Tiivistelmä
- Toimittaja Pirjo Hounin «Salattua diplomatiaa» kokoaa suomalaisdiplomaatti Tapani Brotheruksen uran haastattelemalla häntä, hänen perhettään, kollegoitaan ja ystäviään.
- Hänet nimitettiin asiainhoitajaksi Santiago de Chileen vuonna 1971, ja syyskuun 1973 vallankaappauksen jälkeen hän otti Suomen residenssiin kymmeniä vainottuja, jotka tulivat aitojen yli.
- Yhdessä DDR:n kollegoidensa kanssa hän auttoi 2 500 hengenvaarassa ollutta ihmistä pois maasta; tapahtumista kertoo chileläis-suomalainen sarja «Näkymättömät sankarit».
- Sen jälkeen hän oli suurlähettiläänä Teheranissa Irakin-sodan aikana – «kovin paikka», hän sanoo –, sitten Etelä-Afrikassa Mandelan vuosina ja ennen eläkkeelle jäämistään Kreikassa. Arvion on kirjoittanut Matti Brotherus.
Matti Brotherus
Kirja, joka on herättänyt paljon kiinnostusta Suomen kirjallisessa syksyssä, on toimittaja Pirjo Hounin Salattua diplomatiaa. Se kertoo suomalaisen, nykyään jo eläkkeellä olevan diplomaatin Tapani Brotheruksen tarinan, ja se perustuu lukemattomiin haastatteluihin: hänen itsensä, hänen perheenjäsentensä, kollegoidensa ja ystäviensä.
Nuori diplomaatti Brotherus nimitettiin vuonna 1971 asiainhoitajaksi Santiago de Chileen tehtävänään avata suurlähetystö vuoden 1972 UNCTAD-konferenssia silmällä pitäen. Presidentinvaalit voittaneen presidentti Allenden johtaman vasemmistohallituksen aikana Chile oli esimerkki monille kolmannen maailman maille ja vaara yhdysvaltalaisten monikansallisten yritysten eduille. Syyskuussa 1973 Allende syöstiin vallasta ja alkoivat terrori ja sorto. Chilen kansanrintaman jäsenten oli paettava ja haettava turvapaikkaa esimerkiksi ulkomaiden lähetystöistä. Suomen residenssi ei ollut kovin suuri, mutta silti sinne tuli aitojen yli kiipeäminen kymmeniä vainottuja, jotka löysivät sieltä turvapaikan. Brotheruksen pariskunnan piti keksiä keinot löytää vaatteita ja ruokaa kaikille vieraille, ja useaan otteeseen rouvan piti ajaa autolla Mendozaan hakemaan lihaa ja muita tuotteita. Lopulta pakolaiset siirrettiin Saksan demokraattisen tasavallan kouluun, jossa oli paljon enemmän tilaa. Loputtomien neuvottelujen jälkeen Brotherus ja hänen DDR-kollegansa auttoivat 2 500 hengenvaarassa ollutta ihmistä pois maasta.
Näistä tapahtumista kertoo televisiosarja «Näkymättömät sankarit», chileläis-suomalainen yhteistuotanto, joka on saanut suuren kansainvälisen menestyksen.
Vuonna 1987 Brotherus nimitettiin suurlähettilääksi Teheraniin, keskelle Irakin-sotaa. «Se oli kovin paikka», diplomaatti kertoo. Islamilaisen hallinnon asettamat rajoitukset sekä pommitukset uhkasivat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Hiihtäminen Teheranin pohjoispuolisilla vuorilla oli yksi harvoista huvituksista.
1900-luvun lopulla Brotherus nimitettiin suurlähettilääksi Etelä-Afrikkaan. Siellä oltiin todistamassa uutta aikakautta, katkosta menneisyyteen, oikeudenmukaista ja demokraattista yhteiskuntaa presidentti Nelson Mandela johdossaan. Ongelmat olivat valtavia, paljon kurjuutta ja köyhyyttä, mutta johtajan persoona synnytti optimismia ja uskoa sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Maa on ihmeellinen ja rikas kaikenlaisista luonnonvaroista, mutta siihen asti vain harvat pystyivät niistä nauttimaan.
Ennen eläkkeelle jäämistään Brotherus työskenteli suurlähettiläänä Kreikassa, demokratian kotimaassa.
Kirja kertoo hyvin yksityiskohtaisesti nämä ja monet muut vaiheet. Yksi haastatelluista, ulkoministeriön entinen valtiosihteeri Jukka Valtasaari, sanoo: «Suomessa ei ole toista diplomaattia, joka olisi kokenut yhtä kovat olot kolmessa asemapaikassaan: juntan Chilessä, sodan Iranissa ja Etelä-Afrikan välirikon menneisyytensä kanssa.»
Revista Fennia kiittää kustantamo Siltalaa kirjan kansikuvasta.