Kunnianosoitus Leopoldo Federico:lle, “Tangon mestari” joka kuoli 28/12/14 Buenos Aireksissa.

Leopoldo Federico, tangon mestari

Leopoldo Federico näyttä meille ensin useita Eino Grönin LP-levyjä jotka on levytetty hänen orkesterinsa kanssa. Hän kertoo myös tavanneensa Erik Bergmanin tilaisuudessa, joka Ariel Ramirez järjesti suomalaisen säveltäjämestarin kunniaksi “Sr. Tangossa”. Leopoldo Federico protestoi “turistitangoa” vastaan, jollista tunnetujen tangopikkojen pelkästää “myyntiä” varten tehdyt show´t ovat.

 

Mikä sitten on autenttinen tango?-kysymme.

 

Tarkoitan repertoriota joka on jo niin käytetty ja puhkikulunut että me täkäläiset tangoihmiset tunnemme sen niin läpikotoisin. Ajoittain alkaa vihata jotain kappaletta, koska sitä on soitettava jatkuvasti. Turistit tuntevat luonnollisesti nuo teemat ja tangopaikat ottavat ohjelmaansa mukaan pelkästään noita samoja kappaleita. Jos käy useammin samassa paikkassa kyllä huomaa k.o. “turistirepertorion”. Nyt lisätään joukkoon kaksi tanssiparia ja laulajatar. Elämme taloudellisesti niin huonoa aikaa, että tangotalojen ideana on maksaa tangomuusikoille mahdollisimman huonosti ja purista heistä irti kaikki mahdollinen. Minä en ole työskennellyt kolmeen vuoteen, koska pystyn sanomaan ylellisesti “enkä tule”. Minulla on orkesteri, meitä on kymmenen. En halua nennä työskentelemään improvisoidusti jollekin paikanomistajalle, jota en tunne, tai joka yhtäkkiä lähettää tilalleni sijaisen, koska sai hänet paremmin työehdoin ja halvemmalla muualta. Tämä ei ole mikään “tin, tin, tin” juttu, vaan kaikki on hyvin monimutkaista. Sitäpaitsi yleisön kannalta katsoen, se näkee viisi muusikkoa istumassa kuin “kukkavaasit” soittamassa koko illan mitä vain…se on hyvin nöyryyttävää. Nyt avataan monia uusia tangopaikkoja, mina en vain tiedä mitä varten. Koska jos Argentinassa kysymyksessä olisi todellinen maatakaatava turismiaalto, voisin ymmärtääkin asian. Mutta näin ei ole. Nyt tangopaikoissa on oltava päivällistarjoilu. Ennen oli kuin seremonia, mennä kuuntelemaan tangoa johonkin tangopaikkaan kuin kirkkoon. Nyt tarjoillaan ensin päivällinen. Kaikki on muuttunut. Turistin käyntiin sisältyy kaikki, sapuskat mukaanluettuna. Monta vuotta sitten “Caño 14” oli paikka, johon mentiin todella kuuntelemaan tangoa. Silloin saatioimme saman iltana soittaa monessa paikassa. On ihmisiä, turistejakin, jotka haluavat kuulla ja nähdä kaikkea mitä tarjolla on. He väsyvät tuohon iänikuiseen samaan repertorioon, “El Choclo” (Tulisuudelma), “ A media luz” (Puolihämärässä). Täkäläiset ihmiset kävivät ennen useammin kuuntelemassa tangoa. Tänä päivänä keskiluokkaa tuskin on enää olemassa, pelätään ryöstöjä ja varkauksia, TV näyttää paljon tangoa. Tämä kaikki on saanut yleisön kaikkoamaan tangopaikoista. Sitä paitsi jos haluaa nähdä shown, jouttu usein näkemään saman filmin moneen kertaan, koska ohjelma on aina laadittu samalla tavallaa: ensiksi tuo, sitten tanssipari tanssiin “El Choclon” ja sitten laulusolisti laulaa “A media luz”, sitten orkesteri soittaa
“ La Cumparsitan”. Jos palaa samaan paikkaan parin viikon kuluttua, kuule kaiken samassa järjestyksessä. Ennen kaikki oli vapaampimuotoista. Jopa Buenos Airesisn kortteleista lähtien. Aina oli joku, joka osasi soittaa jotain instrumenttia, lyötiin hanskat yhteen ja perustettiin orkka.

 

Milloin olitte Suomessa?

