Gerardo kertoo, että hänellä oli lapsuudesta asti vahva veto taiteeseen. Hänen tiensä oli kuitenkin monivaiheinen: kemian lisensiaattina hän työskenteli aluksi yliopisto-opettajana ja sitten johtotehtävissä sekä kansainvälisissä että kotimaisissa yrityksissä. Hänen ensimmäinen maalauksen opettajansa oli Jorge Ponce Adroguéssa.
Nykyään hän syventää työtään Tito Pérezin ateljeessa, jossa hän on tehnyt myös Suomeen viemänsä teokset.
– Mitä odotat näyttelyltäsi Suomessa?
– Minulla on ollut tilaisuus käydä tuossa kauniissa maassa useita kertoja ja tutustua sen ihmisiin, jotka ovat aina kohdelleet meitä hyvin.
Alun perin ajatuksena oli tehdä sarja kuvituksia tukemaan kirjan «Ilmi y Vladimir, entre el amor y la guerra» esittelyä; kirja yhdistää Suomen ja Argentiinan siirtolaiskertomuksellaan, ja sen on kirjoittanut vaimoni Rosalía Pankiv. Myöhemmissä keskusteluissa ja Merja Markkulan anteliaan tarjouksen ansiosta – hän ehdotti useampien teosten esittelyä – syntyi ajatus näyttelystä. Toivon, että se miellyttää, ja olen hyvin kiitollinen siitä, että voin tavoittaa yleisön näin kaukana omasta maastani.
– Mistä näyttelysi nimi «Näin minä sen näen» tulee?
– Minua huolestuttavat nykyiset suuret konfliktit, kuten sodat, pakolaiset ja saastuminen, ja kysyn itseltäni, mitä tänään voisi tehdä paremman tulevaisuuden puolesta lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Toisaalta yritän näyttää teoksissani ongelmat ja toisaalta sen, mikä on vielä pelastettavissa, jos teemme jotakin. Toivon voivani edes vähän herättää katsojissa tietoisuutta näistä asioista. Ja myös sen, että tulisivat tunnetuiksi ne saasteettomat luonnonmaisemat, joita Argentiinassa vielä on.