Tanssitaanko tango?

Maalaus Gerardo MescherMaalaus Gerardo Mescher

Paulina Spinoson ja Marcelo Martinezin haastattelu
Monien vuosien ajan etsimme paikkaa jossa oppia tanssimaan tangoa Buenos Airesissa. Löytöjen ja epäonnistumisten keskellä päädyimme aina lopettamaan etsinnät. Kaksi vuotta sitten Paulina – joka on myös psykologi ja filosofian professori – loi tällaisen tilan kotiinsa, missä jatkamme.
Huomaamme, että koko ajan ymmärrämme ja tanssimme paremmin. Marcelo on kodin omistajan lisäksi tangon opettaja. He ovat harrastaneet tangoa vuosia, ei pelkästään opettajina vaan milonga – tanssisalien kulkijoina ja laulujen sekä nykyisten ja historiallisten orkestien tutkijoina.
Haastattelimme heitä saadaksemme kuulla heidän tavasta opettaa. Heidän kertomansa murtaa monta ennakkoluuloa siitä, kuinka ja keiden kanssa tangoa tanssitaan.


Mistä lähtien tanssitte tangoa ja kuinka opitte?
Marcelo: Aloin tanssia 11 vuotta sitten, kun työskentelin Boquitas Pintadas -kirjan teatteriversiota, johon kuului tangon tanssiminen. Aloin käydä Jorge Firpon ja el Turco Suayan tangotunneilla, sittemmin Francisco Gyselin, Adela Galeazzin ja Rino Biondin tunneilla, ollen samalla tanssin assistentti. Myöhemmin kävin Gustavo Benzecry Sabán ja María Oliveran tunneilla.
Paulina: Olen tanssinut jo yli 20 vuotta. Opin monelta eri opettajalta. Perusaskeleet opin Marta Antónilta ja Luis Grondonalta. Sen jälkeen kävin Susana Millerin tunneilla. Siellä opin paljon hänen assistentilta Sol Bustelolta. Kävin myös Osvaldo Sotelon, Omar Vegan ja muutaman muun tunneilla. Sittemmin tanssin monta iltaa milongoissa tanssien Alberto Dassieun, aviomieheni, kanssa, opettaen ja esitysten keskellä. Hän opetti minulle jotain todells arvokasta – intensiteetin, odotuksen, jäykkydeen, pysähdyksen, jännityksen, lennon. Kaikkien kanssa opin tanssin ilon.
Hänen kanssaan opin tanssin ekstsaasin.

Onko olemassa yksi oikea tapa tanssia tangoa?
Marcelo: Tavallaan kyllä, tavallaan ei. Tango on suosittu tanssi, sillä välin kun tanssija itse päättää mitä tehdä kaikki sopii. Mutta moni asia tulee ottaa huomioon, kuten musiikin rytmiin mukautuminen, hyvä ryhti, hyvä kosketusetäisyys, eli on olemassa oikeita tapoja tanssia. Teknisen korrektisuuden ja tangon oman sielun välillä on tasapaino, mikä johtaa singulaarisuuteen.
Paulina: Tämä on vaikea aihe. Toisaalta voidaan sanoa että on olemassa niin monta tapaa tanssia kuin on tanssijoita, ja se on osittain totta. Mutta kuten Hegel opettaa, kaikki on yhtä kuin ei mitään.
Vaikka ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tanssia, totta on, että on olemassa parempia ja huonompia tapoja. Yksi tapa nähdä asia on ymmärtää että on olemassa erilaisia tyylejä jotka riippuvat ajasta, orkesterista, naapurustosta, jopa persoonallisesta tyylistä. Jokin mikä sopii yhteen tyyliin ei välttämättä sovi toiseen. Mutta jokaiselle tyylille on yksi hyvä tapa tanssia se. Kuten kaikkien asioiden kanssa, mallista poikkeamisen lopputulos voi olla hirvittävä tai upea.

Maalaus Gerardo Mescher

Maalaus Gerardo Mescher


Ketkä tanssijat ovat olleet mallejanne tai suosikkejanne?
Paulina: Vuosia sitten ihannoin Gerardo Portaleaa tanssilattialla. Lavalla taas Miguel Angel Zottoa.
Nuorempien keskuudessa Javier Rodrigueziä. Sekä Alberto Dassieuta, tietenkin. Valssin puolelta Tetétä, milongan puolelta El Flaco Dania, ja Canarolta Cocaa ja Osvaldoa.
Marcelo: Olen Paulinan kanssa samaa mieltä ja lisään Jorge Firpon, El Pibe Sarandín ja Adela Galeazzin.


