Yöllä on tuhat valoa

Fennia haastatteli tähtitieteilijää, geofysiikan tohtori Ingrid Meschiniä

Ingrid Meschin on isänsä Unon puolelta virolaisten jälkeläinen; Uno syntyi Valgassa, Virossa. Äidin puolelta hän on argentiinalainen; äiti on kotoisin San Luisista. Hän on käynyt Virossa, maassa josta hän toteaa: «se on hyvin pieni mutta hyvin kaunis, siellä on pieniä linnoituksia ja hyvin ystävällisiä ihmisiä». Hän opiskeli tähtitiedettä La Platan yliopistossa, jossa suoritti kandidaatintutkinnon, ja väitteli sitten tohtoriksi La Lagunan yliopistossa Teneriffalla, Espanjassa. Hänen kandidaatintyönsä toisena ohjaajana oli Virpi Niemelä, suomalainen siirtolainen, joka saapui Argentiinaan vuonna 1952 vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.

Virpin oppilas kertoi meille vaatimattomasti ja lämpimästi urastaan ja niistä päätöksistä, jotka hän tähtitieteen ja astrofysiikan tutkijana teki sydämellään.

– Mikä on väitöskirjasi aihe?

– Se oli astrofysiikassa ja koski naapurigalaksiamme, Isoa Magellanin pilveä, joka näkyy paljain silmin eteläiseltä pallonpuoliskolta. Työskentelin aineiston parissa tutkien tähtien kehitystä. Aihe koskee tähtienmuodostuksen historiaa, ja kun väitöskirja oli lähes kokonaan kirjoitettu, avaruusteleskoopilla tehdyt hyvin tarkat mittaukset tuottivat uutta tietoa, ja sen myötä paradigma muuttui: ennen ajateltiin, että molemmat Magellanin pilvet – sekä Iso että Pieni – olivat oman galaksimme Linnunradan kiertolaisia; nyt tiedetään, että ne ovat itsenäisiä mutta lähestyvät ja ovat jäämässä galaksimme otteeseen.

– Vahingoittiko tämä muutos väitöskirjasi valmistumista?

– Vähän; johtopäätöksiä ei ollut vielä kirjoitettu, joten piti vain tulkita saadut tulokset uusien havaintotietojen ja niiden harvojen numeeristen simulaatioiden valossa, joita siihen mennessä oli. Voisi sanoa, että tuloksemme olivat enemmän sopusoinnussa uuden kuin vanhan tiedon kanssa siitä, miten galaksimme on vuorovaikutuksessa kahden Magellanin pilven kanssa.

– Synnyitkö Barilochessa ja harjoitatko ammattiasi siellä etelässä?

– Olen buenosairesilainen, synnyin Buenos Airesissa, mutta pidän itseäni barilochelaisena. Nykyään työskentelen julkisissa ja yksityisissä kouluissa opettaen fysiikkaa ja myös kansallisessa teknillisessä yliopistossa.

– Milloin muutit asumaan Barilocheen?

– No, se on vanha juttu: vanhempani menivät naimisiin ja lähtivät reppureissuun sille alueelle ja rakastuivat Barilocheen. Kun heillä oli siihen mahdollisuus, he ostivat tontin ja palasivat asumaan sinne. Tulin sinne pienestä asti ja rakastan vuoria ja järveä. Itse asiassa harrastan vuorikiipeilyä. Kiipesin jopa lähes kokonaan Aconcaguan Mendozassa. Ja väitöskirjani valmistuttua Espanjassa halusin palata, koska kaipasin vuoriani ja sitä ihmeellistä yötaivasta, joka Barilochessa näkyy.

– Oletko vähän mystikko?

– Pikemminkin erakko. Virpikin oli. Uskon, että melkein kaikki tähtitieteilijät ovat, samoin hyvin tarkkaavaisia, pikkutarkkoja ja täydellisyyteen pyrkiviä.

– Miten kutsumuksesi syntyi?

– Halusin aina tietää, miten asiat toimivat syvällä tasolla, atomien tasolla. En tyydy siihen, että minulle sanotaan «tämä on tuoli». Haluan tietää, miksi ne ovat sellaisia kuin ovat.

– Löysitkö uraltasi vastauksen tuohon kysymykseen?

– Fysikaalisesti ymmärrän paremmin, miten aine järjestyy, mutta henkinen vastaus on sisällämme.

– Onko totta, että näemme sellaisten tähtien valoa, jotka ovat ehkä jo aikoja sitten kadonneet?

– Kyllä, valo kulkee valtavilla nopeuksilla, mutta ne tähdet joista se lähti eivät ehkä enää ole olemassa. On ajateltava, että Auringosta lähtevä valo kestää kahdeksan minuuttia saapua Maahan; siksi kaukaisemmilta tähdiltä se kestää paljon kauemmin – mitä kauempana ne ovat, sitä kauemmin niiden lähettämä valo on matkalla.

