Tiivistelmä
- Koko reitti on seitsemäntoista kilometriä kävellen noin viidessä tunnissa, ja siihen mahtuu yksi kahvi ja yksi kauppa. Lentoasemalta keskustaan kulkee oranssi linja 600 viidentoista minuutin välein, ja liput ostetaan HSL-sovelluksesta.
- Sunnuntaisin kahvilat aukeavat vasta kymmeneltä, joten vessat kannattaa suunnitella etukäteen: rautatieaseman pohjakerroksen yleisö-wc maksaa 1,10 euroa ja käy vain kortilla.
- Reitti kulkee Oodin (2018), Alvar Aallon Finlandia-talon (1967-1971), Kalvolan vaaleanpunaisesta graniitista rakennetun eduskuntatalon, Musiikkitalon ja sen Kirsi Kaulasen Gaia-veistoksen, Kiasman, Lasipalatsin, Kampin kappelin, tuomiokirkon ja Kaivopuiston kautta.
- Kaivopuistossa on penkki, joka on omistettu Ángel Ganivetille. Hän asui alueella vuosina 1896-1898 ja kirjoitti siellä parhaan osan tuotannostaan. Ja Luodon kallioilla näkee tähän aikaan vuodesta kymmenkunta haahkaparia.
MITÄ NÄHDÄ YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ
Sunnuntaiaamu Helsingissä
Matkailu omaksi ilokseen voi olla rentoa puuhaa, varsinkin kun kyseessä on kaupunki, jossa on käynyt ainakin kymmenkunta kertaa vuodesta 2000 lähtien ja jossa on asunut intensiivisen kesäkuukauden jo monta vuotta sitten. Mutta kun kaupunkia pitää esitellä jollekin ja aikaa on vain yksi aamupäivä, tilanne muuttuu.
Nyt kysymys on siitä, mitä valitsee nähtäväksi, miten suunnittelee reitin mielessään ja sovittaa sen käytettävissä olevaan aikaan tylsistyttämättä ja uuvuttamatta — ja hillitsee innostuksensa kaupunkia kohtaan, jossa on paljon kiinnostavaa muutakin kuin Kauppatori, Kauppahalli, katedraalit, mukikaupat ja se tuttu espanjalaisten turistiristeily Suomenlinnaan.
Tämä reitti on niille, jotka pitävät kävelemisestä ja haluavat saada suunnilleen käsityksen Helsingistä viidessä tunnissa, kahvitauko ja yksi kauppa mukaan lukien.
Tässä ehdotus
Jyväskylästä Flixbusin kello 3.15 vuorolla saavumme Vantaan lentoasemalle kello 6.35. Ja samalta parkkipaikalta, laiturista 15, nousemme oranssiin linjan 600 bussiin, joka lähtee viidentoista minuutin välein. Liput ostamme HSL:n matkasovelluksesta.
Siihen, että herättelemme itsemme ja siistiydymme lentoaseman vessoissa ja syömme aamiaiseksi munkin ja kahvin lentoaseman Alepassa, voi laskea puoli tuntia. Nousemme seuraavaan bussiin ja saavumme Rautatientorille viisi vaille kahdeksan.
Tästä eteenpäin voi ottaa rauhassa.
Jättimäisten patsaiden reunustamina astumme sisään aseman pääovesta tutustuaksemme siihen ja tulemme ulos vasemmasta ovesta kohti kaupungin kiinnostavinta modernien rakennusten ryhmää.
Suuntaamme Oodiin, Helsingin keskustakirjastoon, joka avattiin vuonna 2018. Huomiota herättävät sen keltainen puujulkisivu ja valtava koko keveästä ulkonäöstä huolimatta.
Bongausta* Töölönlahdella
Nyt suuntaamme läheiselle Töölönlahdelle, jossa voimme nauttia maisema- ja lintuaamusta. Seuraava luettelo tänä aamuna nähdyistä linnuista antaa käsityksen ympäristön kiinnostavuudesta:
- Sinisorsa (Anas platyrhynchos)
- Haapana (Mareca penelope), 1.5.2026.
- Tukkasotka (Aythya fuligula)
- Nokikana (Fulica atra)
- Kyhmyjoutsen (Cygnus olor)
- Kalatiira (Sterna hirundo)
- Meriharakka (Haematopus ostralegus)
- Merimetso (Phalacrocorax carbo)
- Harmaahaikara (Ardea cinerea)
- Valkoposkihanhi (Branta leucopsis)
- Varpunen (Passer domesticus)
- Pikkuvarpunen (Passer montanus), 1.5.2026.
