työssäni suurlähetystössä että perhe-elämässä; lasteni Lincoln-koulukin oli alkanut niin hyvin. Olimme kaikki tyytyväisiä elämäämme Argentiinassa.

Kuka olisi voinut ennustaa, mitä oli tapahtumassa?

Maailmanlaajuinen pandemia saapui Argentiinaan maaliskuussa 2020, ja kaikkien elämä muuttui.

Suurlähetystössä olimme alkaneet seurata Covid-19-viruksen leviämistilannetta Argentiinassa ja tehneet suunnitelmia siitä, miten toimia jos asiat alkaisivat pahentua.

Kun presidentti Fernández 15. maaliskuuta 2020 ilmoitti uusista toimista koronavirusta vastaan – muun muassa lähiopetuksen keskeyttämisestä ja rajojen sulkemisesta – aloimme suurlähetystössä toteuttaa valmistelemiamme sisäisiä suunnitelmia. Yhdessä päivässä siirryimme kaikki toimistotyöstä kotitoimistoihin. Suurlähetystössä ensisijaisena tehtävänämme oli varmistaa alueella matkustavien suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi. Noin puolen vuoden aikana autoimme noin 60:tä henkilöä palaamaan turvallisesti Suomeen Euroopan maiden yhdessä järjestämillä evakuointilennoilla. Se merkitsi paljon koordinointi- ja hallintotyötä, ja kaikki suurlähetystössä osallistuivat tiiminä laskematta tunteja, päivin ja öin, arkisin ja viikonloppuisin. Teimme sen, mikä oli sillä hetkellä olennainen työmme.

Samalla jatkoimme tapaamisiamme ja yhteistyötämme argentiinalaisten, uruguaylaisten ja paraguaylaisten vastapuolten kanssa yhteistyön painopistealoilla, kuten digitalisaatiossa, biotaloudessa ja koulutuksessa, opetellen käyttämään nykyaikaisia virtuaalisia viestintävälineitä. Vaikka korkean tason kahdenvälisiä vierailuja ei ollut mahdollista tehdä, Argentiinan ja Suomen välillä oli kaksi hyvin tärkeää virtuaalista tapaamista: ensimmäinen opetusministerien Nicolás Trottan ja Li Anderssonin välillä ja sitten presidentti Alberto Fernándezin ja pääministeri Sanna Marinin välillä. Vuoden 2020 lopulla käytiin erittäin hyvät virtuaaliset poliittiset konsultaatiot Argentiinan ja Suomen ulkoministeriöiden välillä. Vuonna 2021 meillä oli poliittiset konsultaatiot myös Uruguayn ja Suomen välillä.

Olen usein ajatellut, miten hyvä oli, ettemme aluksi tienneet, kuinka kauan pandemian rajoitukset kestäisivät. Sillä tavoin keskityimme vain työhön kotitoimistoistamme ja virtuaalisten välineiden käyttöön, ja itse asiassa pärjäsimme hyvin ja järjestimme myös monia kiinnostavia tapahtumia ja verkkoseminaareja.

Vähitellen vuonna 2021 pandemia hellitti, ja suurlähetystössä aloimme työskennellä kahdessa vuorottelevassa ryhmässä toimiston ja etätyön välillä, kunnes noin lokakuusta 2021 olemme voineet kaikki palata työskentelemään suurlähetystöstä Avenida Santa Fellä. Pandemia opetti meille monia arvokkaita asioita, myös virtuaaliset työtavat ja etätyön, joita jatkamme lähityön rinnalla.

Perheellemme ja ennen kaikkea lapsillemme vaikeinta pandemiassa oli virtuaalikoulu, joka kesti yli vuoden. Se oli hyvin rankkaa aikaa, ja kuten niin monet nuoret opiskelijat Argentiinassa ja maailmassa, hekin kärsivät seurauksista. Siksi oli sitäkin suurempi ilo, kun he vihdoin pääsivät aloittamaan lähiopetuksen uudelleen vuoden 2021 puolivälissä. Molemmat ovat päättäneet lukion menestyksekkäästi tänä vuonna, ja nautimme kaikki valtavasti tästä hetkestä. Työssä olen voinut taas matkustaa, Montevideoon ja äskettäin Rosarioon, pitää monia kiinnostavia tapaamisia ja tilaisuuksia ja luoda sosiaalisia suhteita, jotka ovat diplomaattityössä niin tärkeitä.

Nämä kolme viime vuotta ovat olleet hyvin kiinnostavia, yllättäviä, täysiä ja intensiivisiä. Uskon, että olemme kaikki oppineet paljon, ja uskon että yksi tärkeimmistä oppimistamme asioista on se, että tarvitsemme toisiamme. Meidän on oltava yhteydessä, meidän on voitava nähdä toistemme kasvot, puhua todelliselle ihmiselle eikä vain ruudulle, tarttua toisiamme kädestä ja halata. Luojan kiitos voimme tehdä kaikkea tätä taas. Koska virus liikkuu edelleen, on tietysti oltava varovainen, mutta ainakin asiat näyttävät menevän parempaan suuntaan.

Perheemme lähtee Argentiinasta mukavin muistoin ja uuden jäsenen kanssa: Cindy-nimisen koiran, australialaisen labradoodlen Pilarista. Se on kaunis pysyvä muistomme Argentiinasta.

Haastattelussani Revista Fenniassa lokakuussa 2019 sanoin, että argentiinalaisten ystävällisyys yllätti minut miellyttävästi. Se ei ole muuttunut. Ajattelen edelleen, että Argentiinan parasta on sen lämpimät ihmiset. Arvostan sitä kovasti. Ja pidän edelleen kovasti Malbec-punaviinistä; sekään ei ole muuttunut!

Haluaisin toivottaa kaikille Revista Fennian lukijoille kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Teillä on hieno maa – tehkää työtä yhdessä sen puolesta, kylväkää luottamuksen siemenet ja kastelkaa niitä uskolla! Siitä kasvaa ajan ja sinnikkyyden myötä paljon hyvää.

Hasta luego, näkemiin!