Olen syntynyt Helsingissä, suorittanut yotutkinnon Tampereella.
Alunperin olin suunnitellut kielten opettajan uraa, pääkielinä ruotsi ja venäjä. Kun olin suorittamassa venäjän pakollista 1 v opiskelua Leningradissa, löysin ensimmäisen mieheni, joka oli kuvanveistäjä. Olin hänen kanssaa naimisissa 7 v. Sinä aikana vaihdoin ammattia ja aloin opiskella lääketiedettä. Erosimme ja valmisuin lääkäriksi Suomessa Oulun Yliopistosta. Valmistuin gynekologiksi Tampereen yliopistosta ja olen toiminut yksityislääkärinä vsta 1987. Oman klinikan perustin 1993 Helsinkiin. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa vanhenemisesta IKINAINEN 1997 (Pohjonen) ja IKIMIES (Otava) yhdessä kollega Heikki Takalan kanssa v. 2004.
Olet lääkäri, ja ateljeen johtaja Helsingissä. Miten yhdistit molemmat ammatit?
Taide on ollut ilmeisesti aina mielenkiintoni kohde, ainakin teini-iästä lähtien muistan maalauksia. Kuvanveistäjä mieheni opetti minua sittemmin systemaattisesti Eremitaasissa, v. 2000 tuttustuin Bygren L O ja Konlaan B B tekemiin tutkimuksiin Ruotsissa. Niissä todettiin että taide ja taidenäyttelyissä käynti ehkäisee jopa sairastumista flunssaa ja hidastaa vanhenemista. Olin kuuntelemassa henkilökohtaisesti Konlaanin esitelmää v 2000, kun hän kävi Suomessa. Minulla oli maaseudulla silloin myös oma klinikka ja aloin uudistaa sitä holistilla periaatteilla. Perustin sinne AINO GALLERIAN v 2002. Taiteilijat kutsuttiin ja heidän piti ymmärtää maailmaa syvemmin ja olla yli 50 v. Pihassa oli veistospuisto ja sisällä vaihtuvia maalauksia. Näin jokainen potilaania kävi myös galleriassa. Se oli sairauksien ennaltaehkäisyosasto. Galleria on ollut aina osittain sponsoroitu, Tilasta ei peritä vuokraa.
Helsingin tiloissa ei ollut mahdollisuutta galleriaan ennenkuin v 2007. Kummatkin galleriat ovat edelleen toiminnassa ja Rodolfo Medinan teokset tulevat esiille Helsingin galleriaan. Välillä on ollut vaikeaa yhdistää kaikkea ja olin jo lopettamassa. Vuonna 2018 vaihdettiin profiilia journalistiseen valokuvaukseen ja videotaiteeseen, koska valokuvagalleriaa on helpompi hallinnoida muiden töiden ohella. Maaseudun galleriassa Valkeakoskella Metsäkansan Ainolassa on edelleen veistospuisto, jossa on mm juuri menehtyneen rakkaan ystäväni kuvanveistäjä Ossi Somman teoksia. Ensi kesäksi uudistan myös Metsäkansan Ainolan veistospuiston ja näyttelyn sisätiloissa.
Mistä lähtien olet yhdistänyt taiteen lääketieteeseen? Kumman näistä ammateista koet kutsumuksesi ja miksi?
En koe itseäni ammattigalleristiksi, vaan lääkäriksi, jonka tehtävä on paitsi parantaa myös tuoda positiivisuutta muilla keinoilla ihmisten ulottuville. Helsingissä potitlaat tulevat odotustilaan, joka on AINO GALLERIA. Galleria on edelleen sairauksien ennaltaehkäisyn väline. Jos galleriassa on tauko he kysyvät heti, missä kuvat? Olen vähentänyt potilastyötä ja luopunut sihteeristä. Se tuo teknisiä vaikeuksia gallerian ylläpitoon, koska työni on eri kaupungeissa.
AINO GALLERIAssa oli hyvä valokuvanäyttely ollut jo toistavuotta tämän vuoden kesäkuussa, Mietin jatkaako vai ei. Tunnen huonosti valokuvaajia. Kenet kutsua? – Pandemia toi uusia ajatuksia, voihan valokuvia olla myös muualta maailmasta. Nyt on totuttu virtuaalisuuteen. -Erkka Heinän kanssa tein yhteistyötä FC Hakan puitteissa kohta 10 v sitten. Rodolfo,oli mukana jalkapallofysiuoterapiaseminaarissa. Sponsoroin seminaaria ja tarjosin yösijan, saunaa ym heille. Siitä jäi yhteystiedot. Jokin algorytmi heitti Rodolfon päivityksen näkyviin, katsoin hänen kuviaan ja koin ne juuri sellaisiksi, joita haluan ihmisille näyttää. Viestitin, voisinko järjestää hänen näyttelynsä Suomessa. Kuraattorin työtä en ole koskaan halunnut tehdä, vaan olen aina käyttänyt ammattikuraattoreita ja jyryttäjiä. On hienoa, että Rodolfolla on Eduardo Medici, oma kuraattori. Olen hyvin innostunut tästä näyttelystä!
Olin ajatellut, että Rodolfo kuvaisi sarjan joidenkin teemojen ympärille kuten vanheneminen, joka on lempiteemani ja niistä koottaisiin näyttely. Hyväksyin kuitenkin tämän matkan Argentiinaan. Se on niin ajankohtainen, koska emme pääse fyysisesti matkustamaan. Hänen kuvissaan on myös esimerkkejä vanhenemisen kauneudesta. Rodolfon kuvat sisältävät aina myös positiivisen kertomuksen. Hänen ehdottamansa Fabian Tejadan musiikki sopii myös erinomaisesti AINO GALLERIAAN. Se kuuluu myös virtuaaligalleriassa.
Tällä hetkellä ateljeessasi on näyttely Rodolfo Medinan valokuvista, jotka on otettu Argentiinan Patagoniassa. Miten järjestit näyttelyn?
Näyttelyn järjestämisessä on aika paljon tehtävää. Nyt tuli uusi alue opeteltavaksi, virtuaaligalleria. En tietenkään laadi sitä teknisesti itse, mutta olen pyytänyt, että ainogalleria.fi olisi avattavissa 18.9. klo 13 Suomen aikaa eli klo 7 Argentiinassa. Kuvat tuo paikalle taiteilija ja ripustaa itse mutta nyt on pitänyt ottaa uudet konstit käyttöön, koska matkustaminen on mahdotonta garanteenimääräyksineen.
Onko sinulla suunnitteilla matkustaa Argentiinaan sitten, kun matkustaminen on taas mahdollista?
Kun olen katsellut Rodolfon kuvia, olen tuntenut sukulaisuutta Argentiinan kansaa kohtaan. Onhan siellä paljon suomalaisia siirtolaisiakin.Tango ja Milongat tuovat tuon sukulaissieluisuuden pintaan. Kaupalla ja teollisuudella on pitkät perinteet maidemme välillä. Olen käynyt muutaman kerran Brasiliassa ystävieni luona. Seuraavaan Brasilian matkaa olen suunnitellut jo pitkään, Aina on tullut jotain estettä. Olin ajatellut että olisin vähän pidemmän aikaa ja kävisin myös Argentiinassa. Nyt on maailma sekaisina, katselen Rodolfon kuvia ja olen siellä mielessäni.
Terveisin
Leena Larva