Tiivistelmä
- Alicia Marchant d’Ollila saapui Suomeen pakolaisena helmikuussa 1974 pienten lastensa kanssa, Chilen 11. syyskuuta 1973 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen.
- Hän pääsi lähtemään diplomaattien Tapani Brotheruksen ja Ilkka Yamallan ansiosta; he auttoivat monia chileläisiä.
- Vaikeinta eivät olleet tavat vaan kieli ja pitkä suomalainen talvi; vuosien mittaan hän sai vakituisen työn Turun sairaalasta.
- Hän palasi Chileen kymmenen vuoden kuluttua, kun hänen nimensä ilmestyi La Estrella de Valparaíso -lehdessä julkaistuun listaan 124 maanpakolaisesta, jotka saivat palata.
Nimeni on Alicia Marchant d’Ollila. Olen chileläinen ja suomalainen. Vanhempani olivat chileläisiä. Minulla oli argentiinalainen isoisä, jota en valitettavasti koskaan tavannut. Olen asunut Suomessa jo pitkään, ja muun toiminnan ohella teen radio-ohjelmaa.
Mitkä syyt toivat sinut asumaan Suomeen?
Syy on se, että saavuin pakolaisena helmikuussa 1974. Tarina on surullinen, sillä kotimaassani Chilessä tapahtui 11. syyskuuta 1973 kenraali Augusto Pinochetin johtama sotilasvallankaappaus. Tuossa surullisessa tapahtumassa kuoli demokraattisesti valittu presidentti, tohtori Salvador Allende Gossens, ja monia maanmiehiäni kidutettiin ja murhattiin. Vielä tänäkin päivänä on kadonneita ihmisiä. Tuosta kauheasta tapahtumasta on kulunut jo yli viisikymmentä vuotta. Minulla oli onni päästä pienten lasteni kanssa Suomeen suomalaisten ja ruotsalaisten diplomaattien ansiosta: herra Tapani Brotherus ja hänen rouvansa auttoivat monia ihmisiä. Ja herra Ilkka Yamalla auttoi minua ja lapsiani.
Miten sopeuduit uusiin tapoihin? Opitko suomen kielen helposti?
Latinalaisessa Amerikassa on niin paljon eurooppalaisia sekoituksia, ettei sopeutuminen ollut vaikeaa. Kieli on kyllä ollut minulle hyvin vaikea, samoin talvi, joka on Suomessa hyvin pitkä. Paljon lunta ja kylmää. Santiagossa katselin lunta kaukaa. Sanon kuitenkin, että ihminen sopeutuu kaikkeen.
Matkustitko Chileen sen jälkeen kun muutit sinne?
Pääsin matkustamaan vasta kymmenen Suomessa asutun vuoden jälkeen. Nimeni ilmestyi listaan, jolla Pinochetin diktatuuri katsoi, että 124 maanpakolaista saattoi palata. Se julkaistiin La Estrella de Valparaíso -lehdessä. Minulla oli jo vakituinen työ Turun sairaalassa, ja minulla oli kaksi rakasta kotimaata: Chile, jossa synnyin ja kasvoin, ja Suomi, jossa olin rakentanut elämäni ja lasteni elämän. Selvisin eteenpäin heidän kanssaan; he olivat syyni elää. Luojan kiitos.
Miten näet synnyinmaasi tämän hetken näkökulmasta?
Kysyt, miten näen synnyinmaani eli mikä on nykyinen näkökulmani. Valitettavasti jakautuneena. Chile on kaunis, mutta diktatuuri jätti paljon tuskaa, surua ja eriarvoisuutta. Sen lisäksi asevoimien maineen menetyksen.
Mitä hyvää Suomessa on sinulle?
Suomessa on paljon hyvää. Ensinnäkin koulutusjärjestelmä on erinomainen. Lapset saavat ruoan koulussa. Ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa opiskelijaruoka on edullista. Sosiaali-, terveys- ja koulutusjärjestelmä ovat olleet hyvin hyviä tähän vuoteen 2024 asti, mutta lähellä käytävän sodan ongelmien myötä asiat ovat muuttumassa. Toivotaan, että se menee pian ohi. Suomen hyviä puolia ovat myös luonto metsineen ja sauna.
Revista Fennia kiittää Alicia Marchant-Ollilaa haastattelusta.