Tiivistelmä
- Minas soittaa The Strokesin tyylistä rockia, ja siihen kuuluvat Frank Real (laulu ja kitara), Gabo Herrero (basso), Nahue Vilabrille (kitara) ja Lucas Cirilo (rummut ja taustalaulu).
- Suomi-yhteys oli Agustín Gummerus, lukiokaveri Adroguésta, joka oli muuttanut pois viisitoista vuotta aiemmin ja päätyi tuottamaan vuoden 2012 kiertueen.
- Matkaa varten he äänittivät levyn sekä espanjaksi että englanniksi.
- Haastateltava aloitti pianotunneilla vuonna 1995 ja vaihtoi soitinta löydettyään isänsä rumpukapulat. Esikuvikseen hän nimeää The Beatlesin, Radioheadin, Spinettan ja Ceratin.
Miten musiikillinen kutsumuksesi alkoi? Missä asut?
Musiikillinen kutsumukseni syntyi joskus vuonna 1995, kun pyysin vanhemmiltani saada aloittaa pianotunnit. Muutaman kuukauden kuluttua se energia, joka oli suunnattu eebenpuun ja norsunluun valkoisiin ja mustiin koskettimiin, haihtui, kun löysin isäni rumpukapulat ja hänen rakkautensa tähän soittimeen. Nykyään asun Adroguéssa, Buenos Airesissa, Argentiinassa.
Millaista musiikkia yhtyeesi tekee? Ketkä siihen kuuluvat?
Yhtyeeni «Minas», jonka kanssa matkustin Skandinaviaan, soittaa The Strokesin tyylistä rockia. Siihen kuuluvat Frank Real laulussa ja kitarassa, Gabo Herrero bassossa, Nahue Vilabrille kitarassa ja Lucas Cirilo rummuissa ja taustalauluissa.
Mille yleisölle tähtäätte?
Tähtäämme hyvin avoimeen, huolelliseen ja kriittiseen yleisöön, joka rakastaa hyvää livemusiikkia.
Ketkä ovat olleet opettajiasi ja musiikillisia esikuviasi?
En tiedä, ketkä olisivat yhtyeen muusikoiden esikuvat, mutta minun esikuvani ovat todella ne suuret muusikot, jotka muuttivat tavan säveltää musiikkia, kuten The Beatles, The Rolling Stones, Radiohead, Queen, Nirvana, Luis Alberto Spinetta, Gustavo Cerati ja satoja muita esimerkkejä!
Miten päädyit yhteyteen Suomen kanssa? Miksi matkustitte sinne soittamaan?
Yhteys Suomeen syntyi koko Helsingin kuuluisimman ja huomattavimman argentiinalaisen ansiosta. Hän on Agustín Gregorio Nazareno Medici Gummerus, lukiokaverini Adroguésta joskus vuonna 1994. Tämä Quentin Tarantinon elokuvasta irronnut hahmo jätti Etelä-Amerikan yli 15 vuotta sitten etsimään poikkeuksellisia kokemuksia Euroopan mantereelta. Hän ei ainoastaan saanut niitä, vaan ensimmäisinä aikoinaan Barcelonassa hän tapasi nykyisen vaimonsa ja tulevan poikansa äidin, Anna Gummeruksen. Vuodet kuluivat, ja sosiaalinen media auttoi minua saamaan yhteyden tähän rakkaaseen ystävään. Kaikki tapahtui niin hyvin, että vuonna 2011 Agustín alkoi kuunnella «Minasia» verkon kautta, ja mieltään avatessaan hän tajusi voivansa tuottaa vuodelle 2012 kiertueen tälle kehyskuntien underground-yhtyeelle – hänen pohjoisiin maisemiinsa! Ja niin kävi: pidimme yhteyttä pitkään, äänitimme levyn sekä espanjaksi että englanniksi ja järjestimme kaiken tarpeellisen tuota mieluisaa kiertuetta varten, oheistuotteista majoitukseen, ruokiin, soittimiin ja rahaan. Lähdimme tälle kiertueelle vähän musiikin rakkaudesta ja vähän tajutaksemme, että voisimme olla ainoa argentiinalainen yhtye, joka on soittanut suomalaisilla mailla.
Saitteko hyvän vastaanoton?
Vastaanotto oli poikkeuksellinen, jo lentokentältä lähtien, päättymättömine sushilautasineen illallisella ja niine herkullisine siidereineen, joita joimme!
Näin kaukaisena ja argentiinalaisista tavoista poikkeavana maana – mikä kiinnitti eniten huomiotasi?
Eniten kiinnitti huomiotamme liikenne, kaupungin puhtaus ja järjestys, ihmisten hyväntahtoisuus, alkoholin määrä jota siellä kulutetaan ja valoisien tuntien määrä kesällä. Uskomatonta!
Onko sinulla jokin erityisen erilainen ja hauska tarina?
Tarinallisinta oli se rakkaus, jota suomalaiset naiset tuntevat latinalaisamerikkalaisia miehiä kohtaan, ja se rauhallisuus, jolla siellä eletään.
Voitko kertoa, mihin kaupunkeihin tutustuit ja mikä oli mielestäsi kaunein?
Suomesta tutustuimme vain Helsinkiin. Olimme myös Amsterdamissa, Tukholmassa, Tallinnassa Virossa ja Pietarissa. Ja kaunein kaikista oli todella Helsinki. Siellä vietimme eniten aikaa ja kiersimme sen kokonaan.
Tiedämme myös, että kiertueenne jälkeen Argentiinaan tuli suomalaisia ja sinä kutsuit heidät suureen maalaisgrillijuhlaan. Mitä mieltä he olivat siitä tapahtumasta?
Meillä oli onni vuokrata kaksi hehtaaria maata juuri samaan aikaan, kun Kimmo Neitola, suomalainen biologi, matkusti Etelämantereelle ja sitten työn vuoksi Buenos Airesiin. Vietimme maalaispäivän ystävien ja perheen kesken. Kimmo sai meidät ajattelemaan, että se oli yksi hänen elämänsä parhaista päivistä. Meillä oli myös ilo ottaa Adroguén baarissani vastaan Heikki Virkkunen, suomalainen ystävä, joka rakastui La Maja Bariin, kotiini Argentiinassa.
Pidätkö edelleen yhteyttä? Teettekö pian uuden kiertueen?
Pidän yhteyttä päivittäin «veljeeni» Agustíniin. Ensi vuonna, 2015, aion matkustaa Helsinkiin tapaamaan «veljenpoikaani» ja soittamaan uuden yhtyeen kanssa, jonka nimi on «Luz Safari».
Kiitos paljon Lucas haastattelusta ja onnea seuraavalle matkallesi!