Tiivistelmä

  • Rodolfo Medina avaa 19. syyskuuta näyttelynsä Helsingissä; kuraattorina Eduardo Médici.
  • Suomi-yhteys syntyi vuonna 2012: ystävänsä Tuulan kautta hän tapasi Erkka Heinään, ja siitä syntyi biomekaanisen analyysin seminaarisarja Tampereella, Turussa ja Helsingissä yhdessä fysioterapeutti Luis Garcían kanssa.
  • Yhdellä noista matkoista hän tutustui Leena Larvan maalaistaloon ja sen mustaan mutaan perustuvaan terapeuttiseen saunaan: siitä sai alkunsa nyt toteutuva näyttely.
  • Ammatiltaan insinööri, hän kertoo että ekologia vei hänet ensin ympäristöasioihin ja sitten kestävyyteen, ja että tuo käänne muutti koko hänen elämänsä.

Rodolfo Medina avaa valokuvanäyttelynsä Helsingissä 19. syyskuuta. Näyttelyn kuraattori on Eduardo Médici. Fennia haastatteli argentiinalaista taiteilijaa, jolla on syvä taiteellinen ja humanistinen herkkyys. Insinöörin ammattinsa puolelta häntä ovat kiinnostaneet ekologiset ongelmat. Näin hän yhdistää katseensa nykymaailmaan ja tulevaisuuden näköaloihin.

Näyttelyn juliste

Helsingissä avataan valokuvanäyttelysi. Miksi valitsit näyttelyn pitämisen siellä?

Oi, todellinen elämän lahja; lyhyt tarina jo vuosien takaa, vaikkakin hyvin kaunis, ja se liittyy Leena Larvaan, joka on AINO Gallerian omistaja ja jossa kaikki nyt tapahtuu ja jonka tapasin vuonna 2012 siellä Suomessa. Yksi minun jutuistani mitä moninaisimmista aiheista, haha… ja jotka jossain elämän vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, saavat merkityksen ja muodon. Kun sitoo yhteen sinne tänne jätettyjä lankoja…

Tuulan kautta – yhteisen ystävämme ja niin rakkaan suomalaisystäväni, joka poikiensa Marcon ja Francon kanssa on minulle eräänlainen sijaisperhe, erityisesti hänen miehensä, sen suurenmoisen Mario Caviglian, poikiensa isän, kuoltua vuonna 2001 – tutustuin Erkka Heinään. Hän on Tuulan suomalainen sisarenpoika, hyvin urheilullinen kuten minäkin, pelaaja, fysiikkavalmentaja ja fysioterapeutti Suomen pääsarjan jalkapalloseurassa; esittelin hänelle rakkaan ystäväni Luis Garcían, joka on jo pitkään ollut oman maajoukkueemme ja Messin fysioterapeutti. Yhteys syntyi heti; siitä olisi pitkä kertoa nyt. Päädyimme rakentamaan yhteistyössä Suomen pääsarjaseurojen kanssa kolmen päiväseminaarin sarjan biomekaanisesta analyysistä (Luisin erikoisalasta) kolmessa eri kaupungissa, Tampereella, Turussa ja Helsingissä, kaikille Suomen ortopedeille ja urheilufysioterapeuteille. Seminaarien välisinä aikoina Erkka vei meidät sillä ylellisellä matkailuautolla, jolla siellä matkustimme, Leenan maalaistaloon. Uskomaton paikka, jossa on hyvin terapeuttista maata ja mustaa mutaa ja jonne hän rakensi ison saunan terapeuttisiin tarkoituksiin. Sinne mentiin alasti tai lähes, tuolla mustalla mudalla voideltuina. Siellä oli uskomattomia hahmoja terveysretriiteillä. Luis kokkasi eräänä iltana kaikille; se oli kokonaisuudessaan hyvin kaunis ja unohtumaton kokemus.

