Tiivistelmä
- Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (FFRC) perustivat vuonna 1992 kolme turkulaista korkeakoulua, ja nykyään se on Turun kauppakorkeakoulun laitos.
- Vuonna 1980 perustettu Tulevaisuuden tutkimuksen seura edistää alaa ja sen käyttöä julkisessa politiikassa; Finland Futures Academy -verkostoon kuuluu yhdeksän alan laitosta.
- Poliittinen tuki tuli vuonna 1993 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan myötä – 17 kansanedustajaa 200:sta – ja vuonna 2000 siitä tuli pysyvä.
- Leena-Maija Laurén FFRC:stä sai kutsun FLACSO Argentinalta eurooppalaisen International Foresight Academy -hankkeen puitteissa: myös Argentiinalla on alueellista johtoasemaa tulevaisuudentutkimuksessa.
Suomessa on tehty vuosikymmeniä intensiivistä työtä niin sanotun tulevaisuudentutkimuksen parissa. Muodollisesti Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (FFRC) perustivat vuonna 1992 kolme korkeakoulua: Turun kauppakorkeakoulu, Åbo Akademi ja Turun yliopisto. Vuoden 2010 yliopistolain jälkeen kaksi suomenkielistä korkeakoulua yhdistyivät, ja FFRC:stä tuli Turun kauppakorkeakoulun laitos; kauppakorkeakoulu on nykyään yliopiston tiedekunta. Tämä keskus järjestää yhdessä yhdeksän tulevaisuuteen erikoistuneen laitoksen verkoston – Finland Futures Academyn – kanssa muun toiminnan ohella kansainvälisiä seminaareja perus- ja jatko-opiskelijoille. Useat muut laitokset ja suuri joukko tutkijoita omistautuvat tulevaisuudentutkimukselle ja muodostavat Tulevaisuuden tutkimuksen seuran, joka perustettiin vuonna 1980 ja jonka tehtävä on kehittää ja edistää tulevaisuudentutkimusta ja sen käyttöä julkisessa politiikassa.
Poliittisen tuen antoi Suomen eduskunta vuonna 1993, kun perustettiin tulevaisuusvaliokunta, johon kuuluu 17 kansanedustajaa 200:sta ja josta vuodesta 2000 tuli pysyvä. Valiokunnan vastuulla on antaa eduskunnalle selonteko maan tulevaisuudesta jokaisella hallituskaudella. Aiheet, joiden parissa tällä hetkellä työskennellään, liittyvät teknologian kehitykseen, ympäristönsuojeluun, uusiutuviin energioihin ja julkiseen koulutukseen. Valiokunta pohtii myös, miten vahvistaa demokratiaa omassa maassa ja maailmassa.
Myös Argentiinalla on johtoasema Latinalaisen Amerikan alueella tulevaisuudentutkimuksessa. Euroopan komission rahoittaman akateemisen liikkuvuuden ja tutkimuksen IFA-hankkeen – International Foresight Academy .1 – puitteissa, jossa FLACSO.2:n vuonna 1974 perustettu Argentiinan akateeminen toimipiste on osakas kehityksen, innovaation ja yhteiskunnan ohjelmansa kautta, Leena-Maija Laurén, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (FFRC) kehityspäällikkö, kutsuttiin tämän laitoksen toimesta tekemään tutkimus- ja koulutustyötä tänne Buenos Airesiin. Hänen ensimmäinen vierailunsa oli lokakuussa 2013, ja hän jäi tammikuuhun 2014; toisen kerran lokakuusta joulukuuhun 2014, jolloin hän osallistui FLACSOn 40-vuotisjuhlaseminaariin .3, joka järjestettiin opetusministeriössä. Tulevaisuudentutkimuksen asiantuntija on kauppatieteiden maisteri ja yliopistotutkija, ja hän tekee vertailevaa selvitystä Argentiinassa ja Suomessa näillä aloilla tehtävästä työstä; sitä varten hän on haastatellut alan keskeisiä toimijoita Argentiinassa. Hän piti myös sarjan luentoja ja osallistui työpajoihin FLACSOssa ja MINCyT:ssä siitä, miten tulevaisuudentutkimuksen kenttä on historiallisesti kehittynyt Suomessa, joka on yksi tämän alan kehityksen tärkeimmistä keskuksista maailmassa.
– Miksi tulitte Argentiinaan?
– Tulin tutkijana FLACSOn kutsumana, koska teen vertailevaa tutkimusta siitä, mitä Suomessa ja Argentiinassa tehdään tulevaisuudentutkimuksen eli ennakoinnin alalla.
– Täällä meillä on vaikutelma, että maassamme kaikkea ajatellaan vain lyhyellä aikavälillä taloudellisten ja poliittisten suunnanmuutosten vuoksi. Mitä mieltä olette tästä arviosta?
– Ajattelen, että on erotettava kaksi asiaa: ensinnäkin mallien luominen kestävälle kehitykselle keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi kuvitella, millaisia mahdollisuuksia nuorilla on kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä saamansa koulutuksen mukaan, tai mitä ympäristölle tapahtuisi, ellemme ryhdy vakaviin suojelutoimiin – kysymyksiä, joita analysoidaan erityisissä laitoksissa kuten yliopistoissa. Ja toiseksi on kysymys siitä, minkälaisen sysäyksen vahva poliittinen tahto voi antaa hankkeille ja miten ne toteutettaisiin käytännössä.
