Tiivistelmä
- Hanna Kress näki ilmoituksen kuraattorin paikasta Pohjois-Lapissa ja piti sitä ainutlaatuisena tilaisuutena: hän oli käynyt alueella vain kerran, ja se vaikutti eksoottiselta Helsingin vilinän rinnalla.
- Aiemmin hän järjesti Madridissa aloittelevien ulkomaisten taiteilijoiden näyttelyitä ja hoiti Suomen Kuvanveistäjäliiton galleriaa, jossa teokset valitsi kuvanveistäjien ryhmä; nyt hän ohjelmoi yksin 450 neliön gallerian.
- Työ on kattava jopa liikaa: kuratoinnin lisäksi hän valitsee myymälän tuotteet, tekee somistuksen, valvoo ja hoitaa kassan.
- Kävijöistä 90 % on ulkomaalaisia, koska galleria on Kakslauttanen Arctic Resortin sisällä: australialaisia, yhdysvaltalaisia, italialaisia, saksalaisia, espanjalaisia ja aasialaisia.
1. Hyvää päivää saamelaisittain, Hanna. Tapaamme taas, tällä kertaa yli 1 000 kilometrin päässä edellisestä kerrasta. Mikä toi sinut Helsingistä Kakslauttaseen?
Näin ilmoituksen paikasta internetissä Pohjois-Lapissa, ja se vaikutti superkiinnostavalta; se oli kuraattorin paikka, ainutlaatuinen tilaisuus elämässä. Olin ollut Lapissa vain kerran elämässäni, ja se vaikutti hyvin eksoottiselta.
Helsingissä on aina paljon ihmisiä, ja minusta tuntui hyvältä vaihtaa rauhalliselle alueelle, luontoon – ja jos vielä taiteen pariin, sitäkin parempi.
2. Noin 8 vuotta sitten työskentelit Madridissa järjestäen näyttelyitä aloitteleville ulkomaisille taiteilijoille (saksalaisille, italialaisille, georgialaisille…), ja siltä ajalta me tunnemme. Sitten siirryit hoitamaan Helsingin kuvanveistäjien «virallista» galleriaa vanhan kauppahallin edessä. Ja nyt tänne, Euroopan äärirajoille. Mitä eroa on sillä mitä teet nyt ja sillä mitä teit Helsingissä?
Tuo galleria on Suomen Kuvanveistäjäliiton; tärkein ero on, että galleria oli kuvanveistäjien yhdistyksen ja teokset valitsi valittu kuvanveistäjien ryhmä. Nyt tässä 450 neliön galleriassa suunnittelen näyttelyt yksin. Teen kaikki päätökset gallerian taiteellisesta ohjelmasta.
3. Olet kertonut olevasi tämän gallerian kuraattori, mutta valitset myös myymälän tuotteet, teet somistuksen, valvot ja hoidat jopa kassan – todella kattava työ…
Kyllä, melkein liikaakin joskus. Tämä ei ollut alkuperäinen suunnitelma, myymälän hoitaminen, mutta arkkitehtina Kakslauttanen Arctic Resortin johtajan Jussi Eiramon mielestä se oli hyvä juttu.
4. Vastaanottovirkailija (Jessica) on erittäin sympaattinen ammattilainen Münchenistä, joka ei osaa suomea. Miten kansainvälisiä gallerian kävijät ovat? Eikö suomalaisia tule paljon? Uskalla antaa prosentteja ja kerro tiimistäsi.
Gallerian kävijöistä 90 % on ulkomaalaisia, koska se sijaitsee yhdessä maailman kuuluisimmista lomakeskuksista. Tämä lomakeskus on yksi maailman 26 merkittävimmästä hotellista. Monet ovat Australiasta, Yhdysvalloista, Italiasta, Saksasta, Espanjasta ja useista Aasian maista (kiinalaisia), ja pian Dubaista ja Intiasta. Mutta pidän kovasti siitä, että myös lähialueilla asuvat suomalaiset tulevat katsomaan nykytaidetta Pohjois-Lappiin eikä heidän tarvitse matkustaa etelään tai Helsinkiin.
Tiimini ovat tällä hetkellä suomalaisen muotoilun vakituiset myyjät: Jessica Münchenistä ja Paola Roomasta (nyt sairaana), ja joskus saan apua suomalaiselta ja ruotsalaiselta tytöltä, Anninalta ja Sofialta.
5. Esillä olevista töistä – hyvin monipuolisista ja laadukkaista – jään puun ja kivien hirven, alastoman ja höyhenpukuisen saamelaistaiteilijan metsäkuvien ja hevosenhäntänaamion – hyvin saamelaista, se sanottakoon – mutta ennen kaikkea Pirjo Nykäsen multimedian pariin. Kerro lyhyesti.
