Haastattelussa Sirpa Hietanen, Suomen Benelux-instituutin johtaja

1. Rouva Hietanen, mistä johtuu läsnäolonne Madridissa tässä Totte Manneksen näyttelyssä?

Tulin Madridiin tutustumaan Suomen Madridin-instituutin toimintaan ja työtapoihin sekä sen kulttuurialan kumppaneihin.
Muodostamme maailmassa 17 suomalaista kulttuuri-instituuttia; kaikki esittelevät ja edistävät Suomea ja pyrkivät luomaan hedelmällisiä yhteyksiä kulttuurikenttien välille eri maissa (ja jotkin myös tieteen alalla).
Maat ja kulttuurit ovat erilaisia, ja instituutit työskentelevät näin ollen samaa päämäärää kohti eri teitä. Oli hyvin kiinnostavaa tutustua instituuttiin ja sen upeaan nuoreen henkilökuntaan, puhumattakaan mahtavasta Madridin kaupungista.

2. Voitteko selittää, miksi Suomen hallitus on edistänyt yhtä kulttuuri-instituuttia koko Beneluxia varten eikä kutakin maata erikseen?

Ensinnäkin: suomalaisia kulttuuri-instituutteja ei ole perustanut eikä hallinnoi valtio tai hallitus. Kaikki ovat kansalaisjärjestöjä, riippumattomia pieniä säätiöitä, jotka kansalaiset ovat perustaneet ja jotka edustavat kansalaisyhteiskuntaa. Katso www.instituutit.fi/en/ tarkempaa esittelyä varten.
Benelux-instituutti perustettiin 20 vuotta sitten. Siihen aikaan, ennen Euroopan unionia, nuo 3 pientä maata muodostivat taloudellisen kokonaisuuden terästeollisuuden tarpeisiin. Ehkä katsottiin hyödylliseksi kattaa samalla laajempi maantieteellinen alue. Ajan myötä maat ovat kuitenkin osoittautuneet kulttuurielämältään hyvin erilaisiksi.

3. Mikä oli Suomen Benelux-instituutin alkuperä ja «syy» sijoittaa se Brysseliin eikä muualle Beneluxiin?

Itse asiassa instituutti perustettiin ensin kulttuurikeskukseksi (kuten Madridin instituutti tänään) Antwerpeniin, koska yksi perustajayhteisöistä oli Suomen Merimieskirkko, joka on toiminut siellä yli 100 vuotta. Antwerpen on yksi koko Euroopan suurimmista satamista.
Noin 8 vuotta sitten instituutti muutti Brysseliin, mitä pidettiin luultavasti puolueettomampana maaperänä toiminnalle Belgiassa, maassa joka on tiukasti jakautunut hollanninkieliseen Flanderiin pohjoisessa ja ranskankieliseen Valloniaan etelässä. Tämä kielellinen, taloudellinen ja poliittinen jako on tosiaan hyvin vaativa kenelle tahansa, joka haluaa työskennellä Belgiassa. On löydettävä tasapaino molempien ryhmien kanssa.

4. Mitä tehtäviä Suomen Benelux-instituutti hoitaa ja mitkä ovat teidän vastuullanne johtajana?

Suomen Benelux-instituutti on yhteys Suomen ja Benelux-maiden kulttuuritoimijoiden välillä. Instituutin tavoite on edistää yhteyksien syntymistä, luoda taiteilijoille ja järjestöille mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä, luoda ja viestiä.
Emme järjestä itse toimintaa, mutta tuemme paikallista ammattikenttää, edistämme yhteishankkeita ja tiedotamme niistä. Kaikki hankkeemme järjestetään yhteistyössä Suomen ja Benelux-alueen merkittävien kulttuurialan ammattilaisten kanssa. Tavoitteemme on luoda kestäviä verkostoja suomalaisten ja beneluxilaisten taiteilijoiden ja ammattilaisten välille.
Suomen Benelux-instituutti edistää toimintaa kaikilla kulttuurin aloilla, kuten musiikissa, kuvataiteessa, kirjallisuudessa, esittävissä taiteissa, muotoilussa ja elokuvassa. Johtajana vastaan yleisellä tasolla toiminnasta, kuten suhdetoiminnasta ja työmme edistämisestä eri verkostoissa Suomessa ja niissä kolmessa maassa, joissa työskentelemme, sekä taloudesta ja varainhankinnasta.

5. Suomen Madridin-instituutti on se viitepiste, joka meillä Espanjassa on tämäntyyppisten kulttuurijärjestöjen tehtävien tuntemiseen. Mitkä ovat yhtäläisyydet ja erot Madridin ja Benelux-instituutin välillä?

