Usein kun puhutaan Suomesta, mainitaan ”maailman paras koulujärjestelmä”. Se on Suomeen niin lujasti iskostunut maine, että vain mainitsemalla maan nimen kuuntelijoiden mieleen tulevat Pisa-kokeet ja kuuluisa lause ”Suomessa ei ole kotitehtäviä”.
Siinä ensimmäinen myytti murrettavissa. Kotiläksyjä kyllä on, aivan ala-asteesta lähtien, mutta ne eivät aina ole pakollisia, erityisesti myöhempinä kouluvuosina. Tällöin niiden tekeminen on oppilaan omantunnon varassa ja niiden tehtävänä on pitemminkin harjoitella tunneilla käytyjä asioita.
Usein on kyllä erilaisia palautuksia. Ne voivat olla mitä vain pienryhmässä tehtävistä esitelmistä tietyn sivumäärän esseisiin (kun itse kävin koulua, ne kirjoitettiin käsin, mutta nykyisin kaikki on digitalisoitu – kävin vanhassa lukiossani viime vuonna ja järkytyin nähdessäni, että kaikki opiskelijat olivat tuoneet mukanaan tietokoneen).
Tulen aina alleviivaamaan sitä, miten Suomessa koulutus on tasosta riippuvasta ilmaista, mukaan lukien yliopisto-opinnot. Kaikilla on laillinen oikeus koulunkäyntiin kuuden iästä viiteentoista. Sen jälkeen kukin valitsee suuntansa – jatkavat joko lukioon tai ammattikouluun, jotka ovat tasoltaan samat. Samoin on yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa.
Lukiossa puolet kursseista ovat pakollisia ja puolet opiskelijan valitsemia, ja sittemmin opiskelija suorittaa neljä ylioppilaskoetta, joiden valinta on melko vapaa – pakollisia ovat äidinkieli (useimmiten suomi, johon kuuluu tekstitaito ja essee), ja seuraavista tulee valita kolme: ruotsi, yksi A-kieli, matematiikka (lyhyt tai pitkä) ja yksi reaali (historia, fysiikka, filosofia jne.).
Maailman parhaan koulujärjestelmän myytin (sitä voi tänä päivänä pitää myyttinä, sillä sen taso kansainvälisissä vertailuissa on viime vuosikymmeninä laskenut) juuret ovat 70-luvulla. Silloin syntyi hyvinvointivaltion käsite, jolloin päätettiin sijoittaa koulutukseen ja kääntää katse kohti tulevia sukupolvia.
Kuitenkin harva suomalainen yliopisto on kansainvälisten vertailujen kärkipäässä. Times Higher Education* -vertailussa Helsingin yliopisto (jossa itse aloitin opinnot syyskuussa) on sijalla 101 ja Aalto-yliopisto sijalla 202. Yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin pääsy on rajoitettua ja monimutkaista. Vuonna 2022 hakijoita oli 137 976, joista sisään pääsivät 52 831, eli n. 2,6 % hakijoista.
Suosituimmat tiedekunnat hakijamäärän perusteella** olivat kauppakorkeakoulut, lääketiede sekä oikeustiede. Psykologia ei ole yhtä suosittu ala Suomessa kuin Argentiinassa, puhumattakaan alan erikoistumisisomahdollisuuksista, jotka ovat tunnetusti maksullisia (ja kalliita).
Jos on jotain, minkä tärkeyttä painottaa Suomen kouluissa, on oppilaan tai opiskelijan merkitys ja tärkeys yksilönä. Tämä varmasti korreloi pienemmän oppilasmäärän kanssa ottaen huomioon, että ala-asteelta lähtien sekä oppilasmäärä että opettajien määrä per oppilas on tarkasti määritelty. Myöskin suomalaisesta lukiosta valmistuttua, oli se mikä tahansa lukio, opiskelijan tietotaso on lähes aina täsmälleen sama – ylioppilaskokeet ja kurssien sisällöt ovat tarkasti määriteltyjä, ja erot eri koulujen välillä ovat paljon pienempiä kuin Argentiinassa.