Hirvi on taiteilijapariskunnalta Pekka ja Teija Isorättyä Torniosta; heidät oli tänä vuonna ehdolla Ars Fennica -palkinnon saajiksi, Suomen tärkeimmän palkinnon, ja he olivat yleisön suosikkeja ja esiintyivät Ars Fennicassa Kiasmassa vuonna 2017. Marja Helander on saamelaistaiteilija Utsjoelta mutta asuu Helsingissä, kuten monet saamelaiset. Hän on voittanut useita kansallisia ja kansainvälisiä lyhytelokuvapalkintoja tänä vuonna ja esiintyy Sundancen festivaalilla.
Hevosenhäntänaamio – Tuuli – on Ilona Kivijärveltä, joka on Lapista. Pirjo Nykänen on myös Lapista ja on tehnyt animaation valokuvista, joille hän on antanut liikkeen. Hän maalaa myös hauskoja ja vääntyneitä kasvoja – Baconin tapaan. Tapasin hänet vasta tänä kesänä; hän oli yksi Arctic Art Weekin kutsutaiteilijoista.
6. Mitä taiteilijan teoksessa pitää olla, jotta valitset sen esille tai myyntiin hoitamaasi galleriaan?
[Miettii pitkään.] Hmm, siinä pitää olla jotain mikä kiinnittää huomioni, sen pitää saada pysähtymään – ja täällä Lapissa, jos siinä on jotain saamelaisperinteestä, sen pitää minusta, etelän ihmisestä, vaikuttaa eksoottiselta; ja ymmärrän, että se vaikuttaa myös kävijöistä eksoottiselta.
7. Ja mitä etua taiteilija siitä saisi?
Kansainvälisen yleisön: 40 000 ihmistä käy talven aikana lomakeskuksessa ja näkee taiteilijan työn. Se voi olla keräilijä tai kaukaisen maan taidemuseon johtaja. Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua.
8. Galleria kai edistää taiteilijoiden kohtaamisia; kerro tästä vähän: mistä on kyse, residenssituista, synergioista…
Monet espanjalaiset ja argentiinalaiset taiteilijat ovat kiinnostuneita siitä. Kyllä, kesällä 2018 aloitimme taiteilijaresidenssin. Minut kutsuttiin Rovaniemelle Res Artisin, Worldwide Network of Artist Residencies -verkoston, kansainväliseen konferenssiin kesäkuussa 2018. Ensimmäinen residenssitaiteilijamme tuon konferenssin jälkeen oli japanilainen. Konferenssin jälkeen aloitimme kuvataiteen residenssin.
Tänä kesänä meillä on ollut 10 taiteilijaa asumassa ja työskentelemässä Lapin luonnossa: Uudesta-Seelannista, Japanista, Kiinasta, Israelista, Suomesta… Kakslauttasen residenssitaiteilijana oleminen tarkoittaa, että annamme jokaiselle taiteilijalle maksutta käyttöön puumökin. Jokaisessa mökissä on makuuhuone, keittiö ja oma sauna. Taiteilija voi työskennellä luonnossa tai lasikodassa*.
Jokaisella taiteilijalla on käytössään Lapin upean luonnon innoitus. Residenssi kestää viikosta kahteen kuukauteen kesäkuukausina. Talvella residenssiä ei ole.
Taiteilijoiden valintaa varten minulle voi kirjoittaa suoraan. Residenssitaiteilijan on lahjoitettava yksi teos gallerian pysyvään kokoelmaan. Residenssin lisäksi järjestämme myös Arctic Art Weekin vuodesta 2003 joka elokuu; julkaisemme vuosittain aiheen, ja kuvanveistäjät kaikkialta maailmasta voivat hakea, ja heistä kutsutaan 12 tai 15.
Maksamme matkan, majoituksen, ruoan ja materiaalit, jotta he tekevät teoksen, joka jää lomakeskukseen. Jokaisen mökin ulkopuolella on kunkin tekijän teos, joten kyseessä ei ole vain arctic resort vaan myös art resort.
9. Täällä on käynyt paljon kuuluisaa väkeä; kerro joitakin… niistä joista voit kertoa…
Eeei! Emme voi paljastaa kävijöiden nimiä, mutta täällä käy hyvin kuuluisia taiteilijoita Hollywoodista, jopa Bollywoodista.
10. Vaikka tämä on kolmas kertani Suomen Lapissa ja toinen talvella, en ollut koskaan nähnyt niin sanottua «sinistä hetkeä» – tänään näin. Selitä vähän, mistä on kyse.
Se on se hetki talvella, kun meillä on kaamos**, kun aurinko ei enää nouse; se on se hetki, jolloin näkyy hieman auringonvaloa, joka on aina horisontin alapuolella. Tiettynä hetkenä – 10 minuuttia – valkoisessa lumessa on viimeinen heijastus, joka saa kauniin sinertävän värin sinisestä taivaasta. Tämä kestää kaksi kuukautta, suunnilleen joulu- ja tammikuun, riippuen siitä missä on.
