Koulutusta ja jotain muuta

Natalia Ceruti on kauppatieteiden lisensiaatti ja psykologi, joka on erikoistunut vapaaseen sivistystyöhön. Hän on hyvin läheisesti tekemisissä suomalaisen koulutuksen kanssa, ja hänen tulevaisuudenhankkeensa on perustaa Buenos Airesiin oppilaitos, joka sisältää ala- ja yläkouluasteen ja jonka perustana on suomalainen koulutusmalli.

Nykyään hän pitää Suomessa ja Argentiinassa seminaareja koulutusaiheista. Hän perusti oman yrityksen High Impact Learning, joka järjestää muun toiminnan ohella työpajoja ja kursseja. Hän on työskennellyt myös «Un techo para mi país» -hankkeessa. Aina sillä alueella, miten helpottaa oppimisprosesseja yrittäjyyden ja johtajuuden suuntaan. Laajasta kokemuksestaan käsin – toisaalta vaihdossa suomalaisten yliopistojen kanssa vierailevana opettajana ja toisaalta opetus- ja oppimisprosesseissa molemmissa maissa – hän kertoi meille kokemuksistaan.

Miten siteesi Suomeen alkoi?

Toimiessani markkinoinnin opettajana UADE:ssa pidin vuonna 2008 seminaarin nimeltä «Leading the way to success in Latin America». Siellä tapasin Risto Korkiahon, JAMKin eli Jyväskylän ammattikorkeakoulun School of Business and Services Managementin kansainvälisten asioiden koordinaattorin. Vuonna 2009 tuo korkeakoulu kutsui minut opettamaan Jyväskylään ja Lahteen, ja sain tilaisuuden tutustua yrittäjyyden huippuyksikköön eli Tiimiakatemiaan, ja juuri siellä rakastuin siihen, miten yrittäjyyttä opetetaan ja opitaan tekemällä. Ei ole opettajia vaan valmentajia, jotka ryhmätöiden kautta antavat opiskelijoille tiettyjä välineitä, jotta nämä ratkaisisivat ongelmia, tutkisivat ja etsisivät tietoa ja sitten kokoaisivat sen yhteen ja keskustelisivat saavutetusta. Neljässä vuodessa he valmistuvat kauppatieteiden lisensiaateiksi ja astuvat työelämään suurella luovalla ja toimeenpanevalla kyvyllä. Näyttää siltä, että he ovat löytäneet uudelleen sen, että sokraattisen vuoropuhelun pitäisi olla kaiken kasvatuksen perusta.

Nyt sitä aletaan soveltaa täällä Argentiinassa.

Voitko kertoa, miten ja missä suomalaista koulutusta sovelletaan maassamme?

Ennen kaikkea haluan sanoa, että suomalaisen koulutuksen perusta, erityisesti tässä Tiimiakatemiassa, on yhteistoiminnallinen oppiminen ja yrittäjyys. Työssäni kaupunginhallituksen neuvonantajana järjestän työpajoja opettajille ja rehtoreille, ja niissä välitämme tätä suomalaista henkeä, jonka ensimmäinen periaate on luottamus siihen mitä toinen sanoo, olipa hän oppilas tai opettaja, ja siihen, mitä toinen voi kehittää parantaakseen itseään. Kaupungissa toteutetaan hyvin merkittävää koulutusuudistusta, jonka puitteissa suomalaista järjestelmää sovelletaan joissakin reuna-alueiden kouluissa, esimerkiksi Villa Soldatissa. Ne ovat kouluja, jotka on valittu tähän «pedagogisen innovaation» hankkeeseen. Kutakin koulua pyydettiin valitsemaan mikä tahansa maailmalla hyvin tuloksin sovellettu järjestelmä; jotkut valitsivat Bostonin taidemallin, toiset ruotsalaisen Vittra-mallin ja toiset suomalaisen mallin. Useat ryhmät matkustivat eri maihin ymmärtääkseen valitsemaansa mallia. Selostukset olivat aina simultaanitulkattuja.

