Anna Rautvuoren haastattelu

Suomen Buenos Airesin -suurlähetystöön astuminen on hetken matka tuohon pohjoiseen maahan. Puulattiat ja hienovarainen sisustus, jossa vallitsevat vaaleat värit, sekä tietty pelkistyneisyys kalusteissa muistuttavat minua siitä kauniista estetiikasta, jota olen nähnyt Suomen-matkoillani.

Sisäänkäynnin edessä seisovassa lipputangossa liehuva lippu, suuret ikkunat ja hento kahvin tuoksu herättävät minussa tiettyä kaipuuta.

Istuudun suuren kokouspöydän laitaan, ja muutaman minuutin kuluttua saapuu Anna Rautvuori, suurlähetystön ensimmäinen sihteeri. Hän on suurlähettilään jälkeen toiseksi korkein ja johtaa suurlähetystöä tämän poissa ollessa. Kello on kymmenen aamulla lähes keväisenä päivänä kaupungin keskustassa.

Nuori vaaleahiuksinen nainen, tarmokas ja rauhallinen, tervehtii minua lämpimästi. Keskustelemme muutaman minuutin eri aiheista, kunnes aloitamme haastattelun.

Valitsitko tulon Argentiinaan? Miksi? Oliko tämä ensimmäinen diplomaattinen asemapaikkasi?

Diplomaatteina meidän on ehdotettava useita asemapaikkoja, mutta Argentiina oli salainen toiveeni. Ja se toteutui. En osaa selittää, miksi se kiinnosti minua niin paljon; ehkä luonnon vuoksi, jota tiesin siellä olevan, tai etäisyyden, sillä se on Suomen vastakkaisessa päässä. Aiemmin olin ollut Puerto Ricossa vaihdossa; työskentelin myös Nicaraguassa kehitysyhteistyöhankkeessa ja Ecuadorissa Euroopan unionin palveluksessa. Ensimmäinen diplomaattityöni oli siis Euroopan unionille. Tämä tehtävä Argentiinassa on ensimmäinen Suomen ulkoasiainministeriön kautta.

Mitä odotit ennen tänne tuloa?

Halusin tutustua maahan ja sen ihmisiin. Suuriin luonnonalueisiin ja Argentiinan historiaan.

Olen maantieteen maisteri, ja ensimmäisellä yliopistoluennollani professori kertoi meille suomalaisen maantieteilijän ja geologin Väinö Auerin tarinan; hän oli tehnyt tutkimuksia Patagoniassa ja Tulimaassa. Silloin halusin käydä tässä kaukaisessa maassa, ja vaikka en ole vielä nähnyt Tulimaata, olen ollut jo Patagoniassa, Valdésin niemimaalla, El Chalténissa ja El Calafatessa.

Minun on lisäksi sanottava, että työni suurlähetystössä on hyvin intensiivistä mutta samalla hyvin kiinnostavaa. Toisaalta näinä vuosina meillä on ollut paljon virallisia vierailuja Suomesta, ja olen saattanut eri valtuuskuntia, myös ministeritason, tapaamisiin paikallisten viranomaisten kanssa. Viihdyin hyvin ja opin heiltä paljon. Toisaalta minulla on ollut useita kohtaamisia argentiinalaisten kanssa: olen pitänyt puheita ja seminaareja eri yliopistoissa ja tapahtumissa, erityisesti koulutuksesta ja suomalaisesta hyvinvointimallista.

Voisitko lyhyesti kertoa, miten «suomalainen hyvinvointimalli» toimii?

Suomi on kapitalistinen maa, jossa on vapaat markkinat ja kauppa, mutta jossa luodaan edellytykset sille, että kaikilla asukkailla on samat mahdollisuudet saavuttaa se, mitä he tarvitsevat ja haluavat. Se saavutetaan julkisen, maksuttoman, huippulaadukkaan ja tasa-arvoisen koulutuksen kautta. Lisäksi meillä on hyvin hyvä julkinen terveydenhuolto ja tietysti sisäinen turvallisuus. Rikollisuus on vähäistä. Olemme tottuneita ja kasvatettuja noudattamaan maan lakeja ja sääntöjä.

