Muusikoiden haastattelu: Ramin Rezaei, Melina Kyrkiris ja Federico Lennon

Kolme nuorta muusikkoa kertoo kokemuksistaan jatko-opinnoista Suomessa. Ramin Rezaei syntyi Iranissa ja opiskeli musiikkia siellä. Sitten hän jatkoi opintojaan Suomessa, jossa nykyään asuu. Hänen soittimensa on piano. Argentiinalaiset Melina Kyrkiris, joka on Buenos Airesin filharmonisen orkesterin sellisti Colón-teatterissa, ja Federico Lennon, joka on viulisti ja työskentelee opettajana Buenos Airesin kaupungin konservatoriossa, opiskelivat Argentiinassa. Melina teki myös muita kursseja Italiassa. Kaikkia kolmea yhdistää se, että he jatkoivat opintojaan Suomessa. Tänä vuonna 2015 he esittivät yhteiskonsertin Fernández Blanco -museossa Buenos Airesin autonomisessa kaupungissa ja toisen Quilmesin «Carlos Morel» -taidekoulussa.

Miksi valita Suomi musiikkiopintojen jatkamiseen?

Ramin Rezaei, iranilainen pianisti:

Erään suomalaisen neuvosta; hän oli kuulemassa konserttia, jonka pidin Teheranissa, Iranissa. Tämä henkilö osoittautui sen sukulaiseksi, josta myöhemmin tuli opettajani Suomessa, Rauno Jussilan. Toinen valintaa vauhdittanut syy on se, että maassa on arvostettuja musiikkiakatemioita, korkea taiteellinen taso ja opiskelulle suotuisat puitteet: turvallisuus ja vakaus, ja myös muutamat suomalaisten pianistien levytykset, joita kuuntelin ja joista pidin kovasti.

Melina Kyrkiris, sellisti:

Maestro Raimo Sariolan takia; hän oli isoveljeni Leandron opettaja, joka on myös sellisti. Tutustuimme häneen Arto Noraksen kautta, maailmankuulun sellistin, joka matkusti Buenos Airesiin soittamaan Colón-teatteriin ja johon otimme yhteyttä. Lisäksi vaikutti tieto koulutukselle suotuisista tiloista, maksuttomuudesta ja korkeasta taiteellisesta ja musiikillisesta tasosta. Myös kiinnostus suomen kieleen ja kulttuuriin oli syy, joka sai minut haluamaan jatkaa opintojani siellä.

Federico Lennon, viulisti:

Menin käymään Melinan luona, joka opiskeli siellä, ja käytin tilaisuutta hyväkseni tehdäkseni kolmen kuukauden jatkokurssin maestro Juhani Palolan johdolla Lahden konservatoriossa.

Mitä tämä kokemus antoi urallesi olennaisesti?

Ramin:

Paljon. Kontakteja ihmisiin kaikkialta maailmasta, yhteistyötä kamarimusiikissa, musiikillisten taitojen kasvua, myönteisen ilmapiirin opiskelulle.

Melina:

Valtavasti! Ammatillisesti sellon ohjelmiston laajentamisen, musiikillisten taitojen kehittämisen ja taiteellisen tason parantamisen yleisesti. Inhimillisesti toiseen kulttuuriin, kieleen, yhteiskuntaan ja muualta maailmasta tuleviin ihmisiin tutustumisen sekä kulttuuriemme ja kokemustemme jakamisen musiikin kautta, ystävyyksien luomisen. Musiikillisen, kulttuurisen ja sosiaalisen näköalan laajenemisen, joka rikastuttaa sekä ammatillisesti että inhimillisesti.

Federico:

Mahdollisuuden olla paikassa, jonka ainoa tarkoitus on opiskella ja kehittyä ammatillisesti ja inhimillisesti.

Ovatko opiskelutavat samanlaisia kuin kotimaissanne?

Ramin:

Riippuu opettajasta, ei maasta.

Melina:

Riippuu opettajasta. Yksi hyvin myönteinen ero, jonka löysin, oli «luokkatunti», jossa kerran viikossa kaikki sellistit kokoontuivat pitämään eräänlaisen «näytön» työn alla olevista teoksista. Työn jakaminen muiden edessä on hyvin rikastuttavaa kaikille.

Federico:

Kyllä, ne ovat aika samanlaisia.

Onko opettajien koulutus korkeampi ja vaativampi?

Ramin:

Riippuu opettajasta, mutta voisi sanoa että Suomessa kaikkien opettajien taso on korkea.

Melina:

Uskon, että opettajien koulutuksen taso on hyvin hyvä. Se ei vaikuttanut vaativammalta kuin opettajillani Argentiinassa ja Italiassa, mutta on syytä korostaa, että olosuhteet ovat hyvin suotuisat sille, että opiskelijat voivat omistautua yksinomaan opiskelulle. Maksuttomuus, helppo pääsy tietoon, kirjastot, CD:t, DVD:t, akustoidut luokat, rajoittamattomat ajat käyttää tiedekunnan tiloja soittimen harjoitteluun ja niin edelleen.

Federico:

Riippuu opettajasta.

Onko työmahdollisuuksia enemmän?