Kaikki työskentelemme yhteisen päämäärän eteen mutta eri kulttuuriympäristöissä ja siten eri teitä. Madridin instituutti ei ole vain kulttuurinen vaan myös tieteellinen, kun taas meillä ei ole tieteeseen mitään valmiuksia ja käsittelemme kulttuuria sen monissa muodoissa.
Lisäksi keskitymme yleensä helpottamaan yhteyksiä ammattitaiteilijoiden, kulttuurin ammattilaisten ja laitosten, verkostojen ja hankkeiden välillä. Koska meillä on vain pieni toimisto, meillä ei ole näyttelytiloja tai vastaavaa emmekä järjestä toimintaa itse.
Yksi suurista eroista on tietysti työalue: Madridin instituutti kattaa Espanjan ja Portugalin lisäksi koko Latinalaisen Amerikan.

6. Olemme viimeisen 20 vuoden aikana nähneet merkittävien suomalaisten taiteilijoiden esiinmarssin, erityisesti nuorten valokuvaajien. Mistä uskotte sen johtuvan?

Suomen koulutusjärjestelmä on hyvin hyvä, ja koko yhteiskunta pitää koulutusta jo lähtökohtaisesti tärkeänä arvona.
Taiteen korkeakoulutuksen mahdollisuudet ovat hyvät, joskin täytyy olla erittäin motivoitunut ja lahjakas – ja myös nuori päästäkseen läpi pääsykokeista! Uskon henkilökohtaisesti, että vakava suhtautuminen taiteeseen ja ammatin vaatima laatu – niin taidelaitosten, taidekoulujen ja opettajien kuin opiskelijoidenkin osalta – ovat parhaat ainekset menestyksekkääseen ammattiin.
En ole valokuvan asiantuntija, mutta uskon että niin sanotun Helsinki-koulun nuorten valokuvaajien menestys voi johtua Aalto-yliopiston opettajien vaikutusvaltaisista persoonista, vilkkaasta kansainvälisestä vaihdosta ja valokuvan maailmanlaajuisesta tunnustuksesta nykyään sekä hyvistä teoreettisista ja käytännöllisistä mahdollisuuksista opiskella ja luoda valokuvauksen laitoksella. Nykyään on uusia nousevia valokuvaajia Helsinki-koulun vaikutuksella tai ilman.

7. Voitteko nostaa esiin joitakin merkittävimpiä taiteilijoita, joiden kanssa Benelux-instituutti on tänä vuonna tehnyt yhteistyötä?

Meillä on ollut hyvin hyvää yhteistyötä muun muassa seuraavien taiteilijoiden kanssa: Kaija Saariaho, suuri suomalainen säveltäjä joka asuu Pariisissa, ja Magnus Lindberg, yksi Suomen johtavista säveltäjistä.
Mika Myllyaho, merkittävä näytelmäkirjailija ja Suomen Kansallisteatterin johtaja (hänen näytelmiään on esitetty täällä sekä lukudraamoina että näyttämöllä).
Jos puhutaan vain kuvataiteilijoista, Pilvi Takala on yksi johtavista nykytaiteilijoista. Lisäksi: Agent Pekka, luova konsulttitoimisto, joka edustaa innovatiivisia nykykuvittajia ja graafisia suunnittelijoita.

8. Madridin instituutti on toisinaan ottanut vastaan espanjalaisia taiteilijoita, joilla on jokin suomalainen teema. Mikä on Benelux-instituutin linja paikallisten taiteilijoiden suhteen?

Toimimme «puskureina ja parittajina», helpotamme asioita; kaikki taiteelliset valinnat tekee organisaatioiden taiteellinen johto – tässä tapauksessa jos suomalainen galleria on erityisen kiinnostunut espanjalaisesta taiteilijasta.
Yleensä lähetämme belgialaisia tai hollantilaisia kuraattoreita Suomeen tutustumaan taidekenttään. Jos on näyttely suomalaisten taiteilijoiden kanssa, tuemme sitä.

9. Suomi on sana, joka joistakin espanjalaisista kuulostaa Islannilta, lumiselta dekkarilta… Toisista ralliautoilijoilta, vakoojilta, tai se yhdistetään Lappiin tai joulupukkiin. Mutta se, mistä te olette ylpeitä, on koulutus, eikö niin?

