Tiivistelmä
- Portaali www.alamusica.com.ar syntyi omasta tarpeesta järjestää ja luokitella opetusmateriaalia ja saada tila vaihtaa sitä oppilaiden kanssa.
- Lapset kirjautuvat sisään, lataavat seuraavan tunnin nuotin tai tehtävän, ja valokopiot ja muistitikut jäävät pois; materiaali on myös muiden opettajien oppilaiden käytettävissä.
- Taustadiagnoosi: muiden oppiaineiden opetusmateriaali on paljon monipuolisempaa ja helpommin saatavilla, kun taas musiikinopettajan on selvittävä omin neuvoin ja keksittävä omat tehtävänsä.
- Eric Mescher on musiikin sävellyksen lisensiaatti ja ylempi musiikinopettaja, suomalaisten jälkeläinen; hän johtaa A la Música -koulua ja opettaa Buenos Airesin kouluissa.
Eric Mescher, musiikin sävellyksen lisensiaatti ja suomalaisten jälkeläinen Argentiinassa, on avannut musiikkikasvatuksen portaalin www.alamusica.com.ar ajatuksenaan jakaa ja koota yhteen kaikki alan opettajat, jotka hänen mukaansa työskentelevät usein eristyksissä ilman kunnollista pääsyä olemassa olevaan opetusmateriaaliin.
Tässä hän kertoo portaalista ja yleisemmin musiikkikasvatuksesta Argentiinassa.
Miten hanke syntyi?
A la música syntyi omasta tarpeestani järjestää ja luokitella materiaalia ja opetusvälineitä sekä paikkana vaihtaa niitä omien oppilaideni kanssa. Esimerkiksi he voivat mennä sivustolle lataamaan jonkin uuden nuotin, ja sen sijaan että he saisivat sen sähköpostiinsa, nuotti jää verkkoon muidenkin oppilaiden – omieni tai muiden opettajien – saataville. Sama koskee luokkatehtäviä: lapset voivat käydä tulostamassa seuraavan tunnin tehtävän, eikä valokopioita tai muistitikkuja enää tarvita. Näin syntyy vähitellen tila, jossa voi hakea tietoa ja vaihtaa luovasti ajatuksia, ja se helpottaa opettajan työtä; opettaja on usein eristyksissä ja siksi rajoittunut, kun pitäisi päivittää tietojaan tai hankkia uutta materiaalia.
Onko tämä opettajien yleinen todellisuus vai vain musiikkikasvatuksen?
No, yleisesti voi havaita, että muiden oppiaineiden opetusmateriaali on paljon monipuolisempaa ja helpommin hankittavaa. Musiikinopettajan sen sijaan on selvittävä omin neuvoin, otettava vähän kustakin paikasta ja keksittävä omat tehtävänsä. Siksi uskomme, että on tärkeää alkaa jakaa järjestäytyneesti ja tehokkaasti kaikkea mahdollista, mutta erityisesti sitä materiaalia, jonka kukin opettaja luo tunnilleen ja jota muuten olisi mahdotonta saada tietää.
Vaikka markkinoilla on hyvin kiinnostavia kirjoja sekä opettajalle että luokkatyöhön, ajatuksena on, että voisimme saada tietää niiden olemassaolosta portaalin kautta ja jopa päästä ostamaan joitakin niistä.
Esimerkiksi verkosta on jo ostettavissa kirja, jonka olemme kirjoittaneet opettaja Victoria Engelhardin kanssa ja jonka tarkoitus on helpottaa opettajan työtä luokassa soitinharjoittelun kautta.
Onko portaali suunnattu jollekin tietylle ikäryhmälle?
Ei periaatteessa, mutta uskomme, että kouluikäiset oppilaat ja yksityistunneilla käyvät ovat vakiokäyttäjiä, sillä konservatorioissa ja yliopistoissa materiaali on paremmin järjestetty eikä tällaisia tarpeita synny.
Miten näette musiikkikasvatuksen tilan Argentiinassa opetusmateriaalin lisäksi?
Uskon, että sekä julkisissa että yksityisissä kouluissa on kiinnostavia musiikkihankkeita. Silti on hyvin tavallista, että jos oppilailla ei ole ollut onnea päästä oikeaan kouluun, he päättävät koulunsa osaamatta juuri mitään musiikista, jopa ne joilla on vahva taiteellinen kiinnostus. Näin ei käy kaikissa oppilaitoksissa, mutta erityisesti kouluissa, joissa ei ole riittävästi voimavaroja, on hyvin vaikea nähdä vakavaa ja vuosien mittaan jatkuvaa taiteellista työtä.
Todellisuus on esimerkiksi se, että vastaan tulee kouluja, joissa on kaksi tai kolme musiikinopettajaa, ja kukin opettaa vain yhtä tai kahta luokkaa, joten koulussa vietetty aika ei joskus riitä edes muiden opettajien tuntemiseen. Nämä tilanteet vaikeuttavat suuresti sitä sitoutumista, jota vakavan taiteellisen työn vakiinnuttaminen oppilaitokseen vaatii. Yleensä opettaja hukkuu niiden tuntien määrään, jotka hänen on tehtävä saadakseen kunnollisen palkan, ja luonnollisesti hän päätyy asettamaan etusijalle sen koulun, jossa hänellä on eniten tunteja.
Tämän lisäksi tuntuu siltä, että jokaisella on oma menetelmänsä, ja opetussuunnitelman esittämisen lisäksi ei ole todellista valvontaa siitä, mitä luokassa tapahtuu; se johtaa yleiseen eristäytymiseen, jossa kukin tekee suunnilleen sen minkä voi. Siksi ajattelemme, että on niin tärkeää luoda tämä yhteinen tila, jossa ei vain saa materiaalia vaan voi myös jakaa saavutuksia ja huolia.
Haluan kuitenkin toistaa, että olen nähnyt hyvin hyviä tuloksia ja meidän on oltava kiitollisia siitä, että on niin monta työhönsä sitoutunutta opettajaa, jotka työskentelevät jopa täysin epäsuotuisissa oloissa.
Lopuksi: mitä ajattelette musiikkikasvatuksesta Suomessa?
Uskon, että Suomella on musiikkikasvatuksessa kuten muillakin aloilla paljon opetettavaa maailmalle. En tiedä, voinko sanoa siitä mitään uutta. Sibelius-Akatemian ja pitkän suomalaisen perinteen – länsimaisen taidemusiikin piirissä – lisäksi olen ymmärtänyt, että jo valmiiksi tehokkaaseen koulujen musiikkikasvatusjärjestelmään on tehty parannuksia osallisuuden ja käsiteltyjen tyylien tai genrejen osalta.
Meidän todellisuutemme täällä on toinen, mutta se antaa meille myös mahdollisuuden ja toivon, joka sisältyy siihen, että «voi tehdä niin paljon».
Eric Mescher on musiikin sävellyksen lisensiaatti ja ylempi musiikinopettaja. Hän työskentelee nykyään tutkijana pedagogiikan alalla, johtaa A la música -koulua ja on Adroguén Colegio Alfan alakoulun sekä useiden Buenos Airesin julkisten oppilaitosten vakinainen opettaja.
Kiitämme häntä paljon ajastaan ja toivomme, että tämä uusi hanke onnistuu täyttämään niin jalon tehtävänsä.