11. Eilen odotin bussia melko kauan ulkona, melkoisessa kylmyydessä siihen nähden miten maltillista lämpömittari näytti (-4 °C), ja kiinalaisten seurassa. Kerro minulle kiinalaisista ja kylmästä.
Täällä käy paljon matkailijoita kaukaisista maista; erityisesti kiinalaiset eivät tule lainkaan varautuneina matalille lämpötiloille. Olen nähnyt jopa australialaisia shortseissa keskellä talvea. Meillä on haalari jokaiselle vieraalle; muuten he eivät selviäisi täällä, esimerkiksi jos he tekevät husky-, poro- tai moottorikelkkaretkiä.
12. Näytät täällä hyvinvoivalta, Hanna, ja ajat ihailtavasti jäällä, vaikka emme saaneet takaovia auki jäätymisen vuoksi. Etkö ikävysty täällä?
[Nauraa.] En, ehdottomasti en; itse asiassa minulla on täällä enemmän sosiaalista elämää kuin Helsingissä. Tämä on iso lomakeskus, jossa on 100 työntekijää yli 30 eri maasta, ja järjestämme juhlia joka viikonloppu, joihin minut kutsutaan. Ja mikä tärkeintä: Lapissa, tällä saamelaisalueella, on paljon saamelaistapahtumia; on Ijahis Idja (alkuperäiskansojen musiikkifestivaali joka elokuu Inarissa).
Talvella on alkuperäiskansojen elokuvafestivaali tammikuussa; sitten Sodankylän elokuvajuhlat kesäkuussa. Joka kuukausi on jotain tekemistä. Minulla ei ole aikaa ikävystyä. Joka vuosi Saariselällä on erityinen illallinen 40 kokin voimin.
Saariselällä on 3 baaria, joissa on myös konsertteja. Suomen kuuluisimmat iskelmälaulajat tulevat Saariselälle asti; koko ajan tapahtuu paljon. Saariselällä on kaamosjazz…
13. Aistin tällä alueella taikaa ja kiinnostusta sitä kohtaan, vaikka saamelaisia on vähän. Onko vaikutelmani oikea?
Saamelaisilla on aina ollut šamaaneja; se on aina ollut kulttuuri, joka elää yliluonnollisen ja henkien kanssa. Pyhät paikat, joissa on uhrattu eläimiä. Inarijärvellä on pyhä paikka, johon naiset eivät saaneet astua. Toisin kuin suomalaiset, jotka uskovat yliluonnolliseen vähän. Se on hyvin mystinen alue.
14. Suosittele meille tyypillinen menu ja muutama välttämätön kohde, jotta saisimme käsityksen siitä, mitä täällä kannattaa nähdä.
Alkuruoaksi Inarijärven valkoinen kala: siika tai myös nieriä***, joka on lohensukuinen kala, paistettuna, ja sen jälkeen poronkäristys, jossa on vain katajanmarjoja ja joka syödään lappilaisen perunamuusin ja puolukkahillon kanssa. Jälkiruoaksi leipäjuustoa lakan kanssa, hillona tai ilman.
Inarissa on Saamelaismuseo, jossa oppii miten täällä eletään ja on eletty; Urho Kekkosen kansallispuisto; Inarijärvi, Suomen toiseksi suurin järvi Saimaan jälkeen; ja myös kullanhuuhdonta jokien uomissa – vielä nykyäänkin voi löytää hippuja, vaikka se on hyvin ammattimaista toimintaa.
15. Ja lopuksi, kuten tässä blogissa on tapana, viimeinen kysymys on vapaa: kerro meille mitä haluat.
No, ajatukseni gallerian vetämisestä on ottaa jokaiseen näyttelyyn mukaan saamelaista nykytaidetta, koska vaikka olemme Suomessa, olemme ensisijaisesti Saamenmaassa.
Suuret kiitokset, Hanna.
Kiitos sinulle.
Linkkejä
Arctic Art Week
Huomautuksia
* Perinteinen saamelainen kota
** Mikä on kaamos? Kaamos eli «sininen hetki» on joulu- ja tammikuun välinen aika, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle. Valoa on kuitenkin kello 10:stä 15:een (valoisa aika kestää noin viisi tuntia) lumen valkoisen heijastuksen ansiosta, ja se on parasta aikaa nähdä revontulet.
Kaamos osuu aikaan, jolloin arktisten valojen näytelmää voi ihailla parhaiten: taivas on sininen pohjoiseen katsottaessa ja punainen etelään päin. Joka päivä noin kello 14 koittaa niin sanottu «sininen hetki», jolloin kaikki – myös taivas ja lumi – muuttuu sinertäväksi 15 minuutin ajaksi tässä maailmankolkassa.
*** Siika (Coregonus lavaretus) ja nieriä (Salvelinus alpinus)