Tiivistelmä
- Lento Madridista Helsinkiin kestää neljä tuntia, ja Suomessa kello on tunnin edellä Espanjaa. Lentoasemalta lähtee FlixBusin vuoro (linja 1206, laituri 15), joka on Jyväskylässä noin kolmessa ja puolessa tunnissa.
- Lippu kannattaa tulostaa: kuljettajan QR-koodinlukija ei toiminut.
- Ensimmäinen yritys puhua suomea lentoaseman kahvilassa: hän aikoi tilata maitokahvin ja korvapuustin, mutta päätyi lihapulliin ja viiden hengen kahvisäiliöön.
- Saapuminen matkakeskukseen illan pimetessä: jalkakäytävillä oli yhä liukkautta estävää soraa ja sulamatonta lunta. Asunnolle oli kymmenen minuutin kävelymatka.
Saapuminen Suomeen
Lento Madridista Helsinkiin kestää neljä tuntia, ja saavuin hieman ennen kello 15:tä. On syytä muistaa, että Suomessa kello on tunnin edellä Espanjaa. Sen jälkeen tarvitset kyydin Jyväskylään. Minä valitsin mukavuussyistä linja-auton, jonka laituri 15 on heti lentoaseman ulkopuolella; liikennöitsijänä FlixBus.
Opasteet ovat hyvin selkeät, yksinkertaiset ja toistoa välttävät sekä matkatavaroiden noudossa että lentoasemalta ulos tultaessa ja bussipysäkkiä etsittäessä. Tässä tapauksessa kyseessä on linja 1206, joka kulkee Jyväskylän kautta ja päättyy Kuopioon.
Aikaa kuluttaakseni menin ennen lähtöä lentoaseman kahvilaan, ja päähäni pälkähti aloittaa suomen puhuminen saman tien. Halusin tilata tavallisen kokoisen maitokahvin ja korvapuustin, mutta päädyin tilaamaan lihapullat ja mustaa kahvia. Korjasin miten taisin, mutta lopulta minulle tarjoiltiin outo pulla ja valtava kahvisäiliö neljälle tai viidelle hengelle — minulle, joka en juo kofeiinia lainkaan. Tarjoilija kai ajatteli, että jos en osaa tilata näin yksinkertaista asiaa, en uskaltaisi valittaakaan.
Iäkäs, hieman epäsiisti rouva, joka odotti myös bussia, sanoi minulle jotakin, mitä en ymmärtänyt. Vastasin ”en ymmärrä suomea” ollakseni kohtelias ja päästäkseni harjoittelemaan … mutta hän tokaisi jotain ikävää suomeksi ja jatkoi espanjaksi: ”ja jos et, niin painu hiiteen”. Ehkä taito on peräisin nuoruusvuosilta Fuengirolassa.
Bussissa Jyväskylään
Kuljettaja ei juuri puhunut suomea eikä englantia, mutta hän oli ystävällinen ja ymmärsimme toisiamme heti: kaikki matkalaukut jätetään tavaratilaan. Hänen QR-koodinlukijansa ei toiminut, mutta onneksi olin tulostanut lipun — varotoimi, jota teidänkään ei kannata sivuuttaa, minne ikinä menettekin.
Bussini lähti kello 17.30 ja saapui Jyväskylän matkakeskukseen kello 21.05, juuri illan pimetessä. Matka oli mukava ja kulki moottoritietä ja maantietä Tuusulan, Lahden ja Heinolan kautta yksitoikkoisten maisemien halki: mäntyjä, koivuja ja nuoria kuusia, ei lainkaan vanhoja luonnonmetsiä. Ne ovat kuin vehnä- tai auringonkukkapellot Espanjassa, paitsi että täällä niiden annetaan yksinkertaisesti kasvaa.
Jyväskylää lähestyttäessä aloimme ylittää siltoja, järvi toisensa jälkeen, ja näin jopa laulujoutsenen, Suomen kansallislinnun. Kaikki muut olivat variksia.
Saapuminen uuteen kaupunkiin
Linja-autoasema oli jo pimeä, liikkeet suljettuina ja vessoihin pääsi vain koodilla. Kiireessä en jäänyt selvittämään, miten sisään pääsee, vaan menin suoraan vastapäisen huoltoaseman Burger Kingiin. Söin siellä ja kävelin sitten asunnolle, vaivaiset kymmenen minuuttia tasaisia ja asfaltoituja jalkakäytäviä pitkin. Niillä oli yhä hieman sitä soraa, jota pohjoisessa käytetään estämään liukastumiset pakkasella. Kylmä ei nimittäin ole täällä vielä ohi: mukavat kymmenen astetta laskisivat yöllä muutamaan pakkasasteeseen. Läheisen koulun pihalla oli yhä kasoja lunta ja soraa sekaisin.
Kadulla minua odotti asunnon omistajan isä, hyvin ystävällinen ja mukava mieskolossi, joka ei sekään osannut englantia ja joka auttoi minua matkalaukun kanssa. Sain siis tilaisuuden harjoitella muutakin kuin kahvilatilauksia, eikä vaarana ollut muu kuin hänen mielipiteensä.
Hän neuvoi, mistä läheltä voisin ostaa ruokaa: melko hyvin varustetusta — ja Madridin mittapuulla hyvin kalliista — ruokakaupasta, joka sulkeutui kello 23.
Näin hyvin valmistautuneena kohtasin viikonlopun ennen kuin tunnit alkaisivat maanantaina. Kuvittelin jo suuria viikonloppuseikkailuja metsäpoluilla tai yöelämään tutustumista, mutta kaikki osoittautui paljon arkisemmaksi.
Toistaiseksi oli aika levätä.
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com