Filosofinen kahvila Suomessa

Kello on neljä iltapäivällä aurinkoisena kesäkuun päivänä Turussa, Lounais-Suomessa. Odotan bussipysäkillä Tuomiokirkkoa vastapäätä, Suomen vanhan pääkaupungin historiallisessa kehyksessä; tuuli puhaltaa Aurajoen yli ja vilvoittaa selkääni tänä miellyttävänä iltapäivänä, joka on vastakohta sille, mitä tämän pohjoismaan säältä odottaisi.

Lyhyt vilkaisu tulevien bussien aikataulunäyttöön kertoo, että 801 kohti Paraisten suuntaa saapuu kahden minuutin päästä. Kaikella sillä täsmällisyydellä, jota Suomessa nopeasti oppii ihailemaan, keltainen pikkubussi saapuu. Kolmella eurolla ostan kaksi tuntia voimassa olevan lipun, joka vie minut naapurikaupunkiin Kaarinaan, jossa jään pois ja vaihdan bussista pieneen pakettiautoon; sillä matkustan Kuusiston Taidekartanoon, taidetilaan, joka sijaitsee Kuusiston saarella 12 kilometriä Turusta etelään.

Puolen tunnin kuluttua koko tämä reitti jättää minut muutaman askeleen päähän punaisesta puukartanosta, keskelle suomalaista luontoa, näkymänään vesipeili. Saavun kaksi tuntia ennen päivän tapahtumaa: argentiinalaisen elokuvan La Patota (2015), ohjaus Santiago Mitre, esitystä, jonka seurana on filosofinen kahvila. Sen vetää filosofi ja tämän Fennia-lehden toimittaja Rosalía J. Pankiv, joka on saapunut Argentiinasta.

Otan kahvia ja herkullista suomalaista kakkua ja kuulen vähitellen osallistujien joukossa mitä tutuimpia ja mitä erilaisimpia korostuksia. Kello lyö seitsemän illalla, kaikki istuutuvat, verhot piilottavat suomalaisen yön auringon ja elokuva alkaa. Melkein heti sen jälkeen, kun olemme nähneet kaikki Paulinan – elokuvan päähenkilön – ristiriidan kohtaukset, jotka asettavat meidät ihmisyytemme vaikeimpien kysymysten eteen, alkaa filosofinen kahvila.

Mikä on filosofinen kahvila?

Filosofinen kahvila on kriittisen ja pohdiskelevan ajattelun harjoitus. Ensimmäisestä nykymuotoisesta ilmentymästään Pariisissa vuonna 1992, Marc Sautet’n vetämänä, filosofinen kahvila on levinnyt maailmalle, ehkä eniten latinalaisessa maailmassa. Filosofinen kahvila on julkisessa foorumissa järjestetty vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on keskustella aiheesta filosofisesta näkökulmasta ja vaihtaa näkökulmia, huolia ja odotuksia; lähtökohtana on, että filosofia on osallistava ja demokraattinen prosessi.

Filosofisen kahvilan piirteet ovat yksinkertaiset:

• Keskusteltavat aiheet nousevat salista, eivät vetäjältä.
• Vetäjä pitää lyhyen alustuksen antaakseen keskustelulle lähtökohdan; se laajenee ja muuttuu orgaanisesti salin osallistujien myötä.
• Osallistuminen on vapaata ja spontaania: ei tarvita ilmoittautumisia eikä kursseja; filosofisen kahvilan järjestäminen voi vaatia rajoitettua osallistujamäärää, mutta se on aina avoin monenlaiselle osallistuvalle tai seuraavalle yleisölle.
• Ryhmä on kokoonpanoltaan vapaa: heterogeeninen ja avoin kaikille ihmisille erottelematta, eri-ikäisille, erinäköisille ja eri kohtaloista tuleville!

Filosofisen kahvilamme lähtökohta

Voisiko Eros/rakkaus tehdä maailmasta paremman paikan?

Platonin Faidroksessa esiintyvässä siivekkään vaunun myytissä sielun luonnetta kuvaa kolminaisuus: vaunua ohjaa ajaja, jota vetää kaksi hevosta. Sielun hahmo jakautuu valkoiseen hevoseen eli kiivaaseen viettiin ja mustaan hevoseen eli haluavaan viettiin. Ajaja edustaa inhimillistä järkeä, joka yrittää hallita viettejä. Platon selittää äänitorvensa Sokrateen kautta, että vaunulla on siivet. Eros/rakkaus on se yhdistävä voima, joka suuntaa sielun kohti hyvää ja totuutta.

Ehkä tämä on Santiago Mitren teoksen keskeinen aihe: totuuden etsiminen. Paulina etsii tarinan mittaan totuutta siitä hirveästä teosta, jonka Ciro tekee – raiskauksesta. Hän yrittää ymmärtää, miksi tämä teki mitä teki. Paulina haluaa ymmärtää Ciron teot omin keinoin, ja juuri siksi syntyy ristiriita hänen isänsä Fernandon kanssa, joka ryhtyy hoitamaan tilannetta omalla tavallaan ja ottaa poliisin mukaan.

Menemättä sen tarkemmin elokuvan yksityiskohtiin, filosofisen kahvilamme lähtökohta laajeni suoraksi keskusteluksi osallistujien erilaisista tulkinnoista. Jokaisella oli oma tulkintansa Paulinan päätöksistä, ja samojen kysymysten edessä he perustelivat kantansa omasta moraalisesta näkökulmastaan. Filosofisen kahvilan lopussa kaikki lähtivät uusin näkökulmin; ehkä emme olleet samaa mieltä, mutta tunsimme samaa optimismia siitä, että saatoimme muotoilla ja ilmaista ajatuksemme kunnioittavassa ja innostavassa foorumissa.

Uskon, että tämä on filosofisten kahviloiden suuri voima: ne palauttavat yhteyden kykyyn ajatella kriittisesti ja saavat meidät harkitsemaan toista puolta, toisia näkökohtia totuutta etsiessämme. Kuuntelemisen, kunnioittamisen ja syvän eettisen ja moraalisen tajun ohjaaman kriittisen ajattelun tavoittelun kautta voisimme tehdä maailmasta paremman paikan.

Tomi J. Pasetto Vuorio

Olen tulevaisuudentutkimuksen opiskelija Turun yliopistossa. Synnyin São Paulossa, kasvoin Miamissa, asun Suomessa ja haaveilen Argentiinaan menosta.

B.A. Latinalaisen Amerikan tutkimuksessa, painopisteinä kestävyystutkimus ja maatalousliiketoiminta.

M.A. tulevaisuudentutkimuksessa, painopisteinä talous ja monikielinen viestintä.

Kirjojen, jalkapallon ja tangon ystävä.