Onko tango sovinistinen tanssi?
Asia on vielä monimutkaisempi! Puhutaan tässä vain tanssista. Lyriikat ovat asia erikseen.
Aloitan sanomalla, ettei tango ole vähemmän sovinistinen kuin mikään muukaan kulturellinen ilmaisu. Mutta jos tango on sovinistinen, miten se on sellainen? Koska jälleen, sanoa kaikki on yhtä kuin sanoa ei mitään. Kyseessä on tanssi jossa roolit ovat selkeästi jaetut. Yksi johtaa ja toinen seuraa. Usein näitä rooleja kutsutaan miehen ja naisen rooleiksi, mutta niitä voidaan myös kutsua johdattelevaksi ja mukautuvaksi, huolimatta siitä ottaako nainen vai mies roolin. Mutta kuten jo totesin, perinteen mukaan mies on se joka johtaa ja nainen se joka seuraa, seuraten perinteistä määritelmää maskuliinisuudelle ja naisellisuudelle – joka ei välttämättä tarkoita miestä ja naista – ja
vastakkainasettelua aktiivinen-passiivinen. Kuten tiedämme, kaikki tämä on kulttuurin uudelleenmääritektävissä, myös tangon ohella. Usein sanotaan että nainen vastaa miehen ehdotuksiin monella eri tavalla jotka voivat olla kovinkin luovia. Se joka seuraa ja on toisen
vietävissä voi tehdä paljonkin itsekseen, mutta sen vapauden varjossa missä pystyy. Gaviton mukaan miestanssija on tanssilattian kuningas kun hän tekee naistanssijan olevan (ja muut kokevat hänen olevan) kuningatar. Feminismillä on paljon sanottavaa siitä, miten tällaiset roolit ovat naisten etuoikeuksia. Usein myös monet naiset omissa piireissään ovat kovinkin itsenäisiä, ja siinä arjesta
kaukana olevassa kuplassa joka on milonga, he nauttivat siitä, että heitä viedään. Hyvä tanssija on siis sellainen joka antautu viennille itse musiikkiin, joka on absoluuttinen mukaansaviejä.
Kaikki tämä monimutkaistuu vielä, jos käsitellään tangoesityksiä, koska silloin mukaansaviejä on hyödyke. Tangon tila hyödykkeenä vaatii stereotyyppien liioittellua, uroksen ja naaraan roolien ennakko-oletuksia. Naisten kuuluu pukeutua kuten kalliiden prostituoitujen ja miesten kuin korkean tason parittajien.
Tämän vuoksi nuorten tanssijoiden keskellä on uskomaton feministinen liike joka taistelee tätä kaikkea vastaan, ottaen huomioon miten heidän nimensä tulevat miesten nimien jälkeen, tai miten pareja sopiessa miehet ottavat vallan, ja tietysti miten he tienaavat vähemmän kuin miehet. Viime maaliskuun 8. päivänä olin heidän kanssa mielenosoituksessa ja näin heidän sitoomuksensa taisteluun naisten oikeuksien puolesta.


Onko tangon ruumiinkieli eroottinen vai sensuelli? Vai miten se tulisi kategorisoida?
No, kuten kaikkien asioiden kanssa, riippuu siitä millaisen tarkoituksen sanoille annetaan. Jos käsitämme sanan “eroottinen” kuten freudilaisessa ajattelutavassa on tapana, jossa puhutaan Eroksesta ja elämän pulsseista jotka tulevat yhteen, silloin tangon ruumiinkieli on eroottinen. Jos emme, voimme ajatella tangon olevan intiimiä, ei välttämättä eroottista, vaikka joskus se voisi sitä
ollakin. Voimme sanoa Virulazon mukaan tangon olevan sensuelliä, ei seksuaalista.
Tämä asia yhdistyy edelliseen asiayhteyteen. Hyödykkeiden stereotyyppisissä jaoissa tango saa sensuellin konnotaation, ja tanssijat lavoilla kääntävät akrobaattisen draaman rakkaudesta ja vihasta kohtaukseksi. Mutta tango on tanssi, sen ei tarvitse kertoa tarinaa. Tässä asiayhteydessä musiikki on se joka johtaa: milonga on hauskaa, valssi tunteellista, D’Arienzo leikittelevää ja vaativaa, ja Pugliesen kanssa rakkaudesta voi kuolla.


Mistä lähtien ja miksi tango on muodissa?
Tangolla on pitkä historia – se on monesti säkenöihtinyt, sammunut ja syttynyt uudelleen. Monelle se on muoti-ilmiö. Näin ollen sen kohtalona on poistua muodista. Jotkut lähestyvät tangoa muodin vuoksi, toiset lääkärin tai fysioterapeutin määräyksenä. Meille, milongissa kävijöille ja tangon tanssijoille se on eri asia, joka on vaikea määritellä. Se on elämäntapa, intohimo, jotain joka vie
meidät mukanaan kokonaan.


Nykyisin on paljon elokuvia myös Hollywoodista, joissa tanssitaan tangoa. Mitä mieltä olette
siitä?

Meillä ei ole mielipidettä asiaan. Riippuu elokuvasta. Sally Potterin “The Tango Lesson” on esimerkiksi todella hyvä. Toisiin sopii kommentti stereotyypeistä. Sellaiset eivät edusta meitä.


Onko Buenos Airesissa aitoja milongoja vai ovatko ne turistisia? Suosittelettekö jotakuta?
Tietenkin. El Beso, Lujos y Susana Molina, Canning, La viruta, El Rodríguez, Obelisco, Lo de Celia, La Nacional ja monta muuta. Turistit jotka tuntevat paikat käyvät niissä, säästyen “forexport” -esityksiltä.


Tiesittekö että Suomessa tango on melkein kansallistanssi? Mitä mieltä olette suomalaisesta
tangosta?

Kyllä, tiesimme. Tiedämme sen olevan todella suosittu tanssi, että rakkaus tangoon on autenttinen ja sen etsintä vilpitöntä. Olemme nähneet sitä elokuvissa, kuten Kaurismäen teoksissa.
Marcelo: Olen tanssinut suomalaisten naisten kanssa täällä Buenos Airesissa.


Mihin ikään asti tangoa voi tanssia?
Kuolemaan asti. Tähän liittyen on monta koskettavaa tarinaa. Tanssilattioilla on yli 90-vuotiaita tanssijoita, kuten Roberto Segarra joka on 97-vuotias ja Blanquita joka on 93.


Tanssitaanko tango? Täällä vai Suomessa?
Mielelläni, kummassakin paikassa. Milloin mennään?

 

Rosalia J. Pankiv