Suomalaisen Merja Markkulan ihmisoikeuksia käsitteleviä tekstiiliteoksia esillä La Boca del Arte galleriassa 25.11.2018 asti
Maapallo on meidän kaikkien yhteinen
Argentiina sijaitsee 60-leveyspiirin pohjoispuolella eteläisellä pallonpuoliskolla ja Suomi sijaitsee 60 leveyspiirin pohjoispuolella maapallon pohjoispuoliskolla – niissä asuu kaksi tangoa intohimoisesti rakastavaa kansaa lähes maapallon vastakkaisilla puolilla. Jo 1800-luvulta alkaen suomalaiset ovat purjehtineet kauas etelään tuolloin kovin kylmästä, köyhästä ja lyhyen kasvukauden kotimaastaan etsimään parempaa tulevaisuutta kaukomailta. Ihastuttava Pulmu Heinosen ja Marjatta Niemisen (2006) kirjoittama laaja kokoelmakirja kertoo tapahtumia ja ihmiskohtaloita suomalaisten siirtolaisuudesta Argentiinaan. Tämä kirja avaa lukijalle monia tarinoita ja kohtaloita, ja se kertoo miten luovasti ihmiset osaavat ja ovat osanneet sopeutua täysin erilaisiin oloihin uusissa kotimaisemissaan.
Siirtolaisuus ja parempien olojen etsintä on 2000-luvulla huomattavasti helpompaa. Kuitenkaan syyt siirtolaisuuteen eivät ole vuosisatojen kuluessa muuttuneet. Nykyisin, ja varmasti myös tulevaisuudessa, meidän ihmisten aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta johtuen muuton syynä on yhä useammin kuumuus ja kuivuus. Tämän vuosisadan loppuun mennessä Suomen talvien arvioidaan lämpenevän RCP4.5-skenaarion (melko pienet päästöt) toteutuessa keskimäärin noin 4 Celsius astetta ja RCP8.5-skenaarion (hyvin suuret päästöt) mukaan noin 7 Celsius astetta. Eri ilmastomallien antamien tulosten välillä on kuitenkin suuria eroja. Esimerkiksi tammikuussa RCP8.5-skenaariota vastaava lämpeneminen saattaa mallista riippuen jäädä vain noin 4 Celsius-asteeseen tai nosta jopa yli 11 Celsius-asteen. Voimakkainta lämpeneminen on ollut alkutalvella, erityisesti joulukuussa: lähes viisi Celsius astetta. Vähiten on lämmennyt loppukesä, noin 0,7 Celsius-astetta. Ilmaston lämpeneminen näkyy myös luonnossa. Suomessa keskimääräinen keväinen lehtien puhkeaminen on vuosina 1846–2005 varhentunut noin 12 vuorokaudella (Lähde: www.ilmasto.fi). Nopeat ja mukavat lentoyhteydet ovat lisänneet turismia ja tavaroiden kuljettamista ympäri maapalloa. Tämä kasvanut lentoliikenteen määrä on juuri eräs suurista, globaalin ilmastonmuutoksen kiihdyttäjistä.
Markkula, osa teoksesta ’Meidän kotimme’, 2018, joka on esillä La Boca del Arten näyttelyssä.
Nykyisin kulutamme enemmän kuin maapallon rajalliset resurssit sallivat
Meille kaikille, hieman vajaalle 10 miljardille maailman ihmiselle olisi parempi, jos käyttäisimme kaikki materiaalit uudelleen, kuten luonnon kierrossa ja sen omissa prosesseissa aina tapahtuu.
Resurssiniukassa Suomessa on ollut kauan ”tarkan markan tarve”, joten säästäväisyydestä on tullut maan tapa. Esimerkiksi aikuisten vaatteista voidaan tehdä lapsille pienempiä vaatteita tai leikata lähes loppuun kulutetut vaatteet matonkuteiksi ja kutoa niistä matto. Sellainen matto lämmitti jalkojen alla ja sen raidoissa näkyvät värit kertoivat eletystä elämästä. Näin ollen vanha, tuttu vaate kertoi omaa tarinaansa juuri tässä matossa. Materiaalien uudelleen käyttö on ollut osin pakon sanelemaa ja selviytymisen ehto suomalaisille ikiaikaisesti. Markkulan mukaan nyt on olennaisen tärkeää kaikille maapallon ihmisille kertakäyttökulttuuri ja rajallisten resurssien tuhlaaminen on typeryyttä ja maapallon kestokyvyn kannalta lyhytnäköistä.