Kyllä, ehdottomasti. Hyvän maksuttoman koulutuksen saaminen demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa jokaisella lapsella on samat oikeudet, on jotain mistä olla ylpeä. (Joku sanoi kerran: «Jos sinusta koulutus on kallista, mitäs sanot tietämättömyydestä?»)
Toinen asia Suomessa, josta olen todella ylpeä ja onnellinen, on kirjastojärjestelmä: jokaisessa kunnassa, pienimmissäkin, on hyvä maksuton kirjasto kaikkien ulottuvilla, hyvine internet-palveluineen.
(Yksi lempiharrastuksistani on lukeminen: kesälomalla tuon joka viikko kaksi kassillista tuoreimpia kirjoja pienestä kyläkirjastostamme Kerimäellä…)

10. Yksityisen koulutuksen maailmassa Espanjassa on ollut perinteistä kouluttaa lapsia englantilaisen, ranskalaisen ja saksalaisen mallin mukaan; ne kaikki ovat nyt Euroopassa melko lailla ohitettuja, jopa espanjalaisten yksityiskoulujen opetuksen toimesta. Eikö olisi jo aika, että Suomen hallitus hyväksyisi suomalaisen koulun avaamisen Madridiin?

Mielestäni se on erinomainen ajatus, joskin koulutus on osa paikallista kulttuuria ja paikallisia perinteitä; kaikkea ei voi automaattisesti viedä tai tuoda.
Tärkein syy suomalaisen koulujärjestelmän menestykseen näyttää olevan koulutus itsessään: kouluja ja opettajia on arvostettu suomalaisessa yhteiskunnassa suuresti jo yli vuosisadan ajan; lisäksi opettajat ovat hyvin koulutettuja, maisterintutkinnolla.
Koska opettajan ammattia arvostetaan yhteiskunnassa suuresti, lahjakkaimmat nuoret osallistuvat näiden opintojen pääsykokeisiin yliopistoon, ja vain parhaat valitaan opiskelemaan pedagogiikkaa.
Lisäksi opettajat ja koulut voivat työskennellä hyvin itsenäisesti (matala hierarkia), mutta se tuo työhön myös suuren vastuun.

11. Suurilla mailla, kuten Espanjalla ja Ranskalla, on samankaltaisia koulutusongelmia, pohjimmiltaan sen vuoksi mitä asiantuntijat kutsuvat «kulttuuriseksi moninaisuudeksi», joka estää yhtenäisen koulutuksen ja yhtä yhtenäisten tulosten tavoittelun. Tuota moninaisuutta ei ole Suomessa – vai onko? Voimmeko tuoda suomalaisen koulutusmallin Espanjaan?

On syytä huomata, että Suomi on pieni maa ja edelleen hyvin yhtenäinen, ja siksi sitä on helppo säädellä – Suomessa asuvia ulkomaalaisia tai kulttuurisesti hyvin moninaisia kansalaisia on vielä hyvin vähän useimpiin Euroopan maihin verrattuna.
Siksi kaikki on helpompaa. Lisäksi sosiaaliset erot eivät ole yhtä huomattavia kuin monissa Euroopan maissa nykyään. Kun lapset menevät päiväkotiin ja osallistuvat esiopetukseen, he oppivat helpommin yhdessä eivätkä esimerkiksi kielimuurit ole yhtä suuria kuin maissa, joissa on suuri maahanmuuttajaväestö.

12. Espanjasta käsin emme yleensä näe Beneluxia merkittävänä taloudellisena kokonaisuutena vaan pikemminkin kolmena hyvin erilaisena EU-maana. Belgia esimerkiksi mielletään kaksikieliseksi poliittiseksi kokonaisuudeksi, jonka kielellinen erityisyys ei ole ongelmaton. Miten hoidatte suhteet taiteilijoihin, kun Beneluxissa puhutaan ainakin kolmea kieltä? Onko epäluuloja?

Olette oikeassa: kolme maata voivat muodostaa taloudellisesti kokonaisuuden (tai yleensä muodostavat), mutta kulttuurisesti katsottuna ne ovat hyvin erilaisia. Belgiassa ja Brysselissä on 160 kansallisuutta.
Poliittisessa elämässä käydään jatkuvaa keskustelua tästä aiheesta, ja arjessa tietysti ennakkoluulot niitä kohtaan, jotka eivät ole omiasi, ovat kaikkialla. Taiteissa sen sijaan, erityisesti kuvataiteessa jossa kieli ei ole tärkeä, kenttä on paljon avoimempi, hyvin kansainvälinen.

13. Ja lopuksi ajankohtainen uutinen: miten suomalaiset suhtautuvat siihen, että Nokia, historiallisesti suomalainen yritys, on myyty Microsoftille?

Ohhoh! En tiedä, asun oikeastaan Brysselissä. Toisaalta elämme kaikki nykyään hyvin voimakasta murroksen aikaa, kaikki muuttuu, ja Nokian tarina on osa sitä. Huumorista on apua: ihmiset laskevat vitsejä Nokiasta, joka palaisi kumisaappaiden tuotantoon, josta se aikoinaan aloitti…

Suuret kiitokset tämän haastattelun antamisesta Fennialle.

José Luis Muñoz Mora on psykologi ja kirjailija.