Luottamuksen lisäksi, mitä muita ajatuksia tai käsitteitä pidät kiinnostavina suomalaisessa koulutuksessa?

Kaikkein perustavin muutos on se, ettei koulussa hukuteta käskyihin. On onnistuttava olemaan aitojen kysymysten herättäjä eikä vastausten jakaja. Se on perustavanlaatuinen muutos koululle ja elämälle. Ihmiset ovat tottuneet pyytämään sen sijaan että etsisivät omat voimavaransa. Suomessa on käsite sisu, joka tarkoittaa voimaa saavuttaa se, mitä haluan, vaikeuksista huolimatta. Sitä voimaa meidän on kehitettävä opiskelijoissa. Lisäksi toinen hyvin tärkeä asia on lähteä siitä, että jokainen lapsi voi oppia riippumatta siitä, mistä kulttuuritaustasta hän tulee. Opettajalla on oltava kutsumus, eikä hän saa unohtaa, että kouluun mennään oppimaan.

Miten näet koulutuksen tilan maailmassa?

Koulutusjärjestelmät Argentiinassa ja maailmassa ovat romahtaneet. Ennen kaikkea opettajan rooli on muuttumassa valtavasti, sillä opettaja ei voi tietää enemmän kuin internet. Ja siinä mielessä opettajasta tulee valmentaja, jotta oppilas etsisi tietoa eikä säikähtäisi ensimmäistä estettä. Sitten heidän on opittava suodattamaan se, mitä he tarvitsevat. On hyvin tärkeää opettaa heitä kyseenalaistamaan asioita. Palaamme vuoropuhelun käytäntöön, kuten Tiimiakatemiassa. Palaamme Sokrateeseen.

Luit varmasti uutisen ehdotuksesta, ettei Suomessa opetettaisi kaunokirjoitusta. Mitä mieltä olet siitä?

Katso, Suomessa jokaisella koululla on autonomiansa. Täällä opetussuunnitelma vie sivukaupalla tilaa, mutta siellä se on hyvin lyhyt, koska siinä annetaan yleiset linjaukset, vain kehys kouluille, ja se ylittää yksittäiset hallitukset; sen pohjalta jokainen koulu toteuttaa omat tarpeensa. Niinpä jos jossakin koulussa teknologiset välineet ovat vallitsevia ja luovuutta ja käsitöitä harjoitetaan toisella tavalla, heidän on perusteltava, miksi heistä kaunokirjoituksen opettaminen ei ole tarpeen, ja näytettävä siitä hyviä ja näkyviä tuloksia. Luotan kovasti siihen sitoutumiseen, jolla siellä työskennellään, tehtyihin tutkimuksiin ja heidän omaan itsekritiikkiinsä. Joten tämä mahdollinen pilottikokeilu voisi tapahtua Suomessa ilman ongelmia.

Näen, että tunnet suurta läheisyyttä suomalaiseen koulutukseen. Onko sinulla ystäviä siellä?

Minä rakastan suomalaisia. Ihmiset tekevät «henkisiä matkoja» eri puolille maailmaa, mutta minun matkani oli Suomeen. Viihdyn siellä hyvin. Minun ei tarvitse pohtia kahdesti, mitä joku tarkoitti sanoessaan jotain, ja siksi minun on hyvin helppo olla suomalaisten kanssa ja minulla on siinä maassa paljon ystäviä. Itse asiassa parhaat ystäväni ovat siellä.

Ja miten näet tulevaisuuden siellä ja täällä?

Katson, että ihmisten on tultava kaikkialla vilpittömämmiksi, suoremmiksi, vaatimattomammiksi ja yksinkertaisemmiksi tämän sanan hyvässä merkityksessä. Ja väliintulon on tapahduttava kouluissa, jotta lapset voisivat rakentaa erilaisia perheitä, joissa nöyryys asettuu ylimielisyyttä vastaan.

Kiitos Natalia Ceruti haastattelusta!