Johanna Pohjola työskentelee toimittajana Ylelle Latinalaisessa Amerikassa. Hän asuu Uruguayssa mutta raportoi koko maanosasta. Aiemmin hän on työskennellyt muissa tiedotusvälineissä, kuten sanomalehdissä. Koulutukseltaan hän on sosiaali- ja kulttuuriantropologi.

Johanna tekee uutisia niin televisioon, radioon kuin Ylen verkkosivuillekin.

 

Millaiset uutiset kiinnostavat suomalaisia eniten?

Latinalaisesta Amerikasta suomalaisia kiinnostaa etenkin Brasilia, joka on suuri ja tunnettu. Kiinnostus kasvaa, kun asialla tai ilmiöllä on yhteyksiä Suomeen, esimerkkinä vaikkapa metsäyhtiö UPM:n Uruguayhin rakentama maailman suurin sellutehdas. Mielenkiintoiset ihmiset ja tarinat ovat aina kiinnostavia, ja sellaisia on paljon esimerkiksi Etelä-Amerikan suomalaissiirtolaisten joukossa. Kaikkiaan Suomessa tiedetään maanosasta keskimäärin vähän, mitä toivon voivani toimittajan työlläni edes hitusen muuttaa.

Mitä ajattelet Latinalaisesta Amerikasta sen perusteella, mitä olet nähnyt ja tutkinut?

Minulle Latinalainen Amerikka on kuin toinen koti. Olen asunut neljä vuotta Argentiinassa, vuoden Boliviassa ja pian vuoden Uruguayssa. Pidän maanosassa etenkin ihmisistä, solidaarisuudesta ja jakamisesta. Mielestäni Uruguay ja Suomi ovat monella tapaa samanlaisia: pieniä maita kahden suuren välissä, ihmiset puolestaan nöyriä ja maanläheisiä. Suomalaiset ovat suuria kahvin ja uruguaylaiset maten juojia. Kummatkin ovat kiinnostuneita siitä, mitä muualla ajatellaan heistä.

Tekemässä suoraa lähetystä Ylen aamutelevisioon yhdeltä aamuyöllä Uruguayn aikaa talvella.

Mitkä tavat Uruguayssa ja Argentiinassa tuntuvat sinusta läheisiltä, entä mitä kaipaat Suomesta?

Maten jakaminen on minulle ykkösjuttu. Pidän myös tavasta tervehtiä naapureita, huomioida muita ihmisiä ja viettää aikaa kadulla. Suomessa katu on yleensä väline, täällä itsessään myös kohde tai paikka. Esimerkiksi asuinalueellani Montevideossa ihmisillä on tapana kantaa tuolit jalkakäytävälle ja istua juomassa matea. Pidän myös markkinoista sekä asadosta sosiaalisena ja kulttuurisena tapahtumana, vaikka en lihaa syökään. Suomesta kaipaan järviä, metsiä ja raikasta luontoa.

Mikä argentiinalaisissa viehättää sinua eniten? Entä uruguaylaisissa?

Ihailen monien argentiinalaisten välkkyyttä ja vikkelyyttä, jolla he keskustelevat ja argumentoivat. Arvostan myös ruoan ja juoman jakamisen kulttuuria. Uruguaylaisissa pidän rauhallisuudesta ja maaseuturakkaudesta. Molemmissa maissa inspiroidun suuresta jalkapallointohimosta, jollaista Suomessa ei ainakaan vielä toistaiseksi ole. Vuonna 2014 matkustin katsomaan jalkapallon MM-kisoja Argentiinaan vain siksi, että saisin hengittää maan jalkapalloiloa. Kokemuksesta tulikin unohtumaton, kun Argentiinan upea joukkue taisteli finaaliin 24 vuoden tauon jälkeen.

Mitkä käymistäsi paikoista ovat jääneet kauneimpina mieleesi? Minne palaisit uudelleen?

Bolivia oli ensimmäinen asuinmaani Etelä-Amerikassa ja siksi myös ensirakkauteni. Tein siellä aikoinaan vapaaehtoistyötä alkuperäiskansojen parissa, kun opiskelin antropologiaa. Nyt ikävöin Andeja, joka on lempivuoristoni. Jos pitäisi valita vuorten ja meren välillä, valitsisin vuoret, vaikka nykyään nautin merestäkin. Myös Kolumbia on jäänyt sydämeeni maagisena paikkana, jossa on paljon viisautta.

Miksi valitsit tämän maailmankolkan asuinpaikaksesi?

Jo lapsena tunsin erityistä kiinnostusta kahta paikkaa kohtaan: Japania ja Etelä-Amerikkaa. Tiesin, että minun on matkustettava niihin. Mitä enemmän aikaa täällä olen viettänyt, sitä rakkaampia maanosasta ja täkäläisistä ystävistäni on tullut. Huomaankin palaavani tänne yhä uudelleen. Tällä kertaa tulin työn vuoksi ja valitsin asemamaakseni Uruguayn, koska olen aina pitänyt siitä, ja yhteydet naapurimaihin toimivat.

Millaisena koronapandemia ja karanteeniaika on näyttäytynyt sinulle?

Olen viime kuukausina tehnyt juttuja lähes yksinomaan Latinalaisen Amerikan maiden koronatilanteesta, tosin Uruguaysta käsin. Tarkoitukseni oli matkustaa alueella, mutta pandemian ja rajojen sulkemisen vuoksi se on ollut mahdotonta. Uruguayssa koronatilannetta on onneksi hoidettu erinomaisesti, ja olenkin kokenut oloni jopa turvallisemmaksi täällä kuin Suomessa, jossa toiminta on ollut hieman löperömpää.

 Kertoisitko meille kirjoittamistasi kirjoista?

Olen kirjoittanut suomeksi kaksi kirjaa. ”Mate – Etelä-Amerikan voimajuoma” (2013) kertoo matesta. Se on lähes 200-sivuinen värikäs tietokirja, jonka tavoite on tehdä matea tunnetuksi Suomessa. Toinen kirjani ilmestyy nyt lokakuun alussa ja käsittelee alkoholismia. Nimi on ”Isä pullossa – matka alkoholistin mieleen ja maailmaan”. Isäni oli alkoholisti, ja minulle tuli hänen kuolemansa jälkeen voimakas tarve ymmärtää alkoholismia. Asuin teosta varten kuukauden eri päihdehoitolaitoksissa ja haastattelin kymmeniä toipuvia alkoholisteja ja päihdetyön ammattilaisia. Teos pyrkii vastaamaan kysymyksiin, joita meillä päihderiippuvaisten läheisillä usein on.

Fennia-lehti kiittää Johanna Pohjola haastattelusta

KUVAT:  Markko Hämäläinen 

By admin