"Suomalaisen koulujärjestelmän kulmakiviä ovat koulutuksen yleinen arvostus, opettajien korkea koulutustaso sekä koulutuksen tasa-arvoajattelu" sanoo Suomen opetusministeri Krista Kiuru. "Koulutuksen tulevat haasteet ovat teknologian suuret muutokset ja Suomen muuttuminen monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi" ministeri toteaa.
1. Suomen koulutusjärjestelmää arvostetaan maailmalla. Mitkä ovat sen kulmakivet? Löytyykö salaisuus oppilaista, opettajista vai koulutusjärjestelmästä?
Kaikista edellä mainituista. Suomalainen yhteiskunta arvostaa koulutusta, peruskoulu-uudistuksen läpivienti kertoo voimakkaasta halusta panostaa koko kansan lahjakkuuspotentiaalin hyödyntämiseen, ja opettajan ammatin korkea koulutustaso sekä hyvä vetovoima ovat kaikki suomalaisia vahvuuksia.
Korkeimmalle nostaisin kuitenkin suomalaisen koulutuksen tasa-arvoeetoksen, joka erottaa meidät monista muista maista.
2. Milloin Suomen väestöstä oikeastaan tuli luku- ja kirjoitustaitoista ja minkälaisten toimien avulla tähän päästiin?
Kansanopetus sai alkunsa uskonpuhdistuksesta 1500-luvulla(, jolloin luotiin myös kansankielinen kirjallisuus). Lukutaito katsottiin ainakin periaatteessa jokaiselle tarpeelliseksi, jotta kukin voisi itse ottaa selvää raamatun totuuksista. Kun tarve johtui uskonnollisista syistä, jäi opetuksen järjestäminen kirkon huoleksi. Ehtoolliselle pyrkiviltä, avioliittoon aikovilta ja kummiksi ryhtyviltä kuulusteltiin katekismusta. Lukutaito levisi laajemmin rahvaan piiriin 1700-luvun lopulla kirkon ja herätysliikkeiden ansiosta. (Myös talouden uudistuminen ja itsenäisten tilojen luominen edellytti isommalta joukolta kansalaisia luku-, kirjoitus- ja laskutaitoja.) 1700-luvun loppuun mennessä enemmistö saavutti
joltisenkin lukutaidon, mutta ei vielä kirjoitustaitoja.
Seuraava iso hyppy otettiin 1800-luvun puolivälin jälkeen. Teollistuminen ammattitaitovaatimuksineen, markkinatalouden leviäminen, kansalaisyhteiskunnan, sanomalehdistön ja poliittisen julkisuuden synty sekä kansaliikkeet edellyttivät koko kansalta luku- ja kirjoitustaitojen hallintaa. Kirjoitustaito mahdollisti osallistumisen järjestötoimintaan ja keskustelufoorumeihin, jotka ovat demokratian ydin. Vuosisadan lopulla maalaisväestöllekin avautunut mahdollisuus pitkäaikaiseen koulunkäyntiin ja uusiin virkoihin loi tärkeän sosiaalisen nousun väylän.
Varsinainen läpimurto toki tapahtui lopulta peruskoulu-uudistuksen myötä jolloin entinen, hyvin epätasa-arvoinen järjestelmä varhaisine valikointeineen kumottiin ja avattiin opintie kaikille kansalaisille tasa-arvoisesti.
3. Miten odotatte koulutusjärjestelmän kehittyvän seuraavan kymmenen vuoden aikana? Entä vielä pidemmällä ajanjaksolla?
Suurimmat muutokset tulevat todennäköisesti liittymään digitaaliseen ja teknologiseen murrokseen, monikulttuuristumiseen sekä jatkuvan, elinikäisen oppimisen periaatteen lopulliseen läpilyöntiin. Rajojen merkitys tulee häviämään edelleen ja elinkeinorakenteen muutos erityisesti verkon täysimääräisen hyödyntämisen sekä automaation myötä muuttaa nopeasti ja peruuttamattomasti ammattirakenteita.
Tämä kaikki haastaa koulutusjärjestelmän, jossa yleissivistyksen, yleisten oppimistaitojen sekä tiedon rakentelun ja soveltamisen merkitys tulee kasvamaan.
4. Oletteko tyytyväinen suomalaisten oppilaiden tietojen ja taitojen tasoa arvioivien kansainvälisten tutkimusten tuloksiin? Olisiko mielestänne vielä parantamisen varaa tai tarvetta erilaisille testeille?
Viimeisimmät kansainväliset tutkimukset antavat aihetta huoleen. Suomessa erityisesti vähemmän koulutetuista taustoista tulevien nuorten oppimistulokset ovat nopeassa laskussa. Tämä on erittäin huolestuttava käänne, sillä juuri tasaiset oppimistulokset ovat olleet erityisen merkittävä suomalainen erikoispiirre jolla olemme nousseet muiden maiden ohi.