Suomi on aina panostanut tasa-arvoiseen koulutuksen jo 1800-luvulta ja kaikki lapset opetettiin mm. virkkaamaan. Tämä on merkittävä pedagoginen oivallus, sillä virkkaus opettaa monia tärkeitä asioita, kuten aivojen silmien ja käsien koordinaatiota. Samalla erilaisten materiaalinen kosketus jättää muistijäljen aivoihin. Koulussa ’väsätty pannulappu’ ei aina ollut tarkasti tavoiteltu neliö muodoiltaan, mutta varmasti ikimuistoinen jokaiselle koululaiselle ja tärkeä itse tehtynä.
Perinteisen suomalaisen kodin tekstiilit ovat olleet ennen kansainvälistä tavaroiden globaalia kauppaa usein kauniita ja laadukkaita. Niitä on laajasti arvostettu, koska tekstiilien valmistus pellava-, hamppu- ja nokkoskuidun ja villan kasvattamisesta alkaen on ollut hyvin työlästä. Nimikointi, kirjailu ja pitsien tekeminen on ollut mitä suurimmassa määrin myös luovaa ilmaisua ja ’henkisen oma huoneen’ saamista, tämä vertautuu hyvin kirjailija Virginia Wolfin lauseeseen naiskirjailijan omasta huoneesta. Kiertotalouden Suomessa 2010-luvulla Suomessa on alullaan hyvin toimiva poistotekstiilien kierrätys, josta voi myös tilata esim. pöytäliinoja uusiokäyttöä varten.
Kuusiston Taidekartano tuo esille suomalaista kulttuurihistoriaa ja aikalaistaidetta
tavoitteena saada näyttelykävijä pohtimaan omaa jälkeään tulevaisuuteen
Kuusiston saarella sijaitseva entinen kartanomuseo ympäristöineen on aikalaistaiteen ja kulttuuritapahtumien monialainen kokemispaikka. Vuosikierto Taidekartanossakin näkyy siinä, että sen näyttelyiden ovet sulkeutuvat syyskuussa ja talvella seuraa uuden kesänäyttelyn suunnittelu ja toteutuksen järjestelyt.
Tutkija/taiteilija Merja Markkulan perustaman ja johtaman Kuusiston Taidekartanon (www.kuusistontaidekartano.fi, fb ja instagramissa kartanogram) kuudennen taidekesän 2018 päätti kuukauden mittainen, monialainen aikalaistaidekokonaisuus ’kuvittele parempi tulevaisuus’. Näyttelyn teokset oli valittu talvella 2018 toteutetun avoimen teoshaun kautta.
Tekstiilitaiteen teokset levittäytyivät kartanon 10 huoneeseen ja myös hedelmätarhan ja viereiselle Kappelinmäen suojelualueelle. ’Kuvittele parempi tulevaisuus’, kuten kaikki Markkulan kuratoimat taidekokonaisuudet, oli suunniteltu koettavaksi yhdessä rakennustaiteellisesti merkityksellisen ja Museoviraston suojeleman Kuusiston kartanon kanssa. Tätä toteuttavat myös näyttelyn keskellä pidettävät konsertit, performanssit ja tiedeluentojen avaamat näkymät katsojalle, näyttelyvieraalle.
Syyskuisen luento- ja performanssipäivän Markkula avasi leikaten kaikille osallistujille mukaan otettavaksi palan tekstiilinauhaa, johon oli kudottu teksti: ’ainoa hetki tehdä tulevaisuus on nyt’. Teolle on vain tämä hetki ja myös ajatus on teko, perusteli Markkula ja jatkoi siteeraten James Gleickiä ja Anu Silfverbergiä omien mietteidensä sekaan.
– Kaaosteorian (vrt. James Gleick: Kaaos. 2013/Chaos: Making a New Science. 1987) mukaan perhosen siipien liike vaikuttaa ilmavirtaan ja sillä voi olla odottamattomia seurauksia hyvinkin kaukana liikkeen lähtöpaikasta. Sama pätee eri tapoihin ihmisen käyttäytymisessä, ja jos tekee jotain niin kehitys vie sitä eteenpäin. Taide määritellään kykynä nähdä eri tavoin. Taide on minän ja teokseksi nostetun välissä. Luova voima kantaa kehitystä edelleen, totesi Markkula.