- Sinitiainen (Cyanistes caeruleus)
- Talitiainen (Parus major)
- Mustarastas (Turdus merula)
- Naakka (Coloeus monedula)
- Varis (Corvus cornix)
- Harakka (Pica pica)
- Kalalokki (Larus canus)
- Naurulokki (Chroicocephalus ridibundus)
- Selkälokki (Larus fuscus)
- Kesykyyhky (Columba livia)
- Rusakko (Lepus europaeus)
Kun olemme todenneet lahden hyvät puolet lintujen katseluun, juoksemiseen tai pelkkään kävelyyn, siirrymme Finlandia-talolle, valtavaan kongressi-, tapahtuma- ja konserttitaloon, jonka Alvar Aalto suunnitteli ja joka rakennettiin vuosina 1967-1971. Sen päärakenne on verhottu valkoisella marmorilla ja alaosat marmoria jäljittelevillä muovihartseilla.
Seuraavaksi näemme vastapäätä massiivisen eduskuntatalon, joka on rakennettu Kalvolan tunnusomaisesta vaaleanpunaisesta graniitista.
Finlandia-talon jalkakäytävää seuraten tulee Musiikkitalo, jonka sisällä on vaikuttava metallinen Gaia-veistos, suunnittelija Kirsi Kaulasen käsialaa.
Ja muutaman metrin päässä Kiasma, Helsingin nykytaiteen museo.
Huomautus
*Bongata on suomen puhekielen verbi, joka tarkoittaa havaita, huomata, paikantaa tai nähdä jotakin, ja se on peräisin lintuharrastuksesta.
Linkkejä
Ennen jatkamista meidän on löydettävä vessa. Yleisö-wc:itä on Musiikkitalon edessä, mutta päätämme odottaa.
Rautatieaseman pohjakerroksessa on yleisö-wc:t 1,10 eurolla ja maksu käy vain kortilla — ja uskokaa pois, kaiken kahvin ja aamun viileyden keskellä asia kannattaa suunnitella kaupungissa, jossa kahvilat aukeavat sunnuntaisin vasta kello kymmeneltä.
Nyt siirrymme Lasipalatsille, 1930-luvulla suunnitellulle funktionalistiselle toimistorakennukselle, jonka luota näkyvät Amos Rex -museon kattoikkunat.
Vain yksi lause matkaoppaasta: ”The museum emerges like bubbles from the underground”.
Linkkejä
Jatkamme Kamppiin, joka on keskustan tunnetuin vapaa-ajan alue, ja kuljemme ekumeenisen Kampin kappelin ohi Narinkkatorilla.
Tämä pyöreä kappeli on rakennettu kolmesta puulajista: ulkoseinät ovat kuusta, sisäseinät leppää ja pintakäsittelyt sekä sisäovi saarnia. Kappelin 11,5 metriä korkea katto on verhottu kipsilevyillä, jotka tuovat ääneneristystä.
Kappeli on tarkoitettu henkilökohtaiseen rauhaan ja hiljaisuuteen. Siellä ei ole jumalanpalveluksia, ja satunnaisesti järjestetään konsertteja. Rakennuksen suunnittelivat Mikko Summanen, Niko Sirola ja Kimmo Lintula.
Suomalaista jugendia
Aivan lähellä on Koitto-rakennus, merkittävä esimerkki suomalaisesta jugendista, jonka suunnitteli arkkitehti Vilho Penttilä ja joka valmistui vuonna 1907.
Rakennukselle ovat ominaisia karkeasta kivestä tehdyt perustukset, rapatut julkisivut ja koristeelliset yksityiskohdat, kuten sisäänkäyntien ympärillä näkyvät.
Se sijaitsee Simonkadun ja Yrjönkadun kulmassa.
Tornin juurella on Tornin piha, Solo Sokos Hotel Tornin kesäinen sisäpiha, jossa voi nauttia jotakin; sen näkee ristikon läpi samalta Yrjönkadulta.
Aleksanterinkatu 13:ssa, yhdellä kaupungin tärkeimmistä liikekaduista, on Lundqvistin liiketalo, jonka arkkitehti Selim A. Lindqvist suunnitteli vuonna 1900.
Ennen siinä toimi Aleksi 13 -myymälä, joka sulki ovensa 50 toimintavuoden jälkeen.
Muutaman kymmenen metrin päässä saavumme Helsingin tuomiokirkolle, kaupungin kansainvälisesti tunnetuimmalle maamerkille, joka kohoaa porrastetulla jalustalla ja jonka juurella on tsaari Aleksanteri II:n patsas.
On aika ansaittuun taukoon, ja parasta on mennä Café Engeliin, joka on saanut nimensä tämän aukion ja Senaatintorin rakennusten suunnittelijalta.
Senaatintori suunniteltiin 1800-luvun alkupuoliskolla Helsingin monumentaalisen keskustan suunnittelijoiden, asemakaava-arkkitehti Johan Albrecht Ehrenströmin ja arkkitehti Carl Ludvig Engelin toimesta paikalle, jossa aiemmin sijaitsivat vaatimaton Suurtori ja sen rakennukset.
Café Engel on yksi niistä kahviloista, joista turisteilla on upea näkymä aukiolle ja tuomiokirkolle ja joihin helsinkiläinen hyväosainen väki varaa pöydän aamubrunssia tai kahvia varten.