– Uskotko, että jossain muualla voisi olla elämää?

– Varmasti kyllä, mutta uskon ettemme löydä sitä; maailmankaikkeus on valtava. Sen ei myöskään tarvitsisi olla sellaista elämää kuin me tunnemme. Ajattelemme, että kaiken pitää olla kuin me, koska se on ainoa jonka tunnemme.

– Miten muistat tähtitieteilijä Virpin?

– Siteeni häneen syntyi, koska kandidaatintyöni ohjaaja tohtori Olano La Platan yliopistosta sanoi, että paras mahdollinen toinen ohjaaja minulle olisi Virpi Niemelä, koska hän oli sitkeä taistelija ja koska joissakin tiedekunnan tilanteissa tarvittiin luonteen lujuutta, jotta sinua kuunneltaisiin ja pääsisit eri lähteiden ääreen. Hän oli tiukka, oikeamielinen ja taisteli oikeudenmukaisuuden puolesta. Hän hyväksyi ehdotukseni heti ja tapasi sanoa: «En ole kovin pitkä mutta olen tukeva ja tiedän miten toimia vaikeuksien edessä.»

Kandidaatintutkinnon jälkeen lähdin tekemään väitöskirjaani Espanjaan, ja aina käydessäni poikkesin La Platan observatoriossa, jossa hän työskenteli, ja pidin hänet ajan tasalla tutkimuksestani. Hän innostui kovasti gammapurkauksista, korkeaenergisestä säteilystä joka lähtee liikkeelle ja kulkee maailmankaikkeudessa ikuisesti. Siihen aikaan, noin 12 vuotta sitten, tuon säteilyn alkuperästä ei tiedetty juuri mitään; se oli arvoitus. «Jos se jokin olisi täällä lähellä, katoaisimme silmänräpäyksessä», Virpi sanoi.

Virpi Niemelä syntyi 26.12.1936 Helsingissä ja kuoli La Platassa 18.12.2006. Hän oli tutkija ja tiedenainen La Platan yliopiston tähtitieteen ja geofysiikan tiedekunnassa ja tuon oppilaitoksen emeritaprofessori. Kuollessaan hän oli havaitsevan tähtitieteen professori ja oppiaineen vastaava. Hän oli Buenos Airesin maakunnan tieteellisen tutkimuksen komission jäsen. Hän oli toinen kahdesta naisesta, jotka kuuluivat matemaattis-luonnontieteelliseen akatemiaan. Platinainen Konex-palkinto vuonna 2003. Britannian tähtitieteellisen seuran jäsen. Hänet mainittiin ulkomailla uraa luoneiden suomalaisnaisten joukossa teoksessa «Le Dictionnaire Universel des Créatrices», éditions des Femmes 2014, s. 4 982. Asteroidi 5 289 kantaa hänen mukaansa nimeä Niemelä; nimen antoi Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni.

– Vaikuttaa hyvin vaikealta alalta…

– Kyllä se on, sillä on osattava paljon fysiikkaa ja myös matematiikkaa fysiikan välineenä tähtitieteen lisäksi. Toinen asia on, että kaikki laitteet kehittyvät jatkuvasti ja siinä on pysyttävä hyvin ajan tasalla, koska uusimman sukupolven laitteista saatava aineisto tuottaa suuria edistysaskeleita ja niiden myötä astrofysikaalinen tieto tarkentuu koko ajan; voi tulla havaintoja, jotka kaatavat tai vahvistavat aiemman tiedon jostakin taivaanilmiöstä. On oltava hyvin perillä kollegojen uusimmista tutkimuksista ja tuloksista.

– Voitko toteuttaa Barilochessa kaiken sen mitä opiskelit?

– En, mutta halusin palata etelään, omaan kaupunkiini. Tähtitieteen tekemiseksi minun olisi pitänyt olla Buenos Airesissa, Córdobassa tai La Platassa, enkä pidä asumisesta paikoissa, joissa on niin paljon ihmisiä.

Barilochesta Ingrid aloitti yliopisto-opintonsa La Platassa ja jatkoi sieltä tutkimuksiaan Espanjassa, mutta päätti palata Argentiinaan, omaan paikkaansa maailmassa, ja toteuttaa kutsumustaan opettamisessa lukiossa ja yliopistossa.

Tohtori Ingrid Meschin
Kiitos Fennialle annetusta haastattelusta.

Suosittelemme lukemaan Virpi Niemelälle omistetun muistokirjoituksen: http://www.pagina12.com.ar/diario/suplementos/las12/13-3152-2007-01-26.html