Anu Silferberg kirjoitti Suomessa julkaistavalla Long Play-verkkosivulla 31.8.2018, että taide saa meidät ajattelemaan toisenlaisia ajatuksia. ’Taide on mielikuvia, mutta se on totta. Taide ei julista, vaan etsii.’
Markkulan performanssin jälkeen taiteilijapuheenvuorossaan yhdysvaltalainen Jacqueline Mehring kertoi näyttelyssä olleiden teostensa taustalla olevasta väkivaltaa vastustavaa ajattelustaan. Mehringin teokset olivat oikeiden aseiden kokoon ja muotoon neulottuja pistooleita ja rynnäkkökivääreitä. Seinälle kiinnitettyjä taideteoksia katsellessa tuntui hämmentävältä äitienpäivälahjaksi suunnitellun aseen neulekopio ’äitienpäiväpyssy’, Mothers’ Day Gun, mutta Mehringin mukaan väkivalta on seurausta pelosta ja kiukusta, rodullisesta diskriminoinnista ja maahanmuuton huonosta hoidosta. Teoksillaan Mehring haluaa muuntaa pelon ja negatiiviset käsitykset optimistisemmiksi. Neule syntyy liittämällä omin käsin langan silmukoita toisiinsa, hänen teoksissaan se on elämän metafora. Muuttamalla omat ennakkoajatukset esineestä, kuten seesta, ja neulomalla sen kopio lastenneuleen mallikuviolla, on lopputulos myönteisempi kuin alkuperäinen esine. Kohtaamalla pelot, voimme käsitellä niitä ja löytää ratkaisun, tiivisti Mehring taidetöidensä taustalla olevaa filosofiaa.
Jacqueline Mehringin väkivaltaa vastustava neuleteokset kuvittele parempi tulevaisuus’ näyttelyssä Kuusistossa, 2018.
Tulevaisuuden resurssien pohdinnassa on kysymys myös tulevaisuuden ruoasta
Maapallon resurssien riittävyyden kannalta ravinnosta alusti Turun yliopiston tutkija Jaakko Korpela, joka kertoi sirkkojen ja jauhopukkien käytöstä ihmisten ruokana. Ruokahyönteiset ovat Euroopassa varsin uusi proteiinin lähde ruokalautasilla, ja siksi ajankohtainen tuoteryhmänä. Euroopan Unionissa ja Suomessa hyönteiset on hyväksytty elintarvikkeiksi syksyllä 2017. Ensimmäiset tuotteet ovat nyt kauppojen hyllyillä Suomessakin. Merkittäväksi tämä uuden proteiinilähteen tekee se, että YK:n Kestävän kehityksen tavoitteiden (SDGs) mukaan vuonna 2030 tarvitaan ihmiskunnan kasvavan nälän poistamiseen yli 60 % ruoan tuotannon lisäys. Globaalisti tämä muutos tulee olemaan suuri ja se tarkoittaa siirtymistä perinteisestä lihantuotannosta ruokahyönteisten kasvattamiseen myös ihmisravinnoksi. Korpelan mukaan hyönteisten kasvatus vaatii vähemmän energiaa ja vettä, ja niiden ravintoarvot ovat eläinproteiiniin verrattuna paremmat rasvatasapainossa ja vitamiineissa/mineraaleissa. Näin voimme saada vähemmästä enemmän ja myös ruokahävikki pienenee. Jatkolukemista esityksen jälkeen Korpela ehdotti etsimään verkkokeskusteluissa, joissa näitä asioista puhutaan. Niitä löytyy mm. osoitteissa #ZeroHunger ja #Waste.
Kesällä 2018 Kuusiston Taidekartanon Villikahvilassa oli tarjolla kokeilunhaluisille näyttelyvieraille suomalaisia sirkkaleivonnaisia, joiden raaka-aineena oli kotimaisia ja ruoaksi kasvatettuja sirkkoja. Näitä nauttien voi taideteoksia ihaillen pohtia tulevaisuuksia ihan uudesta näkökulmasta ja oman makukokemuksensa kautta.
Markkulan mietteissä parempaan tulevaisuuteen liittyy aina puhtaampi ympäristö. Tätä teemaa esittelemään oli kutsuttu Turun yliopiston tutkija Päivi Koskinen, joka toi mukanaan tapahtumaan yhteistyökumppaneitaan, oikeita sukkulamatoja. Nämä pienet, tuskin silmällä havaittavat tutkimusmallina toimivat madot ovat erinomaisia indikoimaan ympäristön saasteita ja ongelmia. Ne pystyvät mm. haistamaan myrkyllisiä aineita paremmin kuin me ihmiset. Taiteeseen on helppo reagoida tunteiden kautta ja siten mahdollisesti taiteen kautta esiin tuotuun tutkittuun tietoon voi syntyä toimintamalli ja reagointi toisin kuin pelkkiin tutkimustuloksiin.