Kun muistelen kokemuksiani Buenos Airesin yliopistossa (UBA), ero melkein naurattaa (tai surettaa, en osaa sanoa). Niin massiivisessa laitoksessa, jossa opiskelijoiden täytyy joskus istua lattialla tai käytävillä luennoilla, yksilöllinen (opintojen ja hyvinvoinnin) seuraaminen on käytännössä mahdotonta, harmillisesti. Kuulin monen opiskelijan toistavan samaa – ”UBA:ssa olet numero, et yksilö”. Haluan painottaa, että kohtasin monta opettajaa, jotka auttoivat minua henkilökohtaisesti, mutta tämä oli kaikista massiivisempien kurssien jälkeen, eikä biologia ole yhtä suosittu tiedeala, kuin esimerkiksi lääketiede.
Teoriassa minusta on ihanaa, että jokainen, joka haluaa opiskella, saa siihen mahdollisuuden (näin siis UBA:ssa – kaikki pääsevät sisään, mutta karsintaa suoritetaan kovalla kädellä). Se, ovatko ensimmäiset vuodet kaikille mahdollisia suorittaa, on asia erikseen. Mutta varjopuolena on se, ettei valmistuneiden määrä korreloi sen määrän kanssa, mitä maa tarvitsee valmistuneita. (Ei sillä, että tämä toteutuisi täysin Suomessakaan.)
Suomen yliopistokoulutusjärjestelmä ei ole täydellinen. Suosittujen alojen kuten oikeustieteiden sisäänpääsyyn vaaditaan käytännössä aina valmennuskurssi, jotka voivat maksaa yli 1000 euroa. Nämä kurssit valmistavat opiskelijoita nimenomaan pääsykokeeseen. Loppujen lopuksi ei ole suoria vastauksia sille, mikä järjestelmä on absoluuttisesti parempi kuin toinen, koska jokaisen tapa opiskella ja oppia on myös erilainen.
Yliopistoon voi päästä myös suoraan ylioppilaskokeilla, joista jokainen arvosana ja koe ovat eri tavalla pisteytettyjä tiedealasta riippuen. Itse pääsin sisään ylioppilaskokeillani (vaikka niistä oli kulunut jo yhdeksän vuotta), joista lähinnä E:ni (käytännössä 9/10) A-espanjasta, A-englannista ja äidinkielestä olivat korkeimmat pisteiden tarjoajat. Mielestäni tämä aiheuttaa lisää painetta lukio-opiskelijoille, joiden pitäisi jo 15-vuotiaana tietää, mitä haluavat tehdä ”isona”, mutta ymmärrän, miten se helpottaa esim. jo paljon biologiaa ja kemiaa opiskellutta lääketieteen hakijaa (ja myös minua itseäni).
Suomessa opiskelijoiden vapaus säädellä opintonsa mielenkiinnonkohteidensa mukaan on uskomaton. Kandin tutkintoon tarvitaan 300 opintopistettä, joista 180 ovat valitun tiedealan opintoja ja 120 tulevat sivuaineesta, jonka voi melkein käsittää omaksi pieneksi tutkinnokseen eri tiedealalta tai jopa eri yliopistosta.
Lyhyesti, vaikka kansainvälisissä vertailuissa Suomella ei ole enää samaa sijaa, kuin vuosia sitten, koulutusjärjestelmällä on monta hyvää puolta – itse olen tyytyväinen, että luentoni kestävät 90 minuuttia ja niitä on kahdesti viikossa maksimissaan kuusi tuntia kerrallaan kaikille kuudelle kurssilleni yhteensä – ja ymmärrän, miksi se koetaan yhdeksi maailman parhaaksi järjestelmäksi. Se käsitetään yhdeksi maan ja kansan tärkeimmiksi tukipilareiksi – asianmukaisesti, eikö niin?
*https://www.mastersportal.com/ranking-country/9/finland.html
*https://www.timeshighereducation.com/world-university-rankings/2022#!/page/0/length/25/locations/FIN/sort_by/rank/sort_order/asc/cols/stats
**https://yle.fi/uutiset/3-12384182