Minea, rohkea suomalainen nainen

Miksi tulit Argentiinaan?

Selittääkseni, miten päädyin Argentiinaan, minun on aloitettava syntymästäni. Äitini on helsinkiläinen ja isäni on kotoisin Roomasta. Kasvaessani kahden kulttuurin välillä tunsin samaistuvani enemmän italialaiseen kulttuuriin, mutten koskaan ihan täysin. Aina jossain oli jokin palanen, joka ei oikein sopinut koko kuvaan. Suomalaisille olin liian puhelias (jo päiväkodista lähtien opettajat valittivat, etten pysynyt hiljaa) tai kyselin liikaa, ja minusta vain tuntui, että olin liikaa kaikkea. Elin myös ikäviä tarinoita kiusaamisesta, joten 13-vuotiaasta lähtien nostin katseeni Euroopan ulkopuolelle. Päätin, että halusin lähteä vaihtoon, ja teimme äitini kanssa suunnitelman sen maksamiseksi. Kun olin melkein 17-vuotias, lähdin vuodeksi Oaxacaan, Meksikoon, ja rakastuin Latinalaiseen Amerikkaan.

Tulin Argentiinaan yli 7 vuotta sitten, helmikuussa 2014. Olin tavannut paikallisia, jotka kertoivat minulle maasta ja sen koulutustasosta. Suunnittelin tuolloin opiskelevani meribiologiaa Costa Ricassa, mutta UBA yhdisti loppujen lopuksi kaikki langat – julkinen yliopisto, laadultaan erinomainen ja kosmopoliittisessa kaupungissa (varmasti saisin ainakin yhden ystävän!) – ja päädyin lopulta opiskelemaan biologisia tieteitä, aihetta, joka yhdistää niin monta eri teemaa, joita olen rakastanut lapsesta asti.

Millainen olo sinulla on UBA:ssa (Buenos Airesin Yliopistossa), eroja ja yhtäläisyyksiä esimerkiksi Suomen yliopistokokemuksiin?

Tunnen oloni todella hyväksi luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Nyt olen jo viidennellä vuodella (käytännössä maisterivaiheessa), minulle tuntematonta terminologiaa on jo hyvin vain vähän, ja asun argentiinalaisen poikaystäväni kanssa, joka auttaa minua (ja joka myös rakastaa eläimiä yhtä paljon kuin minä). Muutos ei ollut helppo, en ollut lainkaan valmistautunut opiskelurytmiin, kuten 18 viikkotunnin aineisiin ja siihen, ettei opiskelu päättynyt luokkahuoneeseen vaan jatkui joka päivä kotona tai kirjastossa, ja yön pikkutunneille asti. En myöskään tiennyt, mikä oli loppukoe tai mitä laboratoriossa piti tehdä – niin paljon kuin suomalaista koulutusjärjestelmää kehutaankin, viimeisten vuosien vapaus varmisti, etten ollut opiskellut pakollisten kurssien lisäksi yhtään kemiaa tai fysiikkaa, joten minulla ei myöskään ollut juurikaan luonnontieteellistä taustaa biologian lisäksi. Opin pakon edessä, kamppailin ajoittain kovasti mielenterveyteni kanssa, mutta minua kiehtoi aina yliopistoni akateeminen taso, ja myös opettajat, jotka vaikuttivat koneilta täynnä kiehtovaa tietoa, sekä valinnanvapaus niin monipuolisten suuntausten välillä. Päädyin jopa siirtymään meritieteiden puolelta paleobiologiaan. Tiedekuntani otti minut avosylin vastaan, ja siitä tulen aina olemaan kiitollinen.

 

 Onko biologian ohjelma sellainen kuin odotit vai ei? Parempi vai huonompi?

Minulla ei ollut paljoa odotuksia biologian koulutusohjelman suhteen, koska tiesin, että se olisi monipuolinen – biologiksi ei voi valmistua ilman pienintäkään käsitystä tieteenaloista kuten ekologia, kasvitieteet ja evoluutio, unohtamatta fysiikkaa, kemiaa ja matematiikkaa. Ensimmäiset kurssit ovat raskaita, mutta opiskelu alkoi tuntua pikkuhiljaa aina vaan miellyttävämmältä. Aiheiden moninaisuus rikastuttaa tulevan tieteilijän aivoja paljon.

Pystyitkö integroitumaan helposti luokkatovereiden ja professoreiden kanssa?

Sosiaalisessa integraatiossa oli ylä- ja alamäkiä. Oli valtava henkilökohtainen haaste oppia opiskelun ja luokkatovereiden vuorovaikutuksen hienovaraiset asiat, ”koodit”, kuten niitä täällä kutsutaan. Poikaystäväni tapaaminen ensimmäisenä opiskeluvuotenani auttoi monin tavoin sopeutumisessani yliopistomaailmaan. Luonnontieteistä selviämisen lisäksi minun tuli myös oppia, miten pärjätä Argentiinassa, sillä maastamuutto tuo mukanaan omat haasteensa muutenkin kuin vain akateemisesti. Tunsin kuitenkin aina olevani tervetullut tänne. Ensimmäisten utelujen jälkeen siitä, miten päädyin tänne, lakkaan olemasta ”se suomalainen” ja minusta tulee yksinkertaisesti Minea. Suomalaisuus selittää varmasti monia asioita luonteessani, kuten sen, että olen rehellinen ja suorasukainen, jopa silläkin uhalla, että teen ”huonon vaikutuksen”, mutta joskus on vaikea erottaa, mihin kulttuurierot päättyvät ja mistä persoonallisuuteni alkaa.

Mitä aiot tehdä myöhemmin, kun olet valmistunut?

Nykytilanteessa minun on hyvin vaikea tehdä tulevaisuudensuunnitelmia, mutta en sulje mitään ovia. Jos minun pitäisi nyt valita, jäisin Argentiinaan, koska minulla on täällä mukava olla. Ihmisläheisen kontaktin muodostaminen on helppoa, ja sekä Buenos Airesissa että muualla maassa on aina paljon uutta tutkittavaa. On hienoa nähdä muutoksia Latinalaisen Amerikan yhteiskunnissa, kuten alkuperäiskansojen identiteetin syleily tai naisten rooleista ja muiden identiteettien olemassaolosta puhuminen. Tällä hetkellä koen, että minulla on vielä niin paljon opittavaa Latinalaisesta Amerikasta, etten tunne olevani valmis jättämään maanosaa taakseni.

Jokin harrastuksistasi?

Lempiharrastukseni on ollut lukeminen niin kauan kuin muistan. Nyt olen osa tutkimuslaboratoriota, jossa tutkitaan Keski- ja Etelä-Amerikan kädellisten evoluutiota, joten vaihtelen tieteellisten kirjojen välillä, jotka auttavat minua ymmärtämään käsitteitä, ja kaunokirjallisuuden välillä, jonka avulla aivot lepäävät. On mukavaa muistaa, että vaikka kilometrejä on kuljettu niin paljon, on minulla vielä kokonaisia maailmoja löydettävänä.

 

Fennia lehti kiittää Minea Benigni:a haastattelusta