– Ovatko tutkimukset Suomessa osa poliittista hanketta?
– Kyllä, vuodesta 2000 lähtien tulevaisuudentutkimuksen valiokunta, joka jo toimi eduskunnassa, korotettiin pysyväksi valiokunnaksi. Hyvin tärkeä huomioitava asia on, että kaikkien näissä tehtävissä työskentelevien on raportoitava tietyllä aikavälillä siitä, mitä on tehty ja tutkittu, mitkä ovat tulokset ja mitä suunnitellaan tulevaisuudelle. Avoimuuden vaatimus on Suomen hallinnolle hyvin tiukka. Toinen hyvin tärkeä kansallinen elin on Sitra .4
– Mitkä konkreettiset tilanteet ohjasivat akateemisen elämänne tällaiseen tutkimukseen?
– Voin sanoa, että vuonna 1970 luin Rachel Carsonin kirjan «Silent Spring» (Äänetön kevät), ja se «avasi pääni». Kirja kertoo lintujen kuolemasta ympäristön saastumisen vuoksi ja siitä, ettei siksi keväällä kuulu niiden laulua eikä ääntä. Samoin tieto Rooman klubista, jossa esiteltiin maailmanmalli, joka näytti kaiken vaikuttavan kaikkeen, sekä väestönkasvua ja teknologian kehitystä koskevat tutkimukset, jotka liittyivät myös tietotekniikkaan. 1970-luvun lopulla latinalaisamerikkalaisten tutkijoiden parissa ilmestyi vaihtoehtoinen malli kehityksen ja maailmanlaajuisen kasvun rajoille. Ja tietysti kuuluisa yhdysvaltalainen tulevaisuudentutkija Alvin Toffler muutti näkemystäni maailmasta.
– Meillä on yleensä käsitys, että maamme, joka on niin suuri ja harvaan asuttu, on väistämättä vähemmän saastunut kuin vaikkapa Eurooppa. Oletteko samaa mieltä?
– Minun on sanottava, että Suomessa esimerkiksi jätteet lajitellaan tiukasti ja ihmiset noudattavat tätä sääntelyä täysin. Täällä huomasin, että Buenos Airesin kaupungissa aletaan luoda tietoisuutta tästä aiheesta, joka ei ole vähäpätöinen. Mutta olen ymmärtänyt, ettei muualla maakunnassa ja maassa jätteitä lajitella.
Tarkoitan, että näissä yksityiskohdissa näkyy maan ympäristötietoisuus. Me teemme paljon työtä lasten kanssa, ensinnäkin koulusta käsin, mutta myös partiolaisten .5 verkosto on hyvin vahva; siellä lapsille ja nuorille opetetaan luonnon hoitamista ja sääntöjen kunnioittamista, ja niiden pohjalta voidaan rakentaa parempi maailma. Uskomme, että jos kasvatamme lapset, he kasvattavat vanhempansa. Ajattelen, että Latinalaisessa Amerikassa ja tietysti myös maailmassa on vielä paljon työtä tehtävänä.
– Lopuksi: miten määrittelisitte muutamalla sanalla työnne olemuksen?
– Katson, että pidän huolta tulevista sukupolvista. Miksi teemme tulevaisuudentutkimusta? Jotta tekisimme parempia päätöksiä, kuten Seneca sanoi: «Ei mikään tuuli ole suotuisa sille, joka ei tiedä minne on menossa.»
– Seuraako perheesi ihanteitasi?
– Neljä lastani ovat melko syvästi mukana ympäristönsuojelussa ja pyrkimyksessä elää lähempänä luontoa.
– Pidätkö Buenos Airesista?
– Kyllä, hyvin paljon. Siellä on hyvin kaunis kulttuurien moninaisuus, ihmiset ovat rakastavia. Ja tässä kaupungissa on tunne, joka vangitsee minut. Lisäksi kävelen täällä aina kuin tietäisin minne olen menossa.
Suosittelemme lukijoille, jotka haluavat syventyä haastattelussa käsiteltyihin aiheisiin, seuraavia verkkosivuja, joilta löytyy myös tietoa seuraavasta kansainvälisestä tulevaisuusaiheiden seminaarista, joka pidetään kesäkuussa 2015 Turussa:
http://www.utu.fi/en/units/ffrc
.1 Katso tarkemmin: http://flacso.org.ar/investigaciones/academica-internacional-de-prospectiva/
.2 Katso FLACSO: http://flacso.org.ar/
.3 Katso seminaari: http://flacso.org.ar/noticias/ciencias-sociales-y-agendas-publicas-para-una-region-en-cambio/
.4 Lisätietoja seuraavilla sivuilla: www.sitra.fi ja http://www.sitra.fi/en/news/future/sitras-20142015-trends-list-revealed
.5 Partiotoiminnasta katso sivu: http://www.partio.fi/en