Rodolfo ja Martín Serantes
Rodolfo elämänsä hyvän ystävän Martín Serantesin kanssa

Aikaa kului tähän hetkeen asti. Marraskuussa 2019, päätettyäni lujasti antaa valokuvaukselle ja siihen liittyville hankkeille enemmän tilaa elämässäni, avasin verkkosivuni ja tein sen yhdistäen sen Facebookiin ja Instagramiin. Kun pandemia ja Argentiinan tiukka karanteeni alkoivat, aktivoin Facebookia paljon ja latasin kuvia herättääkseni kiinnostusta ja ohjatakseni ihmisiä sivulleni. Siellä alkoi ilmestyä Leena, joka pureutui syvälle joka puolelle. Kunnes eräänä päivänä hän ilmestyy ja ehdottaa, että tekisimme tämän yhdessä, esittelisimme valokuviani yhdessä. Valtava elämän lahja, täynnä iloa ja kiitollisuutta, minkä jälkeen aloimme heti rakentaa sitä. Ja tässä hetkessä nyt ollaan.

Alkuperäinen ajatukseni oli itse asiassa, että verkkosivun avattuani oppisin ja toimisin sen kanssa pari vuotta Argentiinan paikallisilla markkinoilla, kehittäisin sen hyvin ja aloittaisin sitten vastaavaa muualla, kuten New Yorkissa, Espanjassa, Saksassa, Ranskassa ja niin edelleen… Elämällä on uskomattomat ja virkistävät käänteensä! USKOMATONTA. KIITOS LEENA JA KIITOS ELÄMÄ!

Mitä aiheita käsittelet taiteessasi?

Oikeastaan en niinkään käsittele aiheita. Minulle aiheet, olivat ne mitä tahansa, eivät ole muuta kuin koko elämän eri puolia ja paikkoja. Sen maailmankaikkeuden, jota me kaikki olemme. Joten samantekevää. Se on näkemisen ja tuntemisen, kaiken syvään hengittämisen, mietiskelyn ja valppaana olemisen – awareness – tulos, ja siitä syntyy oma katse, joka läpäisee kaikki aiheet. Kyllä, voin sanoa että näkemykseni on taipuvainen minimalistiseen. Kun teimme verkkosivun, suuri sisäisen väittelyn aihe Felipe Sarmienton kanssa, suunnittelijan jonka kanssa sen teimme, oli sivun tunnuslause. Ja päädyimme siihen, mikä se tänään on, joka edustaa meitä niin hyvin ja joka liittyy kaikkeen mitä yritin edellä ilmaista: BEAUTY CAN BE SEEN IN ALL THINGS.

Miten määrittelisit kauneuden?

Kaunis kysymys. Se liittyy läheisesti juuri selitettyyn. Luontoon ja koko taiteeseen. Siihen ihmiseen, joka asuu jokaisessa rinnassa, siihen maailmankaikkeuteen jota me kukin olemme. Mutta sen määritteleminen on lähes mahdotonta. Sitä voi katsella ja hengittää, kuten jo sanoin, ja siitä voi syntyä vain ihailumme ja katseemme. Tällä polulla jatkaminen voisi varmasti olla ihmisen valtava panos elämän laadulle ja täyteydelle, sopusoinnulle kaiken kanssa. Niin monien kaikenlaisten ristiriitojen voittaminen, ristiriitojen jotka uhkaavat valtavasti tuhota meidät.

Kuvia etsimässä, Patagonia 2015
Kuvia etsimässä. Patagonia 2015. Vasemmalta oikealle: Nicolás Olaciregui, Rodolfo Medina, Steven Rockefeller Jr.

Uskotko, että taide yleensä ja valokuva erityisesti voi laajentaa näköaloja ja antaa ihmisille uusia merkityksiä?