Parannettavaa siis riittää paitsi tasa-arvossa, myös digitaalisen teknologian ja verkon hyödyntämisessä koulutuksessa. Koulutyön tukena käytetään Suomessa toistaiseksi varsin vähän uusia välineitä ja oppimisen tapoja. Kun työelämä on jo merkittävin osin digitalisoitunut, ei koulu voi jäädä eristyneeksi saarekkeeksi.
5. Vaihtuvatko Suomessa koulutuspolitiikan suunnitelmat hallituspuolueiden vaihtuessa vai onko eri puolueilla samankaltaiset näkemykset koulutuspolitiikan suuntaviivoista?
Suuri linja koulutuksen arvostuksesta on varmasti yhteneväinen, mutta painotuseroja toki on. Työväenpuolueet ovat korostaneet oppivelvollisuuden pidentämisen tärkeyttä, koulupudokkuuden vähentämistä sekä koulutuksellisen tasa-arvon perinteitä, oikeisto taas valinnaisuutta sekä vastustanut yhtenäisiä järjestelmiä. Ajankohtaisessa oppivelvollisuuden pidentämistä koskevassa keskustelussa on ollut selvästi nähtävissä perinteinen jakolinja oikeiston ja vasemmiston välillä, jossa vasemmisto esittää koulutuspoliittisia uudistuksia ja oikeisto jarruttaa.
6. Mikä on julkisen ja ilmaisen koulutuksen tulevaisuus Suomessa? Mitä puheet hyvinvointiyhteiskunnan purkamisesta vaikuttavat koulutukseen?
On selvää, että julkisen talouden haastava tila lyö leimansa myös koulutukseen. Koulutuksen sisällöstä ei kuitenkaan haluta tinkiä. Siksi säästöjä pyritään etsimään ennen muuta tilojen järkevämmästä käytöstä, päällekkäisyyksien purkamisesta sekä nykyisten opiskelupaikkojen tehokkaammasta käytöstä.
Lähtökohtaisesti pidän itsestään selvänä, että koulutuksen maksuttomuus on myös tulevaisuudessa tärkeä kulmakivi ja väline suomalaisessa tasa-arvoon perustuvassa yhteiskunnassa. Julkisen koulutuksen taso ja kattavuus pidetään niin hyvänä ettei merkittävää kysyntää yksityisille ratkaisuille synny.
7. Kuinka suuri merkitys valtion koulutukseen sijoittamalla rahamäärällä on? Riippuuko koulutuksen taso valtion sijoituksista koulutukseen?
Laadukas koulutusjärjestelmä vaatii luonnollisesti myös riittävät resurssit, mutta tärkeintä on resurssien tehokas ja vaikuttava käyttö. Suoraa yhteyttä rahoituksen tason ja oppimistulosten välillä ei ole, sillä mm. Suomi käyttää perusopetukseensa OECD-vertailun mukaan keskitason verran rahaa mutta tulokset ovat kuitenkin huippujen joukossa.
8. Onko suomalaisessa koulutusjärjestelmässä joku kompastuskivi, jonka haluaisitte ehdottomasti korjata?
Eriarvoistavia rakenteita on edelleen purettava, koulupudokkuus, joka meillä ei ole onnistuttu edes merkittävästi vähentämään viime vuosikymmeninä on saatava kuriin ja koulut ja oppilaitokset on saatava täysimääräisesti mukaan digitaaliseen tulevaisuuteen.
9. Onko Teillä hyviä koulutukseen liittyviä neuvoja Argentiinalle? Mitä Te haluaisitte painottaa, kun markkinoitte suomalaista koulutusta Etelä-Amerikan maille?
Korkeatasoista opettajankoulutusta, panostusta kaikkiin oppilaisiin eikä vain huipuiksi oletettuihin, yhtenäisten ryhmien tärkeyttä, sillä lasten oppiminen liittyy voimakkaasti vertaisryhmän vaikutukseen.
FENNIA kiittää opetusministeri Krista Kiurua haastattelusta ja professori Jarmo Virmavirtaa avusta sen järjestämisessä.
"Krista Kiuru on syntynyt vuonna 1974 Porissa, Suomen länsirannikolla. Hän sosiaalidemokraattinen kansanedustaja sekä puolueen varapuheenjohtaja. Ministerinä hän on ollut vuodesta 2011. Ennen opetusministeriötä hän työskenteli asunto- ja viestintäministerinä. Hän työskennellyt pitkään opetusalalla eri tehtävissä lähinnä kotikaupungissaan Porissa."