 

Olin siellä 1990, teimme kiertueen Eino Grönin kanssa. Olimme siellä orkesterimme ja laulusolistimme Carlos Garin kanssa. “La Cumparsita” Eino Grön lauloi suomeksi yhdessä minun solistini kanssa, joka lauloi osansa espanjaksi. Olen saanut Einon lähettämän videon kiertueesta, joka käsitti useita paikkakuntia. Kaikki sujui hienosti. Eino Grön kohteli meitä erittäin hyvin, ehkä liiankin hyvin. Hän esitteli meidät moneen kertaan ja aina mainitsi nimeni. Tuntui selvästi että hän oli tyytyväinen meidän tuloomme Suomeen. Me olimme myös tyytyväisiä, koska hän on erinomainen ihminen. Eino vei meidät Edmundo Riveron meille suosittelemaan paikkaan. Rivero oli käynyt kerran Suomessa ja sanoi minulle että tango on siellä kansanmusiikkia. Suomalainen tango, joka on loppujen lopuksi samaa tangoa. Tangoa voidaan soittaa kuin boleroa. Eino Grön vei meidät myös paikkoihin joissa tanssitan tangoa. Suomessa meiltä pyydettiin partituureja esim. tangosta “Sur”, joka on meille hyvin tuttu kappale. Sanoin juhlailtana Erik Bergmanillle, jonka kanssa olimme Suomen Suulähetystön henkilökunnan kutsumina Ariel Ramirezin kanssa paikalla, että Suomeen on saatava tarpeeksi argentiinalaisen tangon partituureja. Meille argentiinalaisille on hyvin tärkeää, että meidänkin tangojamme soitetaan Suomessa. En oikein osaa sanoa, mutta muisto Suomesta…sanonpa sinulle yhden asian, rakastan kylmää ilmaa ja lunta. Hotellimme ulko-oven vieressä oli lämpömittari, joka näytti -17° C. En ole koskaan ollut niin kylmässä missään muualla. Oli uskomatonta nähdä jäätyneitä järviä. Sateen mukanaan tuoma surullisuus tekee minulle hyvää, antaa minulle kokonaisvaltaisen rauhan. Kaikki sanoivat minulle että Suomeen on mentävä kesällä. Toivon että joskus vielä se toteutuukin. Kerran olimme tulossa bussissa jostain esityksestä ja katselimme ikkunasta oikealle, vasemmalle, taakse ja eteen ja kaikkialla oli vain lunta. Silloin tällöin tuli vastaan kelkka, moottorisellainen. Ja yhtäkkiä Pertti Mustonen, joka oli tulkkimme koko matkan ajan, sanoi kuljettajalle sillä tunnusomaisella römisevällä äänellää “käänny tuosta tuonne”. Mentiin hänen äitinsä kotiin. Pertin piti päästa autosta ulos siinä samassa paikassa vaikka siellä ei ollut mitään tienviittaa. Kukapa tietää, ehkä lumen toisella puolella oli vaikka kaupunki.
Jokin tapahtuma Eino Grönin kanssa?
Kun lähdimme Suomesta takaisin kotiin sanoimme hyvästit kädestä pitäen tiukasti puristaen toistemme käsiä, koska tunsimme pitävänämme toisistamme hyvin paljon. Hän piti huolta siitä että jokainen músico sai maskottikarhun lentokoneeseen noustessamme. Pidan FENNIA lähettämään Eino Grönille parhaat ja kauneimmat terveiset omasta ja orkesterin puolesta, koska arvostamme häntä hyvin paljon.
Mitä eroja on mielestänne suomalaisen ja argentiinalaisen tangon välillä?
Suomalainen tango on melodisempaa, se lähenee boleroa. Suomalasilla ei ole ns. “räkäisiä” tangota, joita tällä kutsutaan “arrabaleroksi” –kuten “Mano a mano” (Ollaan sujut). Ja suomalaista tangoa soitetaan enemmän sen oman melodiajärjestelmän mukaan kuin argentiinalaista tangoa. Tämän vuoksi Eino tuli levyttämään tänne Argentinaan, koska hän tahtoi saada levylleen argentiinalaismallisen säestyksen. Suomalaisen tangon persoonallisuus tulee esille tässä erossa. Kenties Suomessa ei ole paljoakaan argentiinalaisia tangolevyjä, en tarkoita että suomalaisten pitäisi kopoida meitä, mutta he voisivat lisätä enemmän tempoa “marcar” omaan tangoonsa. Suomalaisilla on tiettyä ujoutta tulkinnassaan. He pitävät meidän soittamastamme tangosta, mutta se taitaa olevan tunnekysymys, koska suomalaiset eivät tahdo soittaa tangoa sillä kovalla jätkän “atorrante” tyylillä, jota on Argentiinassa. Siinä on pikanttia. Siinä on fyysistä voimaa.
Haluaisitteko mennä soittamaan uudelleen Suomeen?
No, totta kai. Minusta se olisi todella mukavaa. Koska täällä minua ei enää kiinnosta työnteko. Yhtenä iltana minua pyydettiin soittamaan “muutaman kaverin kanssa” ja minä kysyin, mitä varten mennään. Tarkoituksena oli soittaa serenaadi? Ei tule kuuloonkaan! Meitä on kymmenen ja laulusolisti mukana. Vähemmän kuin se ei todellakaan ole mahdollista.