Tyhmyyttäni päähäni pälkähti tilata karjalanpiirakka kahvin kanssa. En suosittele: rasvan määrä, jossa se kylpee, saattaa antaa energiaa aamupäivän jatkoon, mutta se on suoranainen kolesteripommi. Etsi karjalanpiirakkasi muualta.
Lähdemme kohti Uspenskin ortodoksista katedraalia ja kuljemme Presidentinlinnan ohi. Se on yksi Suomen tasavallan presidentin virka-asunnoista ja sijaitsee Kauppatoria vastapäätä kaupungin keskustassa.
Arkkitehti Pehr Granstedt suunnitteli sen alun perin vuonna 1814 kauppias J. H. Heidenstrauchin kartanoksi, ja se valmistui vuonna 1820.
Vastapäätä on Allas Sea Poolin ulkouima-allaskokonaisuus, jossa ihmiset ovat rauhassa uima-asuissa, vaikka lämpötila on tuolla hetkellä hieman yli 14 astetta.
Palaamme takaisin ja suuntaamme Esplanadille katsomaan Kappelia (1867), joka on Helsingin keskustan paras paikka pysähtyä — jos siellä ei ole väkeä … Sen lasiseinien ja terassin kautta näkyy Havis Amandan patsas.
Sitten kuljemme Vanhan kauppahallin (1888) ohi, joka on sunnuntain vuoksi kiinni, ja suuntaamme yhteen Helsingin parhaista ja kuuluisimmista kahviloista, Ursulaan. Sitä varten kuljemme Laivasillankatua eteenpäin ja asetumme vastapäätä saaria: vasemmalla Valkosaari ja oikealla Luoto. Jälkimmäisen kallioisilla rannoilla voi tähän aikaan vuodesta nähdä kymmenkunta haahkaparia (Somateria mollissima), näille leveysasteille tyypillisen suuren merisorsan.
Café Ursulaa vastapäätä on Kaivopuistonpaaden kallio, jossa voimme tarkkailla useita lokkilajeja ja valkoposkihanhia.
On aika palata, ja sanoimme, että aikaa olisi vain yhteen kahviin — ja se juotiin jo Engelissä. Niinpä kuljemme Kaivopuiston halki kohti rautatieasemaa. Tässä historiallisessa puistossa voimme istua penkille, joka on omistettu kirjailija Ángel Ganivetille. Hän asui tällä silloisten konsulaattien ja nykyisten suurlähetystöjen alueella vuosina 1896-1898 ja teki täällä parhaan osan kirjallisesta tuotannostaan.
Jätämme vasemmalle Kaivohuoneen, kuljemme vanhan, pyhälle Henrikille omistetun katolisen kirkon ohi ja edelleen valtavan Venäjän suurlähetystön aitojen luo.
Lähellä on Villa Solsken, toinen merkittävä jugendrakennus, osoitteessa Ullankatu 3. Sen suunnitteli arkkitehti Gustaf Estlander ja se rakennettiin vuonna 1903. Jatkamme nyt Tähtitorninvuorelle saadaksemme upean näkymän kaupunkiin ennen kuin puiden lehdet peittävät Helsingin keskustan ja sen katedraalit.
Menemme Nylands Nationin luo. Sen suunnitteli arkkitehti Karl Hård af Segerstad kansallisromanttiseen tyyliin, ja se valmistui vuonna 1901. Rakennus sijaitsee osoitteessa Kasarmikatu 40.
Ja saavumme viralliseen Muumikauppaan Pohjoisesplanadi 2:ssa.
Ei osaa kuvitella, mitä kaikkea oheistuotteita Tove Janssonin luomien hahmojen maailmasta voi syntyä.
Kun ostokset perheelle ja ystäville on tehty, jäljellä on enää matka lentoasemalle Rautatientorilta, rautatieaseman vierestä, bussilla numero 600.
Se lähtee viidentoista minuutin välein, mutta laske aika hyvin, sillä jotkut vuorot pysähtyvät Vantaan alueella useammin kuin toiset.
Paluubussissa Jyväskylään voi levätä hetken auringon paistaessa kasvoille ilman lämpöä — tai Madridiin palaavassa koneessa — intensiivisen aamupäivän ja seitsemäntoista jännittävän ja opettavaisen kilometrin kävelyn jälkeen tässä arkkitehtuuria ja luontoa täynnä olevassa kaupungissa.
Huomautus valokuvista: ellei kuvatekstissä toisin mainita, kirjoittaja on ottanut kaikki valokuvat artikkelissa kuvattuna päivänä ja siinä mainituissa paikoissa.
Huomautus: artikkelissa mainitut tuotemerkit ja yritykset eivät ole millään tavalla kaupallisesti tai taloudellisesti sidoksissa siihen; kyseessä on pelkästään kirjoittajan kokemuksen kuvaus.
Alkuperäinen artikkeli: jyvaskyla-erasmus.blogspot.com