Mistä pidät eniten Argentiinassa ja minkä näet kielteisenä?

Parasta ovat ihmiset. Argentiinalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja heidän kanssaan on hyvin helppo tulla toimeen. Luonto on vaikuttava ja maisemia on hyvin monenlaisia. Mainitsin jo Patagonian, mutta tutustuin myös Mendozaan ja Misionesin maakuntaan, jossa Iguazún putoukset ovat. Siellä kävimme myös Obérassa, kaupungissa johon ensimmäiset suomalaiset uudisasukkaat saapuivat yli sata vuotta sitten. Kielteisistä puolista ehkä jätteiden keräys ja kierrätys. Katson, että siinä on täällä paljon kehitettävää. Se on aihe, joka liittyy luontoon ja koulutukseen. Ihmisiä on saatava tietoisiksi ympäristönsuojelusta, ja se vie paljon aikaa.

Suomen suurlähetystö Buenos Airesissa perustettiin vuonna 1929 ja se oli ensimmäinen Latinalaisessa Amerikassa. Mitkä ovat historiallisesti ja nykyään maiden välisten suhteiden päätavoitteet?

Historiallisesti meillä on ollut hyvin hyvät suhteet, pohjimmiltaan taloudelliset. Argentiina oli yksi ensimmäisistä Euroopan ulkopuolisista maista, joka tunnusti Suomen itsenäisyyden vuonna 1918. Vuonna 1923 solmittiin maiden väliset diplomaattisuhteet. Erityisesti hyvä kaupallinen ja taloudellinen yhteistyö. Nykyään myös poliittiset suhteet ovat erinomaiset. Molemmat maat puolustavat vapaakauppaa ja sääntöihin perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä, ihmisoikeuksia, siirtolaisten auttamista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Me ajattelemme, että edellä sanottu voidaan järjestää kansainvälisellä tasolla niin, että se on oikeudenmukaista kaikille maille. Elämme globalisoituneessa maailmassa, mutta on kunnioitettava sekä ympäristö- että työnormeja ja ihmisoikeuksia. Samalla niiden ansiosta me kaikki voimme hyötyä, mutta on ensiarvoisen tärkeää, että maat sopivat keskenään ja noudattavat sopimuksia.

Suomen koulutusjärjestelmää ylistetään maailmalla. Miten pääsitte koulutuksen huipputasolle ja saitte sen kaikille?

Se on hyvin vaikea kysymys, koska on katsottava historiaan. Yksi syy on se, että tehtiin yhteinen päätös, koalitiossa, itsenäisyyden jälkeen ja itse asiassa jo ennenkin. Haluttiin, että ihmiset saisivat kokonaisvaltaisen sivistyksen, ihmisen täyden kehityksen. Ei tarvinnut opiskella vain käytännöllisiä, hyödyllisiä aineita vaan myös sellaisia, jotka kehittävät laajempaa näkemystä todellisuudesta, kuten kirjallisuutta ja historiaa – siis humanistisia aineita.

Suomessa katsotaan, että maan tärkein voimavara on sen ihmiset. Jos haluamme edetä, meidän on ensinnäkin valmennettava ihmiset. Tämä oli hyvin tietoinen päätös. Koulutusjärjestelmä ei ollut aina täydellinen eikä ole nytkään, mutta se kehittyy jatkuvasti. On tehty pedagogisia tutkimuksia ja menetelmiä kokeillaan luokkahuoneista tehtyjen havaintojen pohjalta.

Koulutus on voimavara maan kehitykselle. Erityisesti meille, joilla on metsät, meidän kultamme – tai kuten sitä kutsumme, «vihreä öljymme» – eikä muuta ole. Sitten ovat ihmiset, voimavaramme. Ja tuon ajattelun ansiosta, panostuksen ihmisten kouluttamiseen, olemme onnistuneet luomaan huipputeknologiaa, kangas-, lasi- ja huonekalumuotoilua ja muuta. Kaikki lähtee koulutuksesta.