Ramin:

En usko. Ulkomaalaisten ei ole helppo saada työtä. Viime vuosina Suomen musiikkioppilaitoksille suunnattua rahoitusta on leikattu, joten monet musiikinopettajat menettivät työpaikkansa. Monet heistä etsivät työtä, joten kilpailu on hyvin kovaa, varsinkin vastavalmistuneille ja vielä enemmän ulkomaalaiselle.

Melina:

En usko, että työmahdollisuuksia on enemmän. Monet valmistuneet suomalaiset opiskelutoverini ovat joutuneet etsimään työtä muilta aloilta, vaikka heillä on korkea musiikillinen ja taiteellinen taso. Kilpailua on paljon, ja ulkomaalaiselle työn saaminen on vielä vaikeampaa.

Federico:

Lyhyen Suomessa oloni vuoksi en tunne työtilannetta.

Entä yhteiskunta: oliko siihen helppo sopeutua?

Ramin:

Suomalaiseen «musiikkiyhteisöön» oli suhteellisen helppo sopeutua, sillä taiteilijoina heidän herkkyytensä ja viestintätapansa poikkeavat muusta yhteiskunnasta missä tahansa maassa, mutta yhteiskuntaan yleensä se on vaikeampaa.

Melina:

Suomalaisessa yhteiskunnassa eläminen ja arjessa pärjääminen on suhteellisen helppoa; ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia niitä ulkomaalaisia kohtaan, jotka eivät puhu heidän kieltään, ja useimmat osaavat englantia, joten se on vaihtoehto viestimiseen. Niitä kohtaan, jotka eivät tunne sääntöjä tai normeja, he ovat huomaavaisia ja kärsivällisiä. He kunnioittavat myös hyvin paljon yksityisyyttä.

Federico:

Uskon, että se on suhteellisen helppoa, koska Suomessa ihmiset puhuvat myös englantia ja ovat hyvin ystävällisiä ulkomaalaisia kohtaan.

Mitkä suomalaisten käyttäytymisen piirteet vaikuttivat kiinnostavimmilta ja mitkä vähiten?

Ramin:

He kuuntelevat, tekevät yhteistyötä, ovat hyvin kärsivällisiä, kunnioittavat kovasti toisen yksityisyyttä ja pitävät sanansa. Vähemmän kiinnostavia käyttäytymispiirteitä ovat yksilökeskeisyys, vähäinen yhteistyö ja suhde alkoholiin.

Melina:

Kärsivällisyys, auttavaisuus, kunnioitus, täsmällisyys, keskustelun rytmi, sisäänpäin kääntyneisyys. Suhde alkoholiin, ajatus siitä että asiat pitää ratkaista itse, etäisyys.

Federico:

He ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Vähän etäisiä.

Kuka on lempimuusikkosi kotimaastasi ja kuka Suomesta?

Ramin:

Argentiinalaisista muusikoista pidän kovasti Alberto Ginasterasta ja Astor Piazzollasta ja myös pianisti ja kapellimestari Daniel Barenboimista. Iranilaisista muusikoista voin mainita säveltäjiä kuten Hossein Dehlavi, Heshmat Sanjari ja Aminollah Hossein sekä säveltäjä-kapellimestari Loris Tjeknavorianin ja kapellimestari Ali (Alexander) Rahbarin.
Suomalaisista muusikoista suosikkejani ovat säveltäjät Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Toivo Kuula ja Einojuhani Rautavaara sekä pianisti Paavali Jumppanen.

Melina:

Sibelius ja Rautavaara. Pekka Kuusisto, heavy metal -yhtyeet kuten Nightwish, Stratovarius ja Sonata Arctica ovat suosikkejani Suomessa. Ginastera ja Piazzolla, Atahualpa Yupanqui ja Mercedes Sosa Argentiinassa.

Federico:

Pappo ja Sibelius.

Meillä on vielä yksi kysymys Raminille, sillä näyttää siltä, että iranin (persian) ja suomen kielen välillä on ollut jotakin kosketusta. Voisitko kirjoittaa muutamia niistä iranilaisista sanoista, joiden olet kertonut muistuttavan kovasti suomalaisia?

On paljon persian/iranin sanoja, jotka muistuttavat suomalaisia ja joilla on sama merkitys, esimerkiksi:

Minä = Män (من) (esp. yo)
Me = Ma (ما) (esp. nosotros)
Yksi = iek (یک) (esp. uno)
Sata = Säd (صد) (esp. cien)
Jää = Jäkh (یخ) (esp. hielo)
Perhonen = Pärvaneh (پروانه) (esp. mariposa)
Muurahainen = Murche (مورچه) (esp. hormiga)
Sivu = Säfhe (صفحه) (esp. costado o página)

On kiinnostavaa lukea seuraava suomalaisen professorin tekemä tutkimus iranilaisen kulttuurin vaikutuksesta suomalaiseen kulttuuriin ja koko länsimaiseen kulttuuriin yleensä. Tässä linkki: http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sinunkin_juuresi_ovat_Iranissa

Revista Fennia kiittää heitä haastattelusta ja toivottaa paljon menestystä heidän urilleen.