Tiivistelmä
- Argentiinalais-suomalainen kauppakamari perustettiin vuonna 1986 voittoa tavoittelemattomaksi järjestöksi kehittämään ja edistämään maiden välistä vaihtoa.
- Sen jäsenet ovat televiestinnän, energian, paperiteollisuuden, konsultoinnin, kaivosalan, elintarvikkeiden ja asianajotoimistojen ammattilaisia ja yrittäjiä, ja suurlähetystö tukee toimintaa jatkuvasti.
- Suomi vie Argentiinaan paperia, sellua, puhelinlaitteita, laboratoriovälineitä, energiaa ja lääketeollisuuden raaka-aineita; toiseen suuntaan menee tuoreita hedelmiä, viinejä, kemianteollisuuden tuotteita ja kuparimalmia.
- He valmistelevat yhteishanketta Ruotsin, Norjan ja Tanskan kamarien kanssa laajentaakseen vaihtoa, jota he pitävät vajaasti hyödynnettynä.
Haastattelimme lehteemme Irma Albisua, argentiinalais-suomalaisen kauppakamarin johtajaa; haastattelu tehtiin lyhyen mutta hyvin miellyttävän lounaan aikana.
Hän kertoo olevansa uppoutunut moniin kauppatapaamisiin, myös kahdenvälisten kamarien kanssa, sekä tapahtumien järjestämiseen ja hallinnollisiin asioihin.
Kamari on voittoa tavoittelematon järjestö, joka perustettiin vuonna 1986 ja jonka päätavoite on Argentiinan ja Suomen välisen kauppavaihdon kehittäminen ja edistäminen.
Mikä on jäsenten konkreettinen tehtävä?
Jäsenet osallistuvat aktiivisesti; he ovat argentiinalaisten ja suomalaisten yritysten ammattilaisia ja yrittäjiä, jotka toimivat talouselämän eri aloilla: televiestinnässä, energiassa, paperiteollisuudessa, konsultoinnissa, kaivosalalla, elintarvikkeissa ja asianajotoimistoissa.
Saatteko tukea Suomen suurlähetystöltä?
Tietysti, Suomen suurlähetystö Buenos Airesissa antaa meille jatkuvaa tukea, mikä on hyvin tärkeää, jotta voimme kehittää toimintaamme menestyksekkäämmin.
Järjestämme tapahtumia kutsuttujen puhujien kanssa; ne kiinnostavat jäseniämme, yritysten edustajia ja vieraita yleensä.
Nämä tapaamiset ovat tiedonvaihdon väline ja antavat meille mahdollisuuden arvioida hankkeita tulevaa toimintaa varten.
Onko kauppavaihto Suomen kanssa tärkeää tällä hetkellä?
Kamari saa päivittäin tiedusteluja mahdollisilta viejiltä Suomeen, mikä lisää kiinnostusta sopimusten aikaansaamiseen; on syntynyt joitakin merkittäviä kauppasopimuksia, jotka ovat pitkän työn tulos.
Meillä on luja toivo lupaavasta tulevaisuudesta, ja sitä varten tarvitsemme kamarin jäsenten tuen.
Mitkä tuotteet ovat kiinnostavimpia maiden välisessä kauppavaihdossa?
Suomi vie Argentiinaan pääasiassa paperia, sellua, puhelinlaitteita, laboratoriovälineitä, energiaa sekä raaka-aineita ja puolivalmisteita lääketeollisuudelle.
Vienti Suomeen puolestaan koostuu pääasiassa tuoreista hedelmistä, viineistä, kemianteollisuuden tuotteista ja kuparimalmista.
Oletteko koskaan matkustanut Suomeen?
Kyllä, minulla on ollut se suuri ilo käydä siellä useaan otteeseen ennen kamariin tuloani, sillä olen ollut suomalaisen lentoyhtiön Finnairin johtaja Argentiinassa.
Helsingin-matkoiltani on jäänyt muutamia tarinoita, jotka selittävät ihailuni suomalaisia kohtaan.
Kerran talvella minua vietiin toimistoihin, jotka olivat Vantaan lentoaseman vieressä. Oli aikaista, ja pysäköimme siihen vapaaseen paikkaan, joka oli kauimpana sisäänkäynnistä. Kysyin syytä tähän päätökseen, ja minulle selitettiin, että ne jotka saapuvat ensin jättävät autonsa kauemmas, jotta viime hetkellä saapuvat pääsevät sisään ajoissa.
Se olettaa ensinnäkin, että myöhään tulevat tulevat myöhään jonkin vakavan esteen vuoksi, ja toiseksi se osoittaa eettistä asennetta muita työtovereita kohtaan: ei käytetä vapaata paikkaa vain siksi, että saavuttiin ensin, vaan jätetään se sille, joka voi tarvita sitä enemmän.
Ja… onko suomalaisten kanssa helppo työskennellä ja käydä kauppaa?
Tietysti. Ensinnäkin ihmisten rehellisyys on yksi avaimista, ja toinen on se, että säännöt ovat selvät ja niitä noudatetaan.
On jotain, mikä yllätti minut Suomessa jo kertomani tarinan lisäksi, ja se on ajatus siitä, että kaikki mitä on, on kaikkien: tarkoitan jalkakäytäviä, katuja, busseja, puistoja, kouluja, yliopistoja ja niin edelleen. Ja siksi kaikki pitävät niistä niin hyvää huolta.
Ei ole roskia, koska se on «minun» katuni. Kaikki on säilytettävä hyvin ja tehtävä paremmaksi.
Verot maksetaan siihen tarkoitukseen, ja se näkyy, koska se palaa näkyvästi rakennuksina ja palveluina kaikkien käyttöön.
Tästä minulla on toinenkin outo kokemus: olin ostanut bussikortin, mutta sitä ei koskaan pyydetty näyttämään. Kysyin siis, mitä pitäisi tehdä, ja minulle vastattiin, että jokainen seuraa itse tekemiään matkoja, ja kun saldo loppuu, ostaa uuden lipun, jotta «minun» bussini olisi aina kunnossa.
Sitä tekee ihmisissä koulutus ja luottamus siihen, että kaikki noudattavat sääntöjä. Tuntee itsensä huonoksi, jos yrittää olla «fiksu».
Haluaisin lisätä, että valmistelemme yhteishanketta pohjoismaisten kamarien (Ruotsin, Norjan ja Tanskan) kanssa yhtenä lisäsyynä sille, että yrittäjät haluaisivat liittyä yhteen ja kehittää laajempaa kauppavaihtoa; tiedämme, että se on tärkeä ala, jota ei ole hyödynnetty kaikissa mahdollisuuksissaan.
Jos olisitte kiinnostunut lisätiedoista tai kamarin jäsenyydestä, voitte ottaa yhteyttä sähköpostitse: albisu@fibertel.com.ar tai irma.albisu@gmail.com
Voitte myös käydä kamarin verkkosivulla: www.camarafinlandesa.com.ar
Kiitämme Irma Albisua kiinnostavasta keskustelusta Fennian kanssa.