Ihmiset ovat kehityksen keskiössä. Ja koulutus on tasa-arvoista: kaikki lähtevät samoista mahdollisuuksista. Emme voi jättää ketään jälkeen. Kirjat, tarvikkeet ja myös ruoka annetaan lapsille koulussa maksutta.

Uskotko, että tuon mallin voisi toteuttaa muissa maissa? Onko teillä yhteisiä hankkeita Argentiinan kanssa tähän liittyen?

Argentiinassa allekirjoitimme vuonna 2017 yhteisymmärryspöytäkirjan maan opetusministeriön ja Suomen opetusministeriön välillä. Maat sitoutuivat keskinäiseen yhteistyöhön, muun muassa opettajien koulutukseen. Argentiinalaisia opettajia on jo käynyt Suomessa, esimerkiksi. Ja Buenos Airesin kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä on hanke, joka pyrkii kannustamaan kokemusten vaihtoon ja kehittämään uusia yhteisiä hankkeita. Digitalisaatio ja robotiikka koulutuksessa. Buenos Airesin kaupunkiin perustetaan uusi yliopisto, ja sinne tuleva opettajankoulutuksen tiedekunta saa yhteistyötä Suomesta. Suurlähetystössämme on viime vuodesta lähtien koulutuksen asiantuntija Emilia Ahvenjärvi, joka kattaa myös koko espanjankielisen Latinalaisen Amerikan. Hänen tavoitteensa on lisätä vaihtoa Etelä-Amerikan ja Suomen välillä. Ja katsoa, miten Suomi voisi tehdä yhteistyötä, esimerkiksi etsiä ratkaisuja erilaisiin ongelmiin, tutkimuksiin, lisätä opiskelijoiden vaihtoa ja analysoida niitä vaatimuksia, joita koulutuksella tässä maailmankolkassa on. Uusien teknologioiden käytön laajentaminen tähän tarkoitukseen on toinen tavoite.

Suomi on valittu maailman onnellisimmaksi maaksi. Oletko samaa mieltä? (Anna hymyilee kysymykselle.)

Kyllä, olemme onnellisia maassamme. Mutta en pidä kovin paljon tällaisista vertailuista. Koska joka tapauksessa se ei sulje pois sitä, että muutkin maat ovat onnellisia.

Mitkä asiat tekevät kansasta onnellisen?

Periaatteessa vakaus ja mahdollisuudet. Kun molemmat ovat hallinnassa, voi valita minne haluaa mennä. Minun on sanottava, että Suomessakin on ongelmia. On puutteita ja työttömyyttä, joiden kanssa meidän on edelleen painittava, kunnes löydämme ratkaisut. Toinen ongelma on ihmisten yksinäisyys, ja tässä voi oppia Argentiinalta. Suomesta puuttuu inhimillinen kosketus. Valtio huolehtii vanhuksista, sairaista ja yleisesti tarpeista, mutta perheenjäsenten ja ystävien väliset siteet eivät ole yhtä vahvoja kuin täällä. Siinä voisimme parantaa.

Millaista perhe-elämäsi täällä on ollut? Sopeuduitteko helposti?

Kyllä, hyvin hyvin; kuten sanoin, ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja lämpimiä. Mieheni opiskelee etänä suomalaisessa yliopistossa hallintotieteitä ja oikeustiedettä.

Ja kun häneltä kysytään mitä hän tekee työkseen, hän tapaa sanoa: «Teen tärkeintä työtä mitä on: hoidan kahta tytärtäni.» Hän on hyvin onnellinen saadessaan huolehtia tytöistämme, seitsemänvuotiaasta Monasta ja kolmivuotiaasta Lilystä.

Revista Fennia kiittää Anna Rautvuorta annetusta haastattelusta.