Tiivistelmä
- Hannu Pöppönen syntyi Iisalmessa, 22 000 asukkaan kaupungissa järven rannalla; siellä ovat Genelec-kaiuttimien tehdas ja Olvin panimo.
- Hän on toimittaja ja tietokirjailija; hän julkaisi suomeksi teoksen «Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta», jota ei ole vielä käännetty.
- Hän opetti muotoilun historiaa ja akateemista kirjoittamista kiinalaisessa yliopistossa vuodesta 2015 ja matkustaa sinne yhä kahdesti vuodessa, kerrallaan kuukaudeksi tai kahdeksi.
- Tämä on hänen yhdestoista käyntinsä Argentiinassa: hänestä Buenos Aires on eurooppalainen kaupunki, ja hän nostaa esiin argentiinalaisten perhekeskeisyyden suomalaisen pidättyvyyden rinnalla.
Nurkassa ikkunan vieressä istui Hannu odottamassa minua haastatteluun Tienda de Café -kahvilassa. Heti sisään astuessani erotin hänet olemuksestaan ja vaatteidensa väreistä. Tilasimme kaksi kahvia, hän kylmän lasissa ja minä tavanomaisen «lágrimani». Naurua riitti keskustellessamme hyvin sydämellisessä ilmapiirissä.
1. Missä päin Suomea synnyit?
Iisalmessa, pienessä 22 000 asukkaan kaupungissa. Se sijaitsee järven rannalla. Siellä on useita merkittäviä tehtaita, kuten kaiutinvalmistaja GENELEC, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa, ja OLVIN panimo.
2. Mikä on ammattisi?
Olen toimittaja ja tietokirjailija. Tiedonvälittäjän työni vuoksi minusta on mukavampaa ja kiinnostavampaa kertoa konkreettisista asioista. Julkaisin Suomessa hiljattain teoksen «Nippu pesoja ja muita kertomuksia Argentiinasta».
Se on suomeksi, en ole vielä kääntänyt sitä.
Olin myös muotoilun opettaja kiinalaisessa yliopistossa vuodesta 2015 ja opetin akateemista kirjoittamista. Olen opettanut vuosia, mutta nykyään minulla ei ole enää yhtä montaa kurssia. Opetin muotoilun historiaa ja nyt minulla on muotoilun työpaja. Käyn edelleen Kiinassa kahdesti vuodessa ja olen siellä kerrallaan kuukauden tai kaksi. Ennen pandemiaa asuin siinä maassa yhdeksän kuukautta vuodessa muutaman vuoden ajan. Viihdyn Kiinassa hyvin, mutta en voisi olla siellä aina. En pidä siitä, ettei ihmisillä ole vapautta, enkä siitä että kaikki on niin jäsenneltyä ja valvottua.
3. Miksi tulit Argentiinaan?
Vuonna 1999 tulin ensimmäisen kerran Latinalaiseen Amerikkaan. Tapasin latinalaisamerikkalaisia diplomaatteja Suomessa vuonna 1997, ja pidin heistä heidän iloisen ja avoimen olemuksensa vuoksi.
Argentiinan osalta tämä on yhdestoista kertani täällä. Se osoittaa, että pidän tästä maasta. Latinalaisesta Amerikasta rakastan Brasiliaa ja Kolumbiaa niiden kauniiden rantojen vuoksi. Medellínin kaupungista pidin eniten. Buenos Aires on eurooppalainen kaupunki, ja siksi minun on helppo olla täällä. Minua yritettiin ryöstää vain kerran La Bocassa, mutta lähdin juoksemaan eikä mitään tapahtunut. Se oli ainoa kerta kaikilla täällä tekemilläni matkoilla.
4. Onko Suomessa katuryöstöjä?
Joitakin kyllä, mutta ne eivät ole väkivaltaisia, ja on harvinaista että joku murtautuu taloon varastamaan. Vaikka joitakin asuntomurtoja tapahtuu. Kadulla niitä ei ole yhtä paljon kuin täällä, eikä varkailla yleensä ole aseita. Enemmän on lompakkovarkauksia esimerkiksi baareissa.
5. Miten näet Argentiinan tänään?
Vuosina 22–23 näin paljon poliittista propagandaa ja suuren määrän köyhiä. Jonkin oli muututtava. Mutta kaikki on yhä hyvin polarisoitunutta; kansallinen yhtenäisyys puuttuu. Uskon tasa-arvoon ja ajattelen, että julkisten palvelujen – koulutuksen, turvallisuuden, terveydenhuollon – pitäisi olla maksuttomia ja laadukkaita kaikille. Täällä ei lähde käyntiin sellainen tuotanto, joka ratkaisisi talouden. Se on tavallaan jarrutettu, siltä puuttuvat selkeät tavoitteet.
6. Onko täällä asuminen halvempaa kuin Suomessa?
Kyllä, täällä ruokaan, liikkumiseen ja muuhun menevät kuluni ovat puolet. Vaatteet sen sijaan ovat yhtä kalliita kuin Suomessa, ja siksi en osta niitä täältä.
7. Missä asuisit koko elämäsi?
Uskoisin että Espanjassa, tarkemmin sanottuna Madridissa. Se vaikuttaa minusta hyvin kauniilta ja tarmokkaalta kaupungilta.
8. Miksi et Suomessa?
Koska Venäjä on vieressä uhkaamassa meitä. Onneksi olemme jo Natossa. Rajat suljettiin, koska hallitus ja ihmiset halusivat niin. Lisäksi tunnen, että minun ikäiselläni (58) on siellä vähemmän mahdollisuuksia työskennellä toimittajana.
Lisäksi Suomi vaikuttaa minusta liian pieneltä eikä «fiilis» ole yleisesti kovin myönteinen.
9. Mitä ominaisuuksia näet suomalaisissa ja argentiinalaisissa?
Argentiinalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä. He ovat yhdessä. Jos joku tarvitsee apua, sitä annetaan heti.
Suomalaiset ovat pidättyvämpiä, mutta jos joku tarvitsee apua, tietysti he auttavat kun on tarpeen.
Lapset lähtevät hyvin nopeasti vanhempiensa kotoa, jo 18-vuotiaina. Jotkut suorittavat pakollisen asepalveluksen. Eivät kaikki; itse asiassa nykyään on paljon helpompaa mennä siviilipalvelukseen tai vapautua palveluksesta. Sitten mennään opiskelemaan yliopistoihin, joita on kaikkialla maassa.
Suomi on pieni maa ja Argentiina on kosmopoliittinen maa; ehkä juuri siitä pidän Argentiinassa.
Fennia kiittää Hannu Pöppöstä haastattelusta.