Täysin. Juuri se on ilmeisesti kutsunut minua hyvin syvältä sukeltamaan siihen, kuvaan, yhdessä sen kanssa mitä kestävyys merkitsee. Mutta valokuva on yksi meistä kaikista ja yksi toiminnoistamme. Yksikään toimija tai toiminta, olipa se kuinka hyvä tahansa, ei pysty siihen yksin…

Juuri siksi ryhdyin toimeen ja rekisteröin muun muassa pari vuotta sitten tunnuslauseen tai tavaramerkin: KUVAN VOIMA. Edistääkseni eri aiheiden ja toimien näkyvyyttä kestävyyden paradigman valossa. Nykyään nämä kolme verkkosivulla mainittua aihetta ovat: 1. BIAAS yhdessä maatalousministeriön kanssa: kuvapankki siitä, mitä Argentiinan maaseutu – mukaan lukien kalastus ja metsätalous – tekee kestävästi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. 2. Valokuvaajat muutoksen ja uudistumisen puolesta. 3. Vangit: rikoksen uusimisesta yhteiskuntaan palaamiseen.

Onko sinulla näköpiirissä muita näyttelyitä lähiaikoina? Missä?

Minulla oli useita ideoita, enemmän tai vähemmän konkreettisia. Mutta nyt tämä viiden näyttelyn sarja Helsingissä vuoden 2021 puoliväliin asti mullisti kaiken niin uskomattomasti ja voimakkaasti, että mitä tahansa voi tapahtua. Erilaista toimintaa kaikissa noissa maissa ja odotettavasti vuorovaikutusta rakkaan maamme Argentiinan ja tämän latinalaisamerikkalaisen alueemme kanssa.

Miten yhdistit ammattisi ja kutsumuksesi?

Oi, toinen hyvin pitkä kysymys ja tarina. Se liittyy jo edellä sanottuun ja liitteeseen sekä verkkosivuuni. Koko henkilökohtainen historiani liittyy siihen. Pitkä mutkien elämä, kuten kerran eräänlaisessa runossa ilmaisin.

Kun päätin opiskella insinööriksi, se oli enemmänkin kapinaa reaktiona koko isänpuoleisen sukuni saagalle, jossa kaikki olivat vuosisatojen ajan olleet oikeuslaitoksen miehiä poikkeuksetta, kunnes tulin minä, haha, ja kapinallisena en seurannut niitä jälkiä. Käskyihin kuului tietysti myös se, että piti tehdä jotain tärkeää… Ja siitä oletettu päätökseni. Vaikka insinööritiede oli aivan vastakkainen sille, mitä olin ja mistä haaveilin, kun olin aina ollut humanistien ja taiteilijoiden ystävien ympäröimä. Mutta löysin siihen merkityksen, ekologian, voidakseni valmistua. Siitä myöhemmin ajauduin vähitellen ympäristöasioihin ja sitten kestävyyteen. Siinä elämäni muuttui kokonaan, hetkittäin kompuroiden, haha, monin sisäisin eturistiriidoin. Ja tässä ollaan…

Argentiinalaisena, mistä pidät Suomessa? (ihmisistä, luonnossa elämisestä, kaupungeista, tavoista jne.)

Minua kiehtoo ajatus mennä sinne ja tarttua tähän hankkeeseen, joka on nyt niin konkreettinen. Olin siellä vain kerran ja noin kymmenen päivää vuonna 2012, enkä voi mitenkään sanoa tuntevani Suomea. Mutta tapasin sieltä poikkeuksellisia ihmisiä, kaikki jotka tapasin, kuten Tuulan ja Leenan aluksi. Ja tiedän niistä monista arvoista, joita siellä on ja joita meiltä täällä niin kovasti puuttuu, sekä uskomattomista luonnonkauneuksista. Lähdetään matkaan…

RODOLFO MEDINAN CV: http://www.rodolfomedina.com.ar/en.php

Galleria

Revista Fennia kiittää annetusta haastattelusta.

Kirjoittanut Revista Fennia