Muumit ovat yksi Suomen rakastetuimmista hahmoista. Muumilaakson maailmassa on vietetty aikaa jo vuosikymmeniä, ja sen vuoret ja meret ovat muokanneet suomalaisten lapsuutta omalla ainutlaatuisella ja korvaamattomalla tavallaan.
Muumien luoja Tove Jansson syntyi vuonna 1914 Helsingissä. Ensimmäinen muumikirja julkaistiin vuonna 1945. Tove toimi myös kuvittajana, maalarina ja kuvataiteilijana läpi elämänsä. Mutta tunnetko tarinan siitä, mistä Muumipeikko ja Muumilaakso saivat alkunsa?
Muumipeikko oli aluksi mörkö, joka asui Toven sedän keittiökaapissa ja karkaili Toven sängyn alle kiusoittelemaan tätä. Lapsena Tove pelkästi tätä hyytävän kylmää olentoa, joka jahtasi lapsia, jotka uskalsivat kurkata sen keittiönkaappiin.
Tove piirsi kuvia Muumipeikosta jo lapsena. Ensin peikko oli hurjempi ilman tunnusomaisia korviaan ja häntäänsä, mutta vuosien saatossa siitä muodostui peikko, jonka tunnemme ja jota rakastamme.
Muumilaakso alkoi muovautua, kun Tove aloitti kuvittajan työnsä. Hänen senaikaiset teoksensa sijoittuivat fantasiamaailmoihin. Tove kuvitti omien kertomustensa lisäksi myös toisten kirjailijoiden teoksia. Tärkeimpiä näistä lienevät J.R.R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin sekä Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa.
Tove toimi myös sarjakuvapiirtäjänä. Näissä esiintyi myös erinäisiä fantasiahahmoja ja kaikenlaisia kummajaisia. Muumien ensiesiintyminen tapahtui 1940-luvun alussa sen ajan lehdissä Julen ja Garm. Tove työskenteli tällöin ahkerasti kuvataiteilijana.
Ensimmäinen muumikirja, Muumit ja suuri tulva, kertoo tarinan Muumipeikosta ja Muumimammasta, jotka lähtevät etsimään kadonnutta Muumipappaa. Tulvan ja vaikeuksien keskeltä he löytävät Muumilaakson, jossa heitä odottaa Muumipapan rakentama siniseksi maalattu talo.
”Lopulta he tulivat pieneen laaksoon ja mitään niin kaunista he eivät olleet nähneet koko päivänä. Ja siellä, niityn keskellä, oli talo joka oli melkein kuin kaakeliuuni, hyvin hieno ja siniseksi maalattu.”
(Muumit ja suuri tulva)
Vuonna 1946 julkaistiin seuraava muumikirja, Muumipeikko ja pyrstötähti. En pysty laskemaan, montako kertaa näin kirjasta tehdyn piirretyn lapsena, enkä pysty kuvailemaan miltä minusta tuntuu, kun näen kuvituksen Muumilaakson asukkaista ylittämässä kuivunutta merta puujaloilla. Kuten muut juuri kolmenkymmenen ikävuoden ylittäneet, me muumien kanssa kasvaneet liikutumme joka kerta, kun lapsuutemme Muumilaakso palaa mieleemme.
Muumit ovat aina kertoneet paljon suurempia tarinoita, kuin mitä kirjojen sivuilta voi lukea. Eräs hahmoista, Tuu-tikki, perustuu Toven elämänkumppaniin Tuulikki Pietilään, joka oli myös taiteilija. Mörkö vaikuttaa pelottavalta, mutta tosiasiassa se on todella yksinäinen hahmo. Maalle, jolle Mörkö istuu, ei koskaan enää kasva kukkia. Äidin ja lapsen välistä sidettä ei ole toista sellaista, kuin minkä Tove loi Muumimammalle ja Muumipeikolle.
Seuraava muumikirja, Taikurin hattu, kertoo tarinaa sodanjälkeisestä vapaudesta Suomessa muumien värikkään maailman kautta. Piirrossarjassa näemme, miten Muumipeikko kiipeää taikurin hattuun leikkiessään piilosta ja kiipeää ulos hirviönä, jota kukaan ei tunnista. Ainoastaan Muumimamman lempeys palauttaa Muumipeikon takaisin muotoonsa. Nämä ovat tarinoita, jotka eivät meiltä koskaan kokonaan katoa.
Muumien tarina on Toven tarina. Tove jätti ikuisen jäljen Suomen taidehistoriaan, joka ei ole vuosien saatossa haalistunut. Ilman Tovea ja muumeja Suomi ei olisi samansa, eivätkä nyt jo kasvaneet lapset tuntisi itseään yhtä hyvin. Mikään ei kerro, mitä on lapsuudessa tuntenut ja miten on nähnyt itse itsensä, kuin lapsuuden oma lempi Muumilaakson asukas.
Minea Benigni
Lähteet/Lue lisää:
https://www.hbl.fi/artikel/hbl-serie-del-3-mumintrollet-fanns-i-morbrors-kok/ (ruotsiksi)
https://tovejansson.com/fi/tovepedia-fi/ (suomeksi)
http://moomin.com/en/history/ (englanniksi)