Tiivistelmä
- Osa palauttaa mieleen suomalaisen perinteen säilykkeet ja hillot, sovitettuina siihen, mitä Argentiinasta saa.
- Teksti korostaa työtapaa: purkit steriloidaan hyvin ja käännetään täytön jälkeen muutamaksi minuutiksi kansien varaan.
- Hyvin tehtyinä nämä hillot kestävät kaapissa useita kuukausia.
- Reseptit ovat Kirsti Garffilta, Revista Fennian ruokapalstan vakituiselta avustajalta.
Kaikkien suomalaisten unelma on kesämökki järven rannalla metsien ympäröimänä. Vanhempani vuokrasivat monta vuotta Rymättylästä, Turun saaristosta, pienen punaisen mökin nimeltä «Tonttula».
Rannassa odotti soutuvene kalaan lähtöä varten; siihen aikaan haukia ja ahvenia riitti. Mökin vieressä oli kasvimaa, ja tien yli mentäessä oltiin keskellä metsää.
Kasvimaalla kasvatimme aina perunaa, porkkanaa ja retiisiä; herneitä ja papuja; sipulia, tomaatteja ja kurkkuja. Unohtamatta yrttejä: tilliä, joka on suomalaisessa keittiössä niin välttämätöntä, ruohosipulia ja persiljaa. Vuodesta toiseen maahan jäi piparjuuri, josta otimme palan juurta, kun keittiössä tarvittiin jotain väkevää.
Suoraan omalta kasvimaalta poimituilla vihanneksilla on erityinen maku. Tomaatti, joka kypsyi kasvissaan keskiyön auringossa, oli ja on minulle edelleen maukkaampi kuin mikään tuontihedelmä.
Kesällä yli jääneet vihannekset säilöttiin talveksi. Niinä kesinä, jotka siellä vietin, ne yleensä haudattiin karkean suolan kerrosten väliin tai hapatettiin, kuten hapankaali ja suolakurkut. Nykyään pakastin on käytetyin säilöntäkeino.
Argentiinassa minulla ei enää ole kasvimaata, mutta joka vuosi pyydän vihanneskauppiasta tuomaan tilaltaan viimeiset pienet vihreät tomaatit, jotta voin valmistaa niistä hapanimeliä ja saada myöhemmin jotain erityistä liharuokien seuraksi.
Suomessa ihmiset saavat vapaasti kerätä kaikki metsästä löytämänsä antimet. Hyvinä vuosina jokaista suomalaista kohti kasvaa 200 kiloa syötäviä sieniä! En muista, että olisimme koskaan käyttäneet tätä luonnon tarjousta täysin hyväksi, mutta metsästä palasimme aina korit täynnä tatteja ja rouskuja.
Joka päivän jälkiruokaa varten löysimme mansikoita, vadelmia ja mustikoita heti tien toiselta puolelta, mutta hillon tekoon piti mennä kauemmas.
Muistan ne kerrat, kun lähdimme ystävien kanssa soutuveneillä autiolle saarelle, jossa tiesimme olevan mustikkaa täynnä olevan metsän. Tuntien marjastamisen jälkeen palasimme kotiin väsyneinä mutta tyytyväisinä, korit täynnä ja kädet ja hampaat mustina poimimisesta ja myös makeiden marjojen syömisestä. Seuraavana päivänä keittiössä täytettiin purkit tällä lähes kokonaan mustalla hillolla, avattaviksi talvella. Monet ateriat päättyisivät herkulliseen mustikasta tehtyyn jälkiruokaan.
Appelsiinihillo
Kitkeriä appelsiineja, 1 kg
Sitruuna, yksi
Sokeria, 3 kg
Vettä, 2 ¼ litraa
Pese hedelmät ja purista appelsiinit ja sitruuna (pane siemenet sivuun).
Leikkaa kuoret hyvin ohuiksi suikaleiksi.
Laita siemenet neljännesliraan ja kuoret toisiin
2 litraan vettä seuraavaan päivään asti.
Keitä kuoria, kunnes ne ovat pehmeitä; keitä erikseen
siemeniä puoli tuntia, siivilöi ne ja lisää vesi kuorten joukkoon.
Lisää sokeri ja keitä hilloa varoen, ettei se pala pohjaan, kunnes se on halutussa kohdassa: kun muutama hillopisara hyytyy melkein heti lautasella jääkaapissa. Sillä välin keitä purkkeja kansineen vedessä 10 minuuttia ja kuivaa ne haaleassa uunissa.
Täytä purkit hillolla, sulje ne tiiviisti ja jätä ne ylösalaisin kansien varaan viideksi minuutiksi.
Tämä hillo kestää kaapissa monta kuukautta, jos sitä ei syödä ennen sitä.
Terveisin,
Kirsti Garff