Kuluneiden kesien aikana Taidekartanon ohjelma on aiemmin tuonut esille ja selventänyt taiteen keinoin mm. puhtaaseen juomaveteen ja rehevöitymiseen liittyviä kysymyksiä.
Taidekartanon toiminnan tavoitteena on ollut moniaistisesti koettava, luonnon, kulttuuriperinnön ja aikalaistaiteen tasavertainen kohtaaminen – menneen ja nykyisen läsnäolo, jotta osaisimme, ihmisinä ja osana luontoa, luovalla tavalla, viisaasti, rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Karttapiirros on Kuusiston Taidekartanon kesän 2018 esitteestä, ja se kertoo taidenäyttelyjen ympäristöstä. Karttaan on vihreällä värillä ja pisteinä merkitty luontopolku Taidekartanosta aina Kuusiston Piispanlinnan raunioille. Verkossa on lisätietoja alueen historiasta (https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusiston_piispanlinna) ja alue sisältää useita, pysyviä lahopuuveistoksia. Näiden teosten sijoittelu ulkotilaan on tavoitteellista, niin että kulkijat ja näyttelyvieraat pysähtyvät ihmettelemään ja kyseenalaistamaan sitä kautta ehkä myös omaa luontosuhdettaan, omia tapojaan ja päätöksiään.
Artikkelin kirjoittaja Leena-Maija Laurén (LML) haastattelee taitelija/tutkija Merja Markkulaa (MM)
LML: Miksi Merja olet taitelija etkä tutkija?
MM: Olen biologitutkija sielultani, en vain suoritettujen tutkintojen tai entisen ammattini kautta. Nuorena olisin halunnut myös ammattitaiteilijakoulutukseen, mutta isäni toiveesta hankin tutkijakoulutuksen. Olen kuitenkin aina harrastanut luovaa ilmaisua, myös ruuhkaisina tutkimusryhmän johtovuosinani. Minulla on jo hyvin nuorena ollut suunnitelma punnita aivan uusia mahdollisuuksia noin 50-vuotiaana. Ensimmäinen yksityisnäyttelyni pidinkin, kun olin 49-vuotias. Parhaillaan La Boca del Arte -galleriassa on esillä 15. yksityisnäyttelyni. Koen olevani taiteilija/tutkija tänään, huomenna ehkä tutkija/taiteilija. Sekä tutkimuksessa että taiteessa kyse on tietämisestä, tiedon hankinnasta ja jakamisesta, menetelmät vain ovat erilaiset.
LML: Mitkä ovat olleet taidetoiminnan pitkäkestoiset tavoitteesi?
MM: Haluan toimia paremman maailman puolesta ja tuntea eläväni. Tein 2001 aluksi 15-vuotisen taidetoiminta/tutkimussuunnitelman. Nykyinen suunnitelma on vuoteen 2022 ja nyt olen sen teemassa ’tulevaisuus’. Aikanaan ollessani teemassa ’Vesi’ päädyin muuttamaan kulttuurihistoriallisena museona suljetun Kuusiston kartanon aikalaistaiteen taidekartanoksi. Kuluneiden kuuden vuoden aikana Taidekartanolla on ollut esillä yli 200 taiteilijan teoksia. Pääosa avoimen teoshaun kautta kuratoimistani näyttelyistä on seurannut em. taidetoimintasuunnitelmaa.
LML: Millaiset ovat tämän Sinun ensimmäisen Argentiina-Suomi taideyhteistyön tavoitteet?
MM: Haluan käsitellä globaaleja kysymyksiä taiteen keinoin, tieteestä ammentaen, ja tuoda ne lomailevien ihmisten tunteisiin keskellä kulttuurimaisemaa niin Suomessa kuin Argentiinassa. Tietysti on myös erittäin mielenkiintoista nähdä täällä La Bocassa toisen galleristin toimintaa ja sitä, että olenko töideni kautta kykenevä koskettamaan myös aivan toisenlaisen kulttuuritaustan ihmisiä. Hyvin intensiivisten työvuosien jälkeen, olen halunnut hakea ja saada uusia vaikutteita Kuusiston Taidekartanon kehittämiseen.
Tavoite on myös, että suunnittelemme yhdessä La Boca del Arten galleristin, Beatriz Grosson kanssa hänen tulevaa taidenäyttelyään Kuusiston Taidekartanolla. Henkilökohtaisella tasolla tapaaminen mahdollistaa laajan kulttuuristen ideoiden kehittelyn. Tällaiseen minulla ei ole ollut mahdollisuutta aiemmin, vaikka tavoitteeni on ollut, että kaikissa Taidekartanon isoissa näyttelyissä on myös toisenlaisesta kulttuuritaustasta tulevia tekijöitä.
LML: Millaisia jatkomahdollisuuksia näet naistaiteilijoiden ’panoksille’ taiteen kulttuurivaihdossa ja vierailuissa eri maissa?
MM: Henkilökohtaisesti en koe sukupuolta tässä yhteydessä olennaisena, vaikka omassa työssäni haluan tuoda naisten ja tyttöjen osan esille, koska heikommassa asemassa olevien tilanteen parantaminen edistää kaikkea ihmisyyttä. Ainakin siinä tapauksessa, että kulttuurivaihto onnistuu taiteilijoiden omalla rahoituksella, mahdollisuudet lienevät oikein hyvät monimuotoiseen ja kaikkia osapuolia hyödyttävään vaihtoon. Grosson ja minun tapauksessa molemmilla on galleria ja mahdollisuus majoittaa vierailija.
Taide on yhdistänyt ainakin neljä naista antamaan kulttuurien väliseen vaihtoon panoksensa: tämän artikkelin kirjoittaja Leena-Maija Laurén ja Revista Fennian päätoimittaja Rosalían Pankiv tutustuivat kun tehtiin haastattelu lehteen tulevaisuudentutkimuksen kansainvälisestä hankkeesta International Foresight Academy, jonka puitteissa Laurén työskenteli sekä Unescon Argentiinan FLACSO- verkoston toimipisteessä että maan ministeriön MINCyT:in uudessa organisaatiossa CIECTI:ssä.
Marraskuussa 2017 suomalaistaustainen Rosalía Pankiv toi Laurénin tutustumaan uuteen Galleria La Boca del Arte’n näyttelyyn, ja sen omistajan Beatriz Grosson töihin. Tästä vierailusta La Bocassa alkoivat linkitykset ja järjestelyt Suomessa yhdessä Markkulan kanssa. Tulevaisuuden tavoitteena on, että ensi kesänä 2019 yhteistyöryhmä toteuttaa ihmisoikeuksia ja siirtolaisuutta/pakolaisuutta käsittelevän taitelija Beatriz Grosson vastavierailun yhteistyön alullepanijat, futuristi, kulttuurien välisten verkostojen rakentajana toiminut Leena-Maija Laurén Suomesta ja filosofi Fennia lehden päätoimittaja Argentiinasta. Kesällä 2019 tämä ryhmä toteuttaa ihmisoikeuksia ja siirtolaisuutta/pakolaisuutta käsittelevän kokonaisuuden Kuusiston Taidekartanolla.
LML: Kiitos haastattelusta Merja ja saanen toivottaa erinomaisen hyvää tulevaisuutta taiteelle sekä etelän että pohjoisen maissa ja tietenkin kaikille luoville taiteentekijöille!
Sunnuntaina 4.11.2018 Buenos Airesissa, La Boca del Arte galleriassa avautunut ’Hoy es el momento de crear el futuro’ Merja Markkulan aikalaistaiteen yksityisnäyttely käsittelee globaaleja kysymyksiä liittyen lähinnä ihmisoikeuksiin.
Tätä näyttelyä varten olen käynyt läpi satoja kiloja kierrätettyjä kodin tekstiilejä, joista olen talven 2018 aikana valinnut materiaalia näyttelyyn. Joihinkin niistä on siirretty valokuvia. Mukana on myös rakkaani partakarvoista tehty teos. Näyttely on avoinna 25.11.2018 perjantaista sunnuntaihin klo 13 – 18, Markkula kertoo ensimmäisestä näyttelystään Buenos Airesissa.
’Meistä jokainen on jäljenjättäjä. Jälkeemme jäävään jälkeen voimme vaikuttaa. Ainoa hetki tehdä parempi tulevaisuus on nyt